Talviluonnossa tapahtuu helmikuu 2015

Talviluonnon retkellä helmikuisena viikonloppuna  näkyi jo kevään merkkejä. _U1Q3059

Vantaan sivujoki, Kuhajoki kuohui kovasti

 

 

 

 

Helmikuussa voi nähdä sieniä ja sääskiä. Sääski tosin oli hieman tokkurassa ja kellahti selälleen.

_U1Q3139 _U1Q3168

Palokärki koversi pesäkoloa kuusitiaisen keskittyessä laulun aloitteluun.  Varpuspöllön saapuminen sai kaikki valppaaksi.

_77X9991 _77X9887 _77X9826Liejukärpänen taapersi jokivarren hangessa ja hyppyhäntäisiä pomppi metsän reunan läheisyydessä.

_U1Q3083 _U1Q3154

 

 

 

Kevätyön perhossafari ja muita tapahtumia

Tunnusraitayökkönen

Tunnusraitayökkönen

Huhtikuun puolenvälin jälkeen alkanut lämmin jakso herätti luonnon kevääseen. Hämärän laskeutuessa lähdettiin perhossafarille. Valkoinen lakana ja kirkas valo houkuttelivat varhaiskevään yöperhosia. Kevätyössä lenteleviä lajeja on melko paljon ja osa niistä ei voi vastustaa valon houkutusta.

Kun vielä oli hieman valoisaa, saapuivat ensimmäiset koit valolle. Yökkösistä ensimmäisiä olivat huhtiyökkönen ja tunnusraitayökkönen. Ne viettävät talven kotelossa, jonka sisällä on täysin kehittynyt perhonen.

Huhtiyökkönen

Huhtiyökkönen

Pimeys muuttui tummaksi yöksi ja lähistöllä pesivä lehtopöllöpariskunta aloitti poikasten ruokintapuuhat. Uros tuo naaraalle saalista ja ilmoittaa tulostaan äänekkäästi. Naaras vastaa ja odottaa pesällä myyräateriaa.

Perhosvalollekin saapui uusia lajeja. Huhtinirkko pörräsi levottomana valon ympärillä ja asettui lopulta vaalealle alustalle keinuttelemaan ruumistaan hitaasti ylös ja alas. Vaalea keltapiiloyökkönen oli viettänyt talven aikuisena perhosena ja oli nyt lähtenyt lentoon etsimään puolisoa. Nirkot sen sijaan viettävät talven koteloituneena.

huhtinirkko

Huhtinirkko

Keltapiiloyökkönen

Keltapiiloyökkönen

Auringon aktiivisuus oli kohonnut iltapäivällä ja toiveissa oli nähdä revontulia. Valitettavasti aktiivisuus hiipui ja pilvipeite lipui tähtien peitoksi. Mutta lakanan ympärillä tapahtumat jatkuivat.

Kevätharmomittari ja haapamittari lepattelivat lampun loisteessa ja asettuivat lakanan pimeälle puolelle.

Kevätharmomittari

Kevätharmomittari

Haapamittari

Haapamittari

Varsinainen karvakasa on kevätvillaselkä, joita saapui useita.kevätvillaselkä

Joitakin vuosia sitten vielä melko harvinainen tammimittari lehahti rakennuksen seinälle hieman etäälle valosta. Se on kookas kotelona talvehtiva alkukeväällä lentävä laji.

Tammimittari

Tammimittari

Tammiraitayökkönen saapui puolenyön aikaan.tammiraitayökkönen

Lentoliikenne hiljeni ja oli aika sammuttaa valo. Kunhan kevät vähän etenee, niin on jälleen aika sytyttää valo ja tarkkailla yön tapahtumia.

Kaikenlaista katsomassa Namibiassa marraskuussa 2013

Safarimatkalla voi kokea hyvin monenlaisia luontoelämyksiä. Namibia on mainio kohde ja siellä on mukava liikkua, palvelut toimivat ja majapaikat ovat korkeatasoisia.

Ryhmämme lähti kohti Windhoekia lentämällä Lontoon ja Johannesburgin kautta. Kotimaassa olimme kirjanneet muutamia kohteita, joissa halusimme käydä.  Matkapaketin varaukset ja järjestelyt toteutti Africa Experts ja puolentoista viikon matkaan sisältyi luonnoltaan erilaisia kohteita.  Lezinda Rossouw oli erinomainen oppaamme ja autonkuljettajamme koko matkan ajan.

Ensimmäinen etappi oli Okonjima. Illan hämärtyessä saavuimme majapaikkaan. Tien vierellä käyskentelivät keihäsantiloopit ja tornimaisia termiittikekoja oli siellä täällä.  Okonjimassa oli rehevä puutarha ja hienostuneesti sisustetut huoneet.

_77X2801_U1Q9734

 

_77X2807 IMG_2745

_U1Q9753 _U1Q9738_U1Q9750Lintujen ruokintapaikalla kävi kova kuhina. Helmikanan ääntely kuulosti siltä, kuin jossakin päin yritettäisiin kytkeä sähkölaitetta huonolla menestyksellä. Punanokkafrankoliini näytti hieman närkästyneeltä, kun kuvaaja tuli sen mielestä liian lähelle. Pöyhijärastas jatkoi puuhiaan meistä välittämättä.

_U1Q9733Muutama puu näytti olevan täynnä kukkia, mutta miksi puussa oli kahdenlaisia lehtiä. Mistelikasveihin kuuluva Tapinanthus oleifolius levittäytyi rehevillä oksillaan isäntäpuunsa oksistoon. Misteli on harvoja talvella kukkivia kasveja ja onkin siitä syystä tärkeä ravinnonlähde. Linnut levittävät tämän puoliparasiitin siemeniä, jotka liimautuvat oksan pintaan ja alkavat itää.

Pimeyden laskeuduttua lähdettiin otsalappujen kera läheiselle eläinten juomalammikolle, johon vietiin myös keittiön vihannesjätteet tarjolle. Polulla tuli vastaan vedessä elävä kilpikonna ja pienessä vesilammikossa uiskenteli konna.  Ruokintapaikka on valaistu, mutta petzlin valokeilassa oli enemmän tehoa.  Piikkisiat saapuivat ruokailemaan ja niiden välille syntyi pientä kinaa porkkanankuorista ja salaatinlehdistä.

_U1Q9695 _U1Q9691 _U1Q9711Kohti Etoshaa

Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Etoshaa. Matkaa tehtiin rauhalliseen tahtiin, jotta ehdittiin nähdä mitä kaikkea tien varrella oli tarjolla.

Oleanterikasveihin kuuluvan ”villipuuvillan” (Gomphocarpus fruticosus) pieniä ilmapalloja muistuttavat hedelmät kiinnittävät huomion. Kukkivana pensas on melko huomaamaton. Kasvi on myrkyllinen ja sen maitiaisnestettä on aikoinaan käytetty myrkkynuolissa. Pensaan oksilla kiipeili heinäsirkka, todennäköisesti jokin kulkusirkkalaji.

_U1Q9817 _U1Q9815

Parin askeleen päässä maassa oli hyasinttikasveihin kuuluva Ledebouria -laji. Laji on saanut nimensä virolaisen kasvitieteen professorin Carl Friedrich von Ledebourin mukaan.  Lajeja on melko vaikea erottaa toisistaan._U1Q9822Keltainen elämänlanka, Ipomea obscura kiemurteli maassa ja pensaiden oksistossa.

_U1Q9825Namutonin piilokojun edustalla kukki leijonankidan sukulaislaji, Aptosimum lineare. Se sinnittelee kuivuudessa ja puhkeaa kukkaan usein jo kuivakaudella.

_77X2845Kevään tulon huomasi siitä, että muutamassa akasiapuussa lehdet olivat juuri puhkeamassa hiirenkorville, suurin osa oli kuitenkin vielä talven jäljiltä lehdettömiä.

Harvoin on ollut tilaisuus nähdä yhtä paljon pahkasikoja. Vähän väliä Lezin piti hiljentää, jotta sika ei olisi kirmannut auton alle.

_U1Q9785Paviaanit ovat melko tummia NamibiassaPaviaanit ovat melko tummia Namibiassa

Koska välimatkat ovat pitkiä, niin aikaa ei tuhlattu pitkiin lounaisiin.  Otjiwarongo on yksi Namibian vanhimmista kaupungeista. Sen läpi kulkevat merkittävät tiet ja rautatie Walvis Bay:stä muualle eteläiseen Afrikkaan. Siellä poikettiin ostamaan pikkupurtavaa ja jatkettiin matkaa kohti Etoshaa.

_U1Q9838Puolivälissä matkaa pidettiin jaloittelutauko, joka tietysti käytettiin hyväksi lähiympäristön tutkailuun. Kaskaat pitivät konserttiaan puiden oksilla.  Muutama petolintu kaarteli taivaalla. Kapinlauluhaukka tähysti sähkölangoilla.  Keskipäivän kuumuudessa luonto on muuten aika hiljainen.

_U1Q9843 _U1Q9803

Iltapäivän lopulla saavuttiin Aoba Lodgeen.  Pihan kuiva autius ei kuitenkaan merkinnyt elottomuutta. _77X2820Iltahämärissä juomapaikalle saapui monenlaisia eläimiä, pensasjänis, dik-dik ja  grimminsukeltajakauris tulivat valoisaan aikaan. Katselupaikan ohi lipui kobra, joka meidät huomattuaan kohottautui hyökkäykseen. Pimeyden turvin juomapaikalle jolkotti mesimäyrä.

_U1Q0254_U1Q9924

Aamun valjetessa pihan oravat olivat heränneet kirmailemaan pitkin puiden runkoja. Yöllä havaittu savannivarpuspöllö istuskeli edelleen vartiopaikallaan.

_U1Q9943_U1Q9928

Aamiaisen jälkeen lähettiin kohti Etoshan luonnonsuojelualuetta.  Nyt Etosha oli kuiva, järviltä näyttävät alueet olivat vain kangastusta. Parhaiten eläimiä näkee juomapaikkojen lähistöllä. Ne ovat varuillaan, etenkin jos leijonia on lähistöllä.

_U1Q9992 _U1Q9965 _U1Q9887 _U1Q9879 _U1Q9872 _U1Q9860

Ylärivissä:Leijona ja gnu-antilooppi, keskellä  kuningastrappi ja kirahvi. Alarivissa  isokudu ja hyppyantilooppi.

Lajirunsautta:

_U1Q0353 _U1Q0333

_U1Q0318 _U1Q0283 _U1Q0268 _U1Q0184

Ylärivissä: strutsi ja botswanantrappi, keskellä lehmäantilooppi ja pensassarvikuono, alarivissä seepra ja norsuja.

_U1Q0082

Isokuduja ja impala

_U1Q0067 _U1Q0140

Hyeena ja töyhtöturako

Aavikkoa näkyvissä

Viiden tunnin ajomatkan päässä odotti aivan toisenlainen luonto.  Matkan varrella poikettiin ostamaan erittäin hyvin varustetusta leipomon kahvilasta piirakoita ja pasteijoita.  Lounas nautittiin autossa.

Vaikka ympäristö näytti karulta, niin kevät teki tuloaan. Painanteissa mopanepuut vihersivät. Niihin lehdet tulevat ensimmäisinä kuivan talven päättyessä.  Puiden lehtiä on käytetty haavojen hoidossa ja etenkin norsut ja hyppyantiloopit syövät niitä mielellään, koska lehdet ovat hyvin ravitsevia.

_77X2877 _77X2882

Siellä täällä akasiapensaiden lomassa loisti kukkiva pensas. Bignoniakasveihin kuuluva piikkitrumpetti, Catophractes alexandri kukki valkoisenaan ja saman heimon toinen laji, Rhigozum brevispinosum, oli täynnä keltaisia kukkia. Sen  kukkien sanotaan olevan hyvän onnen tuoja.

_U1Q0159_U1Q0165

_U1Q0393Vuoriseeproja näkyi pieninä laumoina matkan varrella

Viimeiset parikymmentä kilometriä istuttiin maastoauton keikutuksessa. Sen verran louhikkoista maastoa, että matalla maavaralla ei ollut mitään menemistä.

_U1Q0636Matalalla paistava aurinko sai kivisen maiseman hehkumaan ruskean punertavissa sävyissä. Siellä täällä käyskenteli kirahvi. Etendeka Camp on yksityinen suojeluale, Damaramaan läänissä, ” lähes keskellä ei mitään”. Majoituspalvelut ovat omavaraisia niin sähkön kuin vedensaannin osalta, aurinko- ja tuulivoima on valjastettu käyttöön.

_U1Q0416

Lähes satavuotiaat damarana tyräkit kasvoivat pyöreinä pensaina. Niiden lehdet kelpaavat sarvikuonoille ja kuduille, maaoravat syövät siemeniä.

Herkullisen ja hauskan seremonian saattelemana nautitun illallisen jälkeen lähdettiin kohti majoitustelttaa. Ravintolan avonaisen aulan kivilattialla oli isokokoinen paviaanihämähäkki. Pyysimme juuri majoittuneet vieraat ihastelemaan sitä kanssamme. Heille hämähäkin näkeminen vierailun alkajaisiksi taisi olla sen verran järkyttävä hetki, että pyytäessämme heitä katsomaan löytämäämme skorpionia he luikkivat kovaa kohti telttaansa.

_U1Q0674

  _U1Q0685_U1Q0690

 Skorpionin etisimisessä UV-valo on mainio. Pimeässä otus loistaa vaaleana, kuten oikeanpuolisessa kuvassa

Kivien ruskeus johtuu korkeasta rautapitoisuudesta.  Kiviä on käytetty monipuolisesti rakennusaineina._U1Q0447Yöllä karjui leijona, mutta muuten aavikolla oli hiljaista. Aamulla heräsimme sammakon kurnutukseen, tosin ei ollut sammakko vaan namibiantrappi.

_U1Q0377

Namibiantrappi

Aamiaisen jälkeen lähdettiin kävelylle jokilaaksoon.

_U1Q0489

Oppaamme Bonnie ja laaksosta löytynyt hyppyantiloopin kallo.

_U1Q0458Kolme vuotta sitten oli satanut runsaasti ja niistä sateista oli vesivarastoja vielä jäljellä.  Lammikot olivat eläinten juomapaikkoja.

 Vuoren rinteillä kasvoi voipuu, Cyphostemma currorii, joka kuuluu viiniköynnöskasvien heimoon._U1Q0505Ennen auringonlaskua lähdettiin lähimaastoon ja jokiristeilylle. Laivan virkaa toimitti maastoauto.

Ruskeiden kivien lomasta oli hieman vaikea havaita kirjohietakyyhkyä. Tarkkana sai olla myös, että näki maaoravan. Kallioagama, skinkki ja gekko kirjattiin matelijahavainnoiksi.

_U1Q0618 _U1Q0429

_U1Q0705 _U1Q0473 _U1Q0527

Lännenkalliokuonokas (kuuluu norsupäästäisiin) juoksi lähes valon nopeudella kivikossa. Isot korvat ja pitkä kuono ovat hyviä tuntomerkkejä. Tuhatjalkaisellakin oli kiire.

_U1Q0652 _U1Q0456

Joen uoman puissa kasvoi pyöreälehtinen misteli Viscum rotundifolium, joka on parasiitti.  Se kukkii kesäaikaan.

_U1Q1178Kallion halkaiseva fiikus, Ficus ilicina toimii kuin hidas dynamiitti. Kasvaessaan kallion raoissa se pikkuhiljaa halkaisee kallion.

_U1Q1156Kivikossa kukkiva keltakukkainen kasvi herätti kiinnostusta. Opas toi ensin kukan. Kun siitä ei oikein päästy käsitykseen millaisesta kasvista on kyse, kaivattiin lehtiä. Mutta ei ollut lehtiä, piti sitten ottaa varsia kukkineen.  Kyseessä oli Ectadium– suvun laji.

_U1Q0543Majapaikan edessä ja kivimuurin suojissa kukoisti emilia, Emilia marlothiana. Se on saanut sukunimensä Italian maakunnan mukaan ja lajinimi on annettu saksalainen kasvitieteilijä Wilhelm Rudolf Marlothin mukaan. Hän keräsi Namibian kasveja 1800-luvun loppupuolella. _U1Q0697Lähes endeeminen pom-pom –kasvi, Leucas pechuelii on pieni pensas, joka aloitteli kukintaansa._U1Q0695Varjot pitenivät, ja oli aika suunnistaa kohti auringonlaskua.  Keihäsantiloopit taivalsivat kohti juomapaikkaa. Kauniskorvainen puna-antilooppi höristi suuria korviaan, kun tulimme lähietäisyydelle.

_U1Q0567 _U1Q0625

_77X2889Auringon laskun tunnelmaa Damaramaassa._U1Q0642

Meren ja hiekan äärellä

 Seuraavaksi suuntasimme kohti merta, mutta sinne pääsy edellytti aidon aavikon ylittämistä ja lähes seitsemän tunnin ajomatkaa.

_U1Q0723 _U1Q0724

_U1Q0716Autiomaa näytti tosiaan autiolta. Kovin pitkää aikaa ei tehnyt mieli olla ulkona autosta. Paikoitellen näkyi vihreitä hiekkaisia kumpuja. Dollaripensas Zygophyllum stapffii on harvoja hiekka-aavikon kasveja.

_U1Q0726 _U1Q0991

 Swakopmund on namibialaisten lomanviettopaikka. Kaupunki on siisti ja palvelut pelaa. Ilma tuntui viileältä aavikon kuumuuden jälkeen. Olihan lämpötila enää vain hieman yli 24 °C!

 Majapaikkamme oli hiekkadyynien reunalla hieman kaupungin ydinkeskustan ulkopuolella. _U1Q0778Puutarhan istutuksissa kasvoi monia tuttuja kesäkukkia. Ne kasvavat luonnonvaraisina Afrikan eteläosissa.

_77X2911 _77X2914

Swakopmundin rantabulevardin keskellä oli rehevät kukka-istutukset. Siellä saa käsityksen miltä aavikko näyttää, kun se puhkeaa kukkaan sateiden saavuttua.

_U1Q0960Pelargoneja kasvaa luonnonvaraisina Etelä-Afikassa ja Swakopmundin rantabulevardilla niitä pääsee ihailemaan. Hopeasilmät, piikkipäivikit ja timanttikukat kasvavat eteläisessä Afrikassa monivuotisina, meillä niitä kasvatetaan yksivuotisina kesäkukkina.

_U1Q0948 _U1Q0946 _U1Q0940 _77X2913

 Noin 30 kilometrin päässä Swakopmundista on Walvis Bay, tärkeä satamakaupunki, joka oli vielä Namibian itsenäistyttyä Etelä-Afrikan hallinnassa. Vasta 1994 Namibia sai sen haltuunsa. Kylmä merivirta huuhtelee rannikkoa, joten se on hyvin kalaisa.  Afrikanmerikarhujen yhdyskunta on valtaisa. Vierailumme aikaan osui kuuttien syntymä. Emojaan kaipaavia poikasia oli kaikkialla.

 _U1Q0745_U1Q0759

 

Laskuveden aika oli hyvä hetki tarkkailla kahlaajia. Pulmus- ja kuovisirrejä oli paljon, samoin karikukkoja ja avosettejä. Hieta- ja ruskovyötulli olivat retken erikoisuuksia, samoin amerikansipi.

_U1Q0794Merimetsoyhdyskunta oli vaikuttava. Kaiken kaikkiaan näimme viisi lajia. 

_U1Q0935Vasemmalla työhtömerimetso, keskellä kapinmerimetso ja oikealla namibianlokkkiVasemmalla töyhtömerimetso, keskellä kapinmerimetso ja oikealla namibianlokkki

 Jättimeduusoita oli jäänyt laskuveden aikaan rannalle, mutta veden noustessa ne alkoivat jälleen kellua. _U1Q0836Yleensä flamingoja näkee veden äärellä, muuta iso parvi oli lentänyt aavikon hiekalle.

Flamingo

Flamingo

_U1Q0883PelikaanejaPelikaaneja

Suola-altaista kerätään suolaa autolasteittain. Scaniat näyttivät soveltuvan suolaisiin olosuhteisiin.

_U1Q0894Kaikenlaisia kulkupelejä oli tarjolla, laguunin toisella rannalla käyskenteli kameleita. Me suuntaisimme kohti itää tuliperäisten Erongo vuorten alueelle.

_U1Q0981

Tuliperäistä vuoristoa

Viimeinen majapaikkamme oli  Erongovuoriston keskellä. Maisemaa hallitsivat kalliot, joiden välissä kasvoi matalaa pensaikkoa.

_77X2937 _77X2933

_77X2930Siellä täällä tienvieren pensaikossa oli kaunis punertava pensas. ”Hauraspiikki” Phaeoptilum spinosum on kauneimmillaan, kun punertavat hedelmät ovat kehittyneet. 

_U1Q1036Violetin värisenä kukkiva korkkipensas, Mundulea sericea, sisältää voimakasta myrkkyä. Kuoren ja juurten paloja käytetään kalastuksessa. Kalat taintuvat nopeasti ja nousevat pintaan. Siitä ne on helppo kerätä.

_U1Q9849Aurinko porotti täydeltä terältä, kun saavuimme perille. Uima-altaan laatoitus oli niin kuumaa, että paljaat jalkapohjat paloivat.  Aurinkokatosten ja ravintolan terassin varjossa oli hyvä tarkkailla luontoa.

_U1Q1306Ruusukaijaset lennähtivät ravintolan avointen ikkunoiden alle.

_U1Q1323Aamun sarastaessa namibianfrankoliinipariskunta saapui nokkimaan jyviä. Samoille apajille tuli myös kalliorotta, joka oli menettänyt häntänsä._U1Q1294Valkosiipirakkelia hermostutti, kun juomapaikan puussa vaani python.

_U1Q1363 _U1Q1377

Dik-dik etsi syötävää pensaiden oksista._U1Q1189Oli mukava myös löytää luonnonvarainen korallipuu, Erythrina decora. Korallipuut ovat hyvin yleisiä koristepuita kaikkialla tropiikissa.

_U1Q1053_U1Q1147Punapalkoterminaalia, Terminalia prunioides kasvaa kallioisilla alueilla.

”Kalaharin joulupuu”, toiselta nimeltään sirppipensas (Dichrostachys cinerea) on hernekasvien heimoon kuuluva mimosan sukuinen pensas. Se availi joulun lähestymisen merkiksi kukkiaan.

_U1Q1343Maakiitäjäinen kipitti kovaa kiven suojaan. Häirittäessä se puolustautuu ruiskuttamalla ärsyttävää nestettä ahdistelijan suuntaan._U1Q9685Kalliotasanteilla on isoja kalliotamaanin yhdyskuntia._U1Q1385

Lintujen kevätmuutto kiihtyi päivä päivältä. Orvokkikottaraiset saapuivat._U1Q1290Me aloimme tehdä muuttoa Pohjolaa kohti. Matka jatkui lentokoneen siivillä Suomeen.

Kevättä odotellessa

Lämmin sää houkuttelee luontoa jatkamaan kesää.

esikko

Monet aikaisin keväällä kukkivat kasvit availevat nuppujaan. Kuvassa esikko.

Hyönteisetkään eivät ole vielä siirtyneet talven viettoon

kaalikoi

Kaalikoi

Varaslesiäinen

Varaslesiäinen

Pihavieraita

Metsäkauris

Metsäkauris

Tähän aikaan vuodesta pihaan saapuvat uudet vieraat.  Yön pimeydessä hiivitään pensaiden suojissa ja kavutaan talon seinille pitämään vahtia.

Vantaan alueella on vahva valkohäntä- ja metsäkauriskanta. Ne kiertävät vakiopolkujaan ja saapuvat pihaan katsastamaan mitä olisi tarjolla. Ensimmäiseksi katoavat monivuotiset orvokit, mutta perunamaalle jääneitä perunoitakaan ei hyljeksitä. Omenat ovat suurta herkkua.

metsäkauris 1metsäkauris 2

Valkohäntäkauris

Valkohäntäkauris

Kauriit ovat liikkeellä päivälläkin, aamuyöstä tullaan porukalla omenavarkaisiin.

metsäkauris 3Supikoira ei ole nirso ruuan suhteen ja omenat ovat sen herkkuruokaa. Yön pimeydessä se hiipii mutustamaan nurmikolle jääneet omenat.

Supikoira

Supikoira

Kuusissa on tänä vuonna vähänlaisesti käpyjä, joten oravilla piisaa kiirettä, kun talvivarastot pitää varmistaa. Nopeasti poskipussit täyteen  pähkinöitä  -ja sitten menoksi.orava ja bowli Einari vauhdissa

Pienet otukset ovat vielä liikkeellä. Litteämäihiäinen kapuaa kompostin reunalla ja sylkikuoriaisen toukka tarpoo kohti talvehtimispaikkaa.

Litteämäihiäinen

Litteämäihiäinen

toukka

Sylkikuoriaisen toukka

Seinälukit hengailevat seinillä ja vaanivat saalista. Päivä kuluu rattoisasti tiiliseinästä kiinni pitäessä.

harvestmanRuostekäpylude elää männyn kävyillä. Sitä näkee vain elokuun lopusta seuraavaan kevääseen.

ruostekäpylude

Ruskaretkellä Raaseporissa 14.10.2013

Ramsholmen

Syksyn värit loistivat koko komeudessaan, mutta muistoja kesästäkin oli jäljellä, kun retkeilimme Raaseporissa. Lämmin meri pitää kylmän loitolla. Kasvit, jotka sisämaassa olivat jo hallan nujertamia, vihersivät vielä.

Puna-ailakki

Puna-ailakki

Saniaiset vihersivät  vielä

Saniaiset vihersivät vielä

Kuuman ja kuivan kesän sekä lämpimänä jatkuneen syksyn ansiosta puihin oli kehittynyt kaunis syysväritys. Vaahteran lehdet loistivat keltaisina, samoin hevoskastanja. Tervaleppien lehdet sen sijaan putoavat vihreinä. Puun ei tarvitse kantaa huolta typestä, sillä juuristossa elävät bakteerit sitovat sitä ilmasta puun käyttöön. Keväällä siis riittää rakennusainetta uuteen lehtivihreään.

latvukset hevoskastanja

Ramsholmen silta 1Osa puista valmistaa keltaisen värin lisäksi oransseja ja viininpunaisia väriaineita. Kun lehtivihreä hajoaa, tulevat nämä karotenoidit ja antosyaanivärit esiin. 

Tuomipihjala

Tuomipihlaja

Mäntykankailla mustikan lehdet punersivat kauniisti. Paikka paikoin maaruska oli komeaa.

mustikkaRuusussa oli vielä kiulukoita.Ruusussa oli vielä kiulukoita.

Lehtikuusi on ainoa havupuumme, joka pudottaa vuosittain kaikki neulasensa. Syksyn tullessa männystä kellastuvat ja putoavat kolmannen vuoden neulaset.

Mustio lehtikuusi

Tammen lehdet voivat jäädä puuhun ruskeina koko talveksi tai kellastua ja pudota jo syksyllä. tammiOliko joku yrittänyt sytyttää nuotiota kantoon? Hiiltynyt pinta kannossa on kuitenkin sieni, joka levittäytyy mustaksi alustapahkaksi. kanto

Meren lahden järviruo’ot olivat syksyn ruskistamia. Auringon lämmittäessä kasvustosta lähtivät viimeiset vesiperhoset lentoon. Ne ovat melko hitaita lentäjiä, joten sillalla lepäilevä syyskorento sai niistä helposti syötävää.

Ramsholmen silta 2syyskorento 2Laulujoutsenta pidetään talven tuojana.  Sanotaanhan, että kesä hanhen hartioilla, talvi joutsenen takana. Mitäpä siitä nyt sitten pitäisi tulevista säistä päätellä, kun muutama joutsen ruokaili sänkipellolla!

laulujoutsen

Sieniretki Sipoonkorpeen 21.9.2013

storträskPääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Pilvinen, mutta lämmin (+17) aamupäivä ja syksyinen sienimetsä olivat saaneet liikkeelle 64 retkeläistä. Tasakallion tien parkkipaikka tuli hetkessä täyteen, mutta autojen parkkeeraus sujui mallikkaasti lisäparkkipaikalle  traktorimuseon eteen, johon oli saatu lupa.

Osallistujat arvelivat, että eipä taida sieniä liiemmin löytyä, mutta polun reunan metsiköistä kertyi kuitenkin runsas saalis, jossa oli kymmeniä eri sienilajeja.

sieninäyttelyAluksi puhuttiin lyhyesti sienistä ja niiden merkityksestä. Polulla näkyikin selvästi sienten merkitys. Hevosen lantakasassa oli pieni sieni kasvattanut kauniit itiöemät ja vanhan kannon vallannut kantonapanahakas oli levittäytynyt kaikkialle kantoon.lantasieni kantonapanahikas

Sienilläkin on omat vaivansa. Home oli pesiytynyt sienen lakkiin.sienen home

Kovin paljon ei kasveja ehditty tutkailla, mutta kauniin vihreänä kiemurteleva riidenlieko keräsi katseita. Pitkospuilla tutkailtiin vesikasveja ja etsittiin syksyn viimeisiä kihokkeja rahkasammalen seasta.

lieko pitkospuilla

Hyönteiselo oli melko hiljaista, määrätietoisesti kiiruhtava heinähukan toukka päätyi retkeläisten ihailtavaksi.

heinähukan toukkaRyhmä eteni omaan tahtiinsa Storträskin etelärannalle, jossa pidettiin evästauko ja perehdyttiin sienien tunnistamiseen.

Sieniseuran puheenjohtaja Jorma Palmén esitteli ansiokkaasti sienten tuntomerkkejä ja kertoi valkokärpässienen myrkyllisyydestä.

Jorma ja valkokärpäsieniSienisaalista:

Vihersuppilohapero

Vihersuppilohapero

Samettijalka, jota käytetään kasvivärjäyksessä

Samettijalka, jota käytetään kasvivärjäyksessä

Ruostekärpässieni

Ruostekärpässieni

Keltakärpässieni

Keltakärpässieni

Punakärpässieni

Punakärpässieni

Keltahapero

Keltahapero

Löyhkäsietikki ja haisuseitikki

Löyhkäsietikki ja haisuseitikki

herkkutatti punikkitatti

Herkkutatti ja punikkitatti
Punavyöseitikki

Punavyöseitikki

leppähelokka keltavinokas

Leppähelokka ja keltavinokas
Kuusensuomuorakas

Kuusensuomuorakas

Metsähallitus oli aloittanut alueen kehittämisen. Polulla oli kävijälaskuri ja opastaulu koirien kiinnipitämisestä.

laskuriopastauluIso opastaulu oli pystytetty parkkipaikalle ja lammen rannalle.

Toistaiseksi nuotiopaikkana on vain kaivonrengas, jossa nuotiopuut savuttivat melkoisesti, mutta retkeläiset kuuntelivat kiinnostuneina sienitietoutta.

grillisavu sieniluento

 

 

 

 

Luonto- ja geologiaretki Kulomäen Haxbergille 15.9.2013

ryhmäPääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Pilvinen sää enteili sadetta, mutta geologiaan keskittyvä retkipäivä muuttui iltapäivällä aurinkoiseksi, lämmintä +17 °C. Antti Sallan johdattamana 22 hengen ryhmä siirtyi metsän suojaan.

Kallion laella keskusteltiin jääkauden aiheuttamista muutoksista ja pohdittiin millainen maisema oli, kun kalliot vielä kohosivat lähes Alppien korkeudelle. Kallion pinnasta löydettiin mm. punertavia granaatteja ja biotiittia eli mustaa kiillettä.

Matka eteni muinaista rantakivikkoa pitkin isolle siirtolohkareelle. Se on ”kellunut” jääkauden sulamisvesien mukana idästä ja jämähtänyt paikoilleen.

siirtolohkareKiviaines on rapakivigraniittia, jossa näkyvät hienosti pyöreähköt alkali-maasälpähajarakeet eli -ovoidit, joita ympäröi harmahtava plagioklaasimaasälvästä koostuva kehä.

Rapakiveä

Rapakiveä

Lenkkipolulle tuodusta sorasta löytyi kaunis maasälvän kappale ja polun reunan isossa kivessä loisti vaaleana kvartsijuonen kappale.

Maasälpä on kuin toffee karamelli

Maasälpä on kuin toffee karamelli

Kvartsiitti

Kvartsijuonen kappale

Kielonmarjojen runsaus yllätti monet. Polun vierustoilla maa oli aivan punaisenaan oransseista marjoista.kielon marjatVaikka sieniä oli melko vähän, muutama kiinnostava havainto tehtiin. Polun soraikosta tunki esiin kauniin punainen oranssimaljakas ja heinittyneeseen reunaan oli putkahtanut kangaskääpä.

Oranssimaljakas

Oranssimaljakas

Kangaskääpä

Kangaskääpä

Sammalikosta löytyi suppilovahveroita ja muutama valkokärpässieni. Ruostekärpässieni tunnistettiin myös.

Suppilovahvero

Suppilovahvero

valkokärpässieni

Valkokärpässieni

ruostekärpässieni

Ruostekärpässieni

Sen sijaan vaaleanpunainen kutunen ei ollut ollut ihan jokaiselle tuttu. Lahopuun päällä limasieni oli kuin pieni kokkare kalan mätiä.

Kutunen on limasieni

Kutunen on limasieni

Sammalia tutkailtiin matkan varrella ja pysähdyttiin hetkeksi ihastelemaan lehtoruusukesammalta. Lähistöltä löytyi myös isokokoinen maksasammal. Tutkailu keskeytyi pahasti, kun maassa olevan ampiaispesän asukit kokivat tulleensa häirityiksi ja aloittivat raivokkaan puolustuksen pistämällä yhtä retkeläistä ja mukana ollutta Tessa-koiraa.

Lehtoruusukesammal

Lehtoruusukesammal

Maksasammal

Maksasammal

Lämpimän sään houkuttelemana kiiltomato oli aloittanut taipaleensa talvehtimispaikkaan. kiiltomato              

metsäsittiäinen                                             Metsäsittiäiset hortoilivat poluilla hieman eksyneen oloisina.

Maastossa on hyvin erottuvat polut, joten suuntaa ei tarvinnut ottaa muurahaispesistä, joita oli useita.

muurahaispesäRetken lopulla ihmeteltiin metsässä kasvavia tuohituomia. Keväällä kannattaisi tulla katsomaan, kun ne kukkivat.

Tuohituomen runko

Tuohituomen runko

Korvaavia elinympäristöjä Pitkäsuon täyttömäellä 7.9.2013

Pitkäsuon laella

Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Loistava alkusyksyn päivä, lämpötila yli +20 °C, pilvetön taivas ja lähes tyyntä. Mitä mainioin retkisää tutustua ihmisen muovaamaan ympäristöön. Pitkäsuon täyttömäen alati muuttuvaan luontoon tutustui 12 henkilöä. 

Vantaan kaupungin vastaava rakennusmestari Jukka Leino odotti portilla ja johdatti autokolonnan ylös 99 metrin korkeudessa olevalle tasanteelle. Aluksi Jukka kertoi paikan toiminnasta ja sitten suunnistettiin kohti erilaisia ”kasvillisuusvyöhykkeitä”. Alue on todellinen kasviharrastajan paratiisi, sieltä löytyy harvinaisuuksia, puutarhakasveja, vesikasveja, paahdeympäristön lajeja ja ties mitä.

 Alueelle tuodaan maa-ainesta pääasiassa Vantaalta, mutta aikaisempina vuosina tuotiin myös muualta pääkaupunkiseudulta. Paikan kasvillisuus muuttuu jatkuvasti maan siirtelyn ja uuden maa-aineksen ansiosta. Voisikin sanoa, että sorarekat ovat nykyajan laivoja, jotka purkavat painolastimaansa täyttömäen alueelle.

Piikkisalaatti on uudistulokas, joka todennäköisesti yleistyy pikkuhiljaa. Sitä kutsutaan ”kompassikasviksi”, koska valoisassa kasvupaikassa kasvaessaan lehdet ovat kahtena rivinä pohjois-eteläsuunnassa.

piikkisalaatti lehdet piikkisalaatti kukat

Keltapäivänkakkara eli keltasuvikakkara on myös uudistulokas, jota kasvaa satunnaisesti mm. kaatopaikoilla ja joutomailla.keltapäivänkakkaraSavikkakasvit ovat tyypillisiä joutomaiden kasveja. Niitä löydettiinkin useita lajeja. Merimaltsa on soraikoiden ja merenrantojen kasvi, punasavikka vaatii hieman rehevämpää kasvupaikkaa. Näitä kumpaakin on aikoinaan käytetty ravintokasvina. Hentosavikka kasvaa monessa puutarhassa kukkapenkkien rikkaruohona.

Merimaltsa

Merimaltsa

Punasavikka

Punasavikka

Hentosavikka

Hentosavikka

Alueella on pieniä lampia ja kosteikkoja, joista löytyy kiinnostavia kasveja ja eläimiä.kivikkolampiPienen lampareen reunalla kukoisti konnanleinikki ja hennon vihreä peltotädyke. Lammen reunoilla lenteli kirjoukonkorento munimassa.

Kirjoukonkorento munimassa

Kirjoukonkorento munimassa

konnanleinikki

Konnanleinikki

Peltotädyke

Peltotädyke

Aikoinaan mm. luostarien puutarhoissa kasvanut rohtoraunioyrtti oli vielä kukassa. Myös keltaraunioyrtti kukki vielä, se on melko harvinainen puutarhakarkulainen.

rohtoraunioyrtti keltaraunioyrtti

Rohtoraunioyrtti                             Keltaraunioyrtti

 Rohdoskasvina käytetty rohtomesikkä loisti keltaisena jyrkällä rinteellä.rohtomesikkäSen lähistöllä kasvoi melko vaatelias nuotiosammal.nuotiosammalVäriä syyspäivään toi myös täplähelokki, jonka kantamuoto lienee tullut Pohjois-Amerikasta. täplähelokkiKeltaisenaan kukki myös jääkauden jälkeen pohjoisesta etelään levittäytynyt rantaukonnauris.rantaukonnauris Sirppimailanen on sinimailasen alalaji, joka risteytyy helposti ja tuloksena on rehumailanen.rehumailanen

 Tuntui kuin olisi puutarhassa, kun tien reunassa kukkivat auringonkukat ja syysasterit ja tarhapiiskut. Rusokuusama oli täynnä oransseja marjoja ja tomaatissa monta kypsää hedelmää.

 auringonkukka asteri

rusokuusama tomaatti

Kivilohkareiden päällä kasvoi hyvin yleistä hopeasammalta, joka viihtyy myös kaupunkien katukivetyksellä.hopeasammalHyönteismaailma oli korentoja lukuun ottamatta hiljainen. Muutama naurisperhonen lenteli ja sulkaperhonen paistatti päivää. Pistiäistoukat järsivät ahnaasti raidan lehtiä.sulkanen pistiäistoukka 2

 Sinirinta ja muutama lapinkirvinen olivat muuttomatkalla ja isoja ilmojen lintuja, lentokoneita, lenteli useita.lentokone

 

 

Sammalretki Kalkkikallion luonnonsuojelualueelle 31.8.2013

KalkkikallioPääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Suomen luonnon päivän retkiteema oli sammaleet. Ne ovat luonnon monimuotoisuuden pioneereja: ne viihtyvät monenlaisilla kasvupaikoilla, sietävät kuivuutta ja ilmestyvät myös ihmisten rakentamiin ympäristöihin.

Sulkasammal

Sulkasammal

Pieni sadekuuro osui kohdalle juuri ennen retken alkua. Retken päättyessä oli mitä mainioin loppukesän päivä, lämmintä yli 20 °C.Ryhmän koko oli 31 henkeä.

Retkemme kohteena oli Vantaan Kalkkikallio. Luonnonsuojelualueen kasvillisuus on hyvin monipuolista, koska kalkkikiven ansiosta alueella menestyvät monet vaateliaat lehtokasvit ja kalkinsuosijasammaleet.

opastauluRetkemme asiantuntijoina olivat Reino Fagerstén, joka on tehnyt uransa sammalten parissa ja Ahti Mäkinen, jonka ansiosta sammalia käytetään ilmanlaadun indikaattoreina eri puolilla maailmaa.

Reino Fagersten

Reino Fagerstén tunnisti sammalia ja kertoi niiden rakenteesta

Ahti Mäkisen tutkimukset sammalten käytöstä ovat uraa-uurtavia

Ahti Mäkisen tutkimukset sammalten käytöstä ilman laadun seurannassa ovat uraa-uurtavia

Retkeläiset saivat hyvän katsauksen siitä millaisia sammalet ovat. Niillä ei ole juuria ja ne ottavat kaiken veden ilmasta ja lisääntyvät sekä itiöiden että varren palasten avulla. Sammalen karkottaminen nurmikosta herätti ajatuksia ja yksi retkeläinen totesikin, että eipä enää tarvitse kantaa huolta, antaa sammalen kasvaa nurmikolla rauhassa!

Ahti Mäkinen kertoi seinäsammalen monikäyttöisyydestä. Aikoinaan sitä käytettiin talojen eristeenä ja nykyään se palvelee mainiosti ilman laadun, etenkin raskasmetallien laskeuman määrityksissä.

Kuivuus näkyi myös sammalten rakenteessa, ne olivat käpertyneet kokoon odottamaan virvoittavia sadepisaroita. Asiantuntijoitamme tämä ei haitannut, polun varrelta löytyneet sammalet tunnistettiin ja osalle haettiin kirjallisuuden avulla suomalaiset nimet.

Sulkasammal                                                             Seinäsammal

   sulkasammal 1 seinäsammal metsäliekosammal kiviturkkisammal 2

Metsäliekosammal                                                      Kiviturkkisammal
Metsäkulosammal                                                      Korpirahkasammal
metsäkulosammal korpirahkasammal kangasrahkasammal kalkkikiertosammal
Kangasrahkasammal                                                 Kalkkikiertosammal
Lehväsammal laji                                                       Isomyyränsammal
 lehväsammal isomyyränsammal huopasammal isokorallisammal            Huopasammal                                                        Isokorallisammal (maksasammal)                              
 pikkukorallisammal karttajäkälä    Pikkukorallisammal (maksasammal)                                           Karttajäkälä                                     
 kaarilaakasammal palmikkosammal
Kaarilaakasammal                                                           Palmikkosammal

Kallion laella pidettiin evästauko ja sammalten seassa kipittävä samettipunkki keräsi katseita. Se kiinnostui maastoon jääneestä muovikuulasta, olisiko se jokin syötäväksi kelpaava otus.

Samettipunkki

Samettipunkki

Kallion reunan sammalikossa loikki sammakoita.sammakko

Lahoava puu on tärkeä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjä.  Haapapöllin ympärillä vietimme pitkän tovin, koska niin paljon katsottavaa ja kuvattavaa löytyi rungolta.

tummakääminen

Tummakääminen (limasieni)

Sulkukotilo

Sulkukotilo

limasieni

Limasieni

 Sammalten lisäksi tutkailimme sieniä, joita oli putkahtanut muutamia lajeja

Maahan kaatuneelta koivun rungolta löytyi koivuvinokas.

Koivuvinokas

Alueen eteläreunalta, läheltä opastaulua löytyi iso kasvusto villiintynyttä keltapeippiä.  Tuomirinteen tien päästä alkavan polun reunaan oli puolestaan kipattu puutarhajätettä, jossa oli jättipalsamin varsia ja siemeniä. Palsamikasvusto oli jo hyvässä alussa. Valitettavasti kaikki kasvillisuus ei  ole aina kovin toivottua Suomen luonnossa.

keltapeippi jättibalsami

Aurinkoiseen iltapäivään oli mukava päättää Suomen luonnon päivän retki!