Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Pilvinen sää enteili sadetta, mutta geologiaan keskittyvä retkipäivä muuttui iltapäivällä aurinkoiseksi, lämmintä +17 °C. Antti Sallan johdattamana 22 hengen ryhmä siirtyi metsän suojaan.

Kallion laella keskusteltiin jääkauden aiheuttamista muutoksista ja pohdittiin millainen maisema oli, kun kalliot vielä kohosivat lähes Alppien korkeudelle. Kallion pinnasta löydettiin mm. punertavia granaatteja ja biotiittia eli mustaa kiillettä.

Matka eteni muinaista rantakivikkoa pitkin isolle siirtolohkareelle. Se on ”kellunut” jääkauden sulamisvesien mukana idästä ja jämähtänyt paikoilleen.

Kiviaines on rapakivigraniittia, jossa näkyvät hienosti pyöreähköt alkali-maasälpähajarakeet eli -ovoidit, joita ympäröi harmahtava plagioklaasimaasälvästä koostuva kehä.

Lenkkipolulle tuodusta sorasta löytyi kaunis maasälvän kappale ja polun reunan isossa kivessä loisti vaaleana kvartsijuonen kappale.

Kielonmarjojen runsaus yllätti monet. Polun vierustoilla maa oli aivan punaisenaan oransseista marjoista.Vaikka sieniä oli melko vähän, muutama kiinnostava havainto tehtiin. Polun soraikosta tunki esiin kauniin punainen oranssimaljakas ja heinittyneeseen reunaan oli putkahtanut kangaskääpä.

Sammalikosta löytyi suppilovahveroita ja muutama valkokärpässieni. Ruostekärpässieni tunnistettiin myös.

Sen sijaan vaaleanpunainen kutunen ei ollut ollut ihan jokaiselle tuttu. Lahopuun päällä limasieni oli kuin pieni kokkare kalan mätiä.

Sammalia tutkailtiin matkan varrella ja pysähdyttiin hetkeksi ihastelemaan lehtoruusukesammalta. Lähistöltä löytyi myös isokokoinen maksasammal. Tutkailu keskeytyi pahasti, kun maassa olevan ampiaispesän asukit kokivat tulleensa häirityiksi ja aloittivat raivokkaan puolustuksen pistämällä yhtä retkeläistä ja mukana ollutta Tessa-koiraa.

Lämpimän sään houkuttelemana kiiltomato oli aloittanut taipaleensa talvehtimispaikkaan.              

                                             Metsäsittiäiset hortoilivat poluilla hieman eksyneen oloisina.

Maastossa on hyvin erottuvat polut, joten suuntaa ei tarvinnut ottaa muurahaispesistä, joita oli useita.

Retken lopulla ihmeteltiin metsässä kasvavia tuohituomia. Keväällä kannattaisi tulla katsomaan, kun ne kukkivat.