Avainsana-arkisto: leijona

Talviretkellä Tansaniassa osa 2: Nisäkkäät

Nisäkkäät

Kaikkialle levittäytyvä vihreys tarjosi ruohonsyöjille runsain mitoin ruokaa, joten antiloopit käyskentelivät pieninä ja hajanaisina laumoina. Savannien suurin ruohonpurija, norsu, vietti myös leppoisia hetkiä. Aikaa jäi mutakylpyihin, kun kosteita kuoppia oli tarjolla monessa paikassa, ja joetkaan eivät olleet kuivuneet olemattomiin.

norsu

Norsu poikasineen

Arushaa kohti ajaessamme näimme ensimmäiset kirahvit. Koska puistossa leijonista ei ole vaaraa, uskaltautuvat ne myös makuulle. Ylösnousu on nimittäin melkoinen operaatio ennen kuin pitkät koivet on saatu ojennukseen.  Aina yhtä timmissä kunnossa olevia seeproja näimme useassa paikassa. Niidenkään ei tarvinnut vaeltaa, kun ruohoruokaa oli tarjolla yllin kyllin. Pienet varsat kirmasivat huolettomina emojensa vierellä.

_U1Q3824

Seepran varsa
kirahvi juomassa

Kirahvi juomassa

Läheinen sukulaisuutemme kädellisiin apinoihin tuli hyvin esiin paviaaneja katsellessa. Kukapa meistä ei kaipaisi rentouttavaa rapsuttelutuokiota ja silloin tällöin ärhentelisi kavereilleen. Yhteistuumin lauma siirtyi paikasta toiseen ruokaa etsimään.

Paviaanilauma juomassa

Paviaanilauma juomassa

Sinimarakatti

Sinimarakatti

Marakateista kookkaampi sinimarakatti kohdattiin usein metsän siimeksessä.

 

 

 

 

 

Sen sijaan hieman pienempi vihermarakatti oli uskaliaampi ja kiipesi Tarangiren portin parkkipaikalla safariautoomme sisälle tutkimaan josko olisi jotain suuhunpantavaa. Yksi retkeläisistä pinkaisi hätistämään tunkeutujan. Jos on epävarmaa onko kyseessä koiras vai naaras, niin vilkaisu sukukalleuksiin paljastaa. Turkoosia jos vilkkuu jalkovälissä, niin uros on.

Vihermarakatti

Vihermarakatti

Arushan alueen harvinaisuus on mustavalkoinen guaretsa, jonka näimme poistuessamme luonnonpuistosta. Valkoiset hännät on helppo erottaa puiden latvustosta. Guaretsojen elintila on uhkaavasti hupenemassa.

Guaretsa

Guaretsa

”Viidestä suuresta” emme nähneet sarvikuonoja. Vesipuhvelit poseerasivat kameralle, mutta nekin olivat melko pieninä laumoina.

Vesipuhveli

Vesipuhveli

Toivorikkaana lähdimme Tarangiressa iltasafarille ja onnistuimmekin näkemään gepardin, jolla oli pentu. Se oli saalistanut antiloopin, jota raahasi parhaillaan suojaan.  Ensimmäinen kohtaamamme leijona makasi reporankana puun varjossa, mutta seuraavana aamuna oli lauma joella juomassa. Lähes joka laumassa on pannoitettu naaras, koska leijonien liikkeistä halutaan lisätietoa.

Leopardin tiedettiin olevan lähistöllä, koska se oli edellisyönä tappanut gepardin ja raahanut raadon puuhun. Lähellä olevan puun latvustosta meitä tuijottikin ärtynyt kissapeto, jonka irvistys ja karjahdus eivät jättäneet sijaa epäilyille: Olisi syytä lähteä pois häiritsemästä.

Leopardi

Leopardi

 

Leijona

Leijona

Gepardi pentunsa kanssa

Gepardi pentunsa kanssa

Antiloopeista runsain oli impala ja Manyaran läpi kulkevaa ekokäytävää käyttivät myös thomsoningasellit. Komea vesiantilooppi märehti levollisena monessa paikassa. Pikkuruinen dikdik oli yllättävän runsas. Kalliohyppijästä näimme vain vilahduksen.

Impala

Impala

Vesiantilooppi

Vesiantilooppi

Monelta jäävät pikkunisäkkäät huomaamatta. Hiiri pakeni henkensä edestä, kun sakaalin ote kirposi sen leikkiessä saalillaan.  Kääpiömangustit vilistivät Tarangiren Safari Lodgen pihamaalla ja isommat seepramangustit olivat vallanneet kukkulan asuinpaikakseen.  Kalliotamaani piti tiukasti vahtia, jotta muu lauma sai aterioida rauhassa. Vaaran uhatessa tamaanit vilahtivat kivien koloihin salamannopeasti.

Kalliotamaani

Kalliotamaani

 

lepakko

Epolettilepakko riippui päivänajan puiden oksistossa ja lähti hämärän tullen etsimään hedelmiä.

Monesti sanotaan, että on nätti kuin sika pienenä. Näin ei ehkä voi todeta pahkasian porsaasta, joka on rypenyt sydämensä kyllyydestä mudassa. Varaan uhatessa kipitetään häntä sojossa pakoon.

Paria retkeläistämme onnisti yön tullessa.  Safari Lodgen valot houkuttelivat genetin saalistamaan valoille kerääntyneitä hyönteisiä.  Niistä onkin sitten enemmän raportin seuraavassa osassa.

Dikdik

Dikdik

Talviretkellä Tansaniassa: Linnut

Perhonen imi ravintoa norsun kikkareelta

Pohjois-Tansaniasta löytyy hyvin monipuolista luontoa.  Savannitkaan eivät ole pelkkää heinikkoa. Tulivuoret ovat tupruttaneet ympärilleen tuhkaa ja vaikuttaneet kasvillisuuteen. Vaikka sateesta ei ole tietoakaan, säilyvät pohjavesimetsät vihreinä. Manyaran kansallispuisto on parhaita paikkoja tutustua näihin elämää täynnä oleviin vihreisiin metsiin. Elokuvista tuttua savannia riittää esimerkiksi Tarangiressa silmänkantamattomiin, helmikuussa ruoho vielä vihertää ja lintuelo on runsasta.

Retkemme suuntautui kolmeen luontotyypiltään erilaiseen kohteeseen: Arusha, Manyara ja Tarangire.  Päivät kuluivat retkeillessä ja siirtymätaipaleet paikasta toiseen eivät vieneet liikaa aikaa.

Linnut

etelänkalkkunasarvekas

Etelänkalkkunasarvekas

Linturetki alkoi jo Arushan hotellin pihalla varhain torstaiaamuna, kun useita hopeasarvinokkia  istuskeli viereisen puiston latvuksissa. Myöhemmin laji osoittautui helposti nähtäväksi sekä Arushan että Manyaran kansallispuistoissa. Lähisukulainen, etelänkalkkunasarvekas, näyttäytyi useaan kertaan. Huikean suuret linnut kävelevät verkkaiseen tahtiin maata tutkien. Lennossa siipisulat ovat hätkähdyttävän valkoiset.

Punanokkatoko

Punanokkatoko

Lintujen havainnoimista haittasi varsin paljon se, että autosta ei voinut poistua. Monet äänet olivat täysin outoja. Hyviä paikkoja pikkulintujen tarkkailuun olivat hotellien pihat ja puutarhat sekä kansallispuistojen picnic-paikat.

Paras evästyspaikka sijaitsi Manyaran kansallispuistossa. Lukuisat pikkulinnut ja vähän kookkaammatkin lepäilivät puiden varjossa ja tulivat mielellään tutkimaan, jos vierailijoilta jäisi joitakin tähteitä.  Upea kivikkosatakieli piileskeli aluksi, mutta voitti luontaisen ujoutensa ja asettui komeasti poseeraamaan maahan noin 10 metrin etäisyydelle. Sinipääpeipot ja maasepät hyörivät pöytien ympärillä.

sinipääpeippo

Sinipääpeippo

maaseppä

Maaseppä

kivikkosatakieli

Kivikkosatakieli

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuhkakottarainen

Tuhkakottarainen

Tansanian endeemi, tuhkakottarainen oli erittäin runsas Tarangiren kansallipuistossa. Loistokottaraisten rinnalla laji näyttää kyllä melko vaatimattomalta.

Loistokottarainen

Loistokottarainen

Petolintujen lajilista jäi varsin lyhyeksi. Staijaaminen autosta ei ole helppoa. Mutta runsaimmilta korppikotkilta ei voi välttyä. Paras korppikotkahavainto koski Manyarassa nähtyä palmukorppikotkaa. Ja ehdottomasti sympaattisin petolintu oli aivan auton vieressä istuskellut afrikankääpiöhaukka.

Afrikankääpiöhaukka

Afrikankääpiöhaukka

Savannihuuhkaja

Savannihuuhkaja

Pöllöt ovat jokaisen retkeilijän toivelistalla.Löysimme kolme lajia. Merun alarinteeltä löysimme valtavan kookkaan savannihuuhkajan, joka ystävällisesti jäi istumaan lähipuuhun.  Sama laji huuteli aktiivisesti Manyaran hotellin alapuolella – aamuhämärissä ja jopa aamupäivällä. Kuulosti siltä kuin äänessä olisi ollut kaksi lintua (koiras ja naaras). Tarangiressä havaittiin kaksi savannivarpuspöllöä ja täydessä vauhdissa nähty kolonsa suulla istuskellut tornipöllö. Jälkimmäisen havaitsija sai autossa spontaanit aplodit!

pikkuflamingo

Ensimmäiset pikkuflamingot – ehkä muutama tuhat lintua – havaittiin Momella-järvillä ja olimme tyytyväisiä. Mutta näkymä, joka avautui Manyara-hotellin pihalta, mykisti kaikki. Lintuja oli järvellä 20000 yksilöä tai jopa enemmän.

Suurikokoiset linnut olivat siedettävän helppoja tunnistaa. Mutta lähes tulkoon toivottomiksi todettiin mm. hertut ja kiurut. Äänten ja laulujen tuntemus olisi välttämätöntä.

Etelänkruunukurki

Etelänkruunukurki