Aihearkisto: Uncategorized

Talviluonnossa tapahtuu helmikuu 2015

Talviluonnon retkellä helmikuisena viikonloppuna  näkyi jo kevään merkkejä. _U1Q3059

Vantaan sivujoki, Kuhajoki kuohui kovasti

 

 

 

 

Helmikuussa voi nähdä sieniä ja sääskiä. Sääski tosin oli hieman tokkurassa ja kellahti selälleen.

_U1Q3139 _U1Q3168

Palokärki koversi pesäkoloa kuusitiaisen keskittyessä laulun aloitteluun.  Varpuspöllön saapuminen sai kaikki valppaaksi.

_77X9991 _77X9887 _77X9826Liejukärpänen taapersi jokivarren hangessa ja hyppyhäntäisiä pomppi metsän reunan läheisyydessä.

_U1Q3083 _U1Q3154

 

 

 

Kevättä odotellessa

Lämmin sää houkuttelee luontoa jatkamaan kesää.

esikko

Monet aikaisin keväällä kukkivat kasvit availevat nuppujaan. Kuvassa esikko.

Hyönteisetkään eivät ole vielä siirtyneet talven viettoon

kaalikoi

Kaalikoi

Varaslesiäinen

Varaslesiäinen

Ruskaretkellä Raaseporissa 14.10.2013

Ramsholmen

Syksyn värit loistivat koko komeudessaan, mutta muistoja kesästäkin oli jäljellä, kun retkeilimme Raaseporissa. Lämmin meri pitää kylmän loitolla. Kasvit, jotka sisämaassa olivat jo hallan nujertamia, vihersivät vielä.

Puna-ailakki

Puna-ailakki

Saniaiset vihersivät  vielä

Saniaiset vihersivät vielä

Kuuman ja kuivan kesän sekä lämpimänä jatkuneen syksyn ansiosta puihin oli kehittynyt kaunis syysväritys. Vaahteran lehdet loistivat keltaisina, samoin hevoskastanja. Tervaleppien lehdet sen sijaan putoavat vihreinä. Puun ei tarvitse kantaa huolta typestä, sillä juuristossa elävät bakteerit sitovat sitä ilmasta puun käyttöön. Keväällä siis riittää rakennusainetta uuteen lehtivihreään.

latvukset hevoskastanja

Ramsholmen silta 1Osa puista valmistaa keltaisen värin lisäksi oransseja ja viininpunaisia väriaineita. Kun lehtivihreä hajoaa, tulevat nämä karotenoidit ja antosyaanivärit esiin. 

Tuomipihjala

Tuomipihlaja

Mäntykankailla mustikan lehdet punersivat kauniisti. Paikka paikoin maaruska oli komeaa.

mustikkaRuusussa oli vielä kiulukoita.Ruusussa oli vielä kiulukoita.

Lehtikuusi on ainoa havupuumme, joka pudottaa vuosittain kaikki neulasensa. Syksyn tullessa männystä kellastuvat ja putoavat kolmannen vuoden neulaset.

Mustio lehtikuusi

Tammen lehdet voivat jäädä puuhun ruskeina koko talveksi tai kellastua ja pudota jo syksyllä. tammiOliko joku yrittänyt sytyttää nuotiota kantoon? Hiiltynyt pinta kannossa on kuitenkin sieni, joka levittäytyy mustaksi alustapahkaksi. kanto

Meren lahden järviruo’ot olivat syksyn ruskistamia. Auringon lämmittäessä kasvustosta lähtivät viimeiset vesiperhoset lentoon. Ne ovat melko hitaita lentäjiä, joten sillalla lepäilevä syyskorento sai niistä helposti syötävää.

Ramsholmen silta 2syyskorento 2Laulujoutsenta pidetään talven tuojana.  Sanotaanhan, että kesä hanhen hartioilla, talvi joutsenen takana. Mitäpä siitä nyt sitten pitäisi tulevista säistä päätellä, kun muutama joutsen ruokaili sänkipellolla!

laulujoutsen

Sieniretki Sipoonkorpeen 21.9.2013

storträskPääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Pilvinen, mutta lämmin (+17) aamupäivä ja syksyinen sienimetsä olivat saaneet liikkeelle 64 retkeläistä. Tasakallion tien parkkipaikka tuli hetkessä täyteen, mutta autojen parkkeeraus sujui mallikkaasti lisäparkkipaikalle  traktorimuseon eteen, johon oli saatu lupa.

Osallistujat arvelivat, että eipä taida sieniä liiemmin löytyä, mutta polun reunan metsiköistä kertyi kuitenkin runsas saalis, jossa oli kymmeniä eri sienilajeja.

sieninäyttelyAluksi puhuttiin lyhyesti sienistä ja niiden merkityksestä. Polulla näkyikin selvästi sienten merkitys. Hevosen lantakasassa oli pieni sieni kasvattanut kauniit itiöemät ja vanhan kannon vallannut kantonapanahakas oli levittäytynyt kaikkialle kantoon.lantasieni kantonapanahikas

Sienilläkin on omat vaivansa. Home oli pesiytynyt sienen lakkiin.sienen home

Kovin paljon ei kasveja ehditty tutkailla, mutta kauniin vihreänä kiemurteleva riidenlieko keräsi katseita. Pitkospuilla tutkailtiin vesikasveja ja etsittiin syksyn viimeisiä kihokkeja rahkasammalen seasta.

lieko pitkospuilla

Hyönteiselo oli melko hiljaista, määrätietoisesti kiiruhtava heinähukan toukka päätyi retkeläisten ihailtavaksi.

heinähukan toukkaRyhmä eteni omaan tahtiinsa Storträskin etelärannalle, jossa pidettiin evästauko ja perehdyttiin sienien tunnistamiseen.

Sieniseuran puheenjohtaja Jorma Palmén esitteli ansiokkaasti sienten tuntomerkkejä ja kertoi valkokärpässienen myrkyllisyydestä.

Jorma ja valkokärpäsieniSienisaalista:

Vihersuppilohapero

Vihersuppilohapero

Samettijalka, jota käytetään kasvivärjäyksessä

Samettijalka, jota käytetään kasvivärjäyksessä

Ruostekärpässieni

Ruostekärpässieni

Keltakärpässieni

Keltakärpässieni

Punakärpässieni

Punakärpässieni

Keltahapero

Keltahapero

Löyhkäsietikki ja haisuseitikki

Löyhkäsietikki ja haisuseitikki

herkkutatti punikkitatti

Herkkutatti ja punikkitatti
Punavyöseitikki

Punavyöseitikki

leppähelokka keltavinokas

Leppähelokka ja keltavinokas
Kuusensuomuorakas

Kuusensuomuorakas

Metsähallitus oli aloittanut alueen kehittämisen. Polulla oli kävijälaskuri ja opastaulu koirien kiinnipitämisestä.

laskuriopastauluIso opastaulu oli pystytetty parkkipaikalle ja lammen rannalle.

Toistaiseksi nuotiopaikkana on vain kaivonrengas, jossa nuotiopuut savuttivat melkoisesti, mutta retkeläiset kuuntelivat kiinnostuneina sienitietoutta.

grillisavu sieniluento

 

 

 

 

Luonto- ja geologiaretki Kulomäen Haxbergille 15.9.2013

ryhmäPääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Pilvinen sää enteili sadetta, mutta geologiaan keskittyvä retkipäivä muuttui iltapäivällä aurinkoiseksi, lämmintä +17 °C. Antti Sallan johdattamana 22 hengen ryhmä siirtyi metsän suojaan.

Kallion laella keskusteltiin jääkauden aiheuttamista muutoksista ja pohdittiin millainen maisema oli, kun kalliot vielä kohosivat lähes Alppien korkeudelle. Kallion pinnasta löydettiin mm. punertavia granaatteja ja biotiittia eli mustaa kiillettä.

Matka eteni muinaista rantakivikkoa pitkin isolle siirtolohkareelle. Se on ”kellunut” jääkauden sulamisvesien mukana idästä ja jämähtänyt paikoilleen.

siirtolohkareKiviaines on rapakivigraniittia, jossa näkyvät hienosti pyöreähköt alkali-maasälpähajarakeet eli -ovoidit, joita ympäröi harmahtava plagioklaasimaasälvästä koostuva kehä.

Rapakiveä

Rapakiveä

Lenkkipolulle tuodusta sorasta löytyi kaunis maasälvän kappale ja polun reunan isossa kivessä loisti vaaleana kvartsijuonen kappale.

Maasälpä on kuin toffee karamelli

Maasälpä on kuin toffee karamelli

Kvartsiitti

Kvartsijuonen kappale

Kielonmarjojen runsaus yllätti monet. Polun vierustoilla maa oli aivan punaisenaan oransseista marjoista.kielon marjatVaikka sieniä oli melko vähän, muutama kiinnostava havainto tehtiin. Polun soraikosta tunki esiin kauniin punainen oranssimaljakas ja heinittyneeseen reunaan oli putkahtanut kangaskääpä.

Oranssimaljakas

Oranssimaljakas

Kangaskääpä

Kangaskääpä

Sammalikosta löytyi suppilovahveroita ja muutama valkokärpässieni. Ruostekärpässieni tunnistettiin myös.

Suppilovahvero

Suppilovahvero

valkokärpässieni

Valkokärpässieni

ruostekärpässieni

Ruostekärpässieni

Sen sijaan vaaleanpunainen kutunen ei ollut ollut ihan jokaiselle tuttu. Lahopuun päällä limasieni oli kuin pieni kokkare kalan mätiä.

Kutunen on limasieni

Kutunen on limasieni

Sammalia tutkailtiin matkan varrella ja pysähdyttiin hetkeksi ihastelemaan lehtoruusukesammalta. Lähistöltä löytyi myös isokokoinen maksasammal. Tutkailu keskeytyi pahasti, kun maassa olevan ampiaispesän asukit kokivat tulleensa häirityiksi ja aloittivat raivokkaan puolustuksen pistämällä yhtä retkeläistä ja mukana ollutta Tessa-koiraa.

Lehtoruusukesammal

Lehtoruusukesammal

Maksasammal

Maksasammal

Lämpimän sään houkuttelemana kiiltomato oli aloittanut taipaleensa talvehtimispaikkaan. kiiltomato              

metsäsittiäinen                                             Metsäsittiäiset hortoilivat poluilla hieman eksyneen oloisina.

Maastossa on hyvin erottuvat polut, joten suuntaa ei tarvinnut ottaa muurahaispesistä, joita oli useita.

muurahaispesäRetken lopulla ihmeteltiin metsässä kasvavia tuohituomia. Keväällä kannattaisi tulla katsomaan, kun ne kukkivat.

Tuohituomen runko

Tuohituomen runko

Korvaavia elinympäristöjä Pitkäsuon täyttömäellä 7.9.2013

Pitkäsuon laella

Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Loistava alkusyksyn päivä, lämpötila yli +20 °C, pilvetön taivas ja lähes tyyntä. Mitä mainioin retkisää tutustua ihmisen muovaamaan ympäristöön. Pitkäsuon täyttömäen alati muuttuvaan luontoon tutustui 12 henkilöä. 

Vantaan kaupungin vastaava rakennusmestari Jukka Leino odotti portilla ja johdatti autokolonnan ylös 99 metrin korkeudessa olevalle tasanteelle. Aluksi Jukka kertoi paikan toiminnasta ja sitten suunnistettiin kohti erilaisia ”kasvillisuusvyöhykkeitä”. Alue on todellinen kasviharrastajan paratiisi, sieltä löytyy harvinaisuuksia, puutarhakasveja, vesikasveja, paahdeympäristön lajeja ja ties mitä.

 Alueelle tuodaan maa-ainesta pääasiassa Vantaalta, mutta aikaisempina vuosina tuotiin myös muualta pääkaupunkiseudulta. Paikan kasvillisuus muuttuu jatkuvasti maan siirtelyn ja uuden maa-aineksen ansiosta. Voisikin sanoa, että sorarekat ovat nykyajan laivoja, jotka purkavat painolastimaansa täyttömäen alueelle.

Piikkisalaatti on uudistulokas, joka todennäköisesti yleistyy pikkuhiljaa. Sitä kutsutaan ”kompassikasviksi”, koska valoisassa kasvupaikassa kasvaessaan lehdet ovat kahtena rivinä pohjois-eteläsuunnassa.

piikkisalaatti lehdet piikkisalaatti kukat

Keltapäivänkakkara eli keltasuvikakkara on myös uudistulokas, jota kasvaa satunnaisesti mm. kaatopaikoilla ja joutomailla.keltapäivänkakkaraSavikkakasvit ovat tyypillisiä joutomaiden kasveja. Niitä löydettiinkin useita lajeja. Merimaltsa on soraikoiden ja merenrantojen kasvi, punasavikka vaatii hieman rehevämpää kasvupaikkaa. Näitä kumpaakin on aikoinaan käytetty ravintokasvina. Hentosavikka kasvaa monessa puutarhassa kukkapenkkien rikkaruohona.

Merimaltsa

Merimaltsa

Punasavikka

Punasavikka

Hentosavikka

Hentosavikka

Alueella on pieniä lampia ja kosteikkoja, joista löytyy kiinnostavia kasveja ja eläimiä.kivikkolampiPienen lampareen reunalla kukoisti konnanleinikki ja hennon vihreä peltotädyke. Lammen reunoilla lenteli kirjoukonkorento munimassa.

Kirjoukonkorento munimassa

Kirjoukonkorento munimassa

konnanleinikki

Konnanleinikki

Peltotädyke

Peltotädyke

Aikoinaan mm. luostarien puutarhoissa kasvanut rohtoraunioyrtti oli vielä kukassa. Myös keltaraunioyrtti kukki vielä, se on melko harvinainen puutarhakarkulainen.

rohtoraunioyrtti keltaraunioyrtti

Rohtoraunioyrtti                             Keltaraunioyrtti

 Rohdoskasvina käytetty rohtomesikkä loisti keltaisena jyrkällä rinteellä.rohtomesikkäSen lähistöllä kasvoi melko vaatelias nuotiosammal.nuotiosammalVäriä syyspäivään toi myös täplähelokki, jonka kantamuoto lienee tullut Pohjois-Amerikasta. täplähelokkiKeltaisenaan kukki myös jääkauden jälkeen pohjoisesta etelään levittäytynyt rantaukonnauris.rantaukonnauris Sirppimailanen on sinimailasen alalaji, joka risteytyy helposti ja tuloksena on rehumailanen.rehumailanen

 Tuntui kuin olisi puutarhassa, kun tien reunassa kukkivat auringonkukat ja syysasterit ja tarhapiiskut. Rusokuusama oli täynnä oransseja marjoja ja tomaatissa monta kypsää hedelmää.

 auringonkukka asteri

rusokuusama tomaatti

Kivilohkareiden päällä kasvoi hyvin yleistä hopeasammalta, joka viihtyy myös kaupunkien katukivetyksellä.hopeasammalHyönteismaailma oli korentoja lukuun ottamatta hiljainen. Muutama naurisperhonen lenteli ja sulkaperhonen paistatti päivää. Pistiäistoukat järsivät ahnaasti raidan lehtiä.sulkanen pistiäistoukka 2

 Sinirinta ja muutama lapinkirvinen olivat muuttomatkalla ja isoja ilmojen lintuja, lentokoneita, lenteli useita.lentokone

 

 

Sammalretki Kalkkikallion luonnonsuojelualueelle 31.8.2013

KalkkikallioPääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Suomen luonnon päivän retkiteema oli sammaleet. Ne ovat luonnon monimuotoisuuden pioneereja: ne viihtyvät monenlaisilla kasvupaikoilla, sietävät kuivuutta ja ilmestyvät myös ihmisten rakentamiin ympäristöihin.

Sulkasammal

Sulkasammal

Pieni sadekuuro osui kohdalle juuri ennen retken alkua. Retken päättyessä oli mitä mainioin loppukesän päivä, lämmintä yli 20 °C.Ryhmän koko oli 31 henkeä.

Retkemme kohteena oli Vantaan Kalkkikallio. Luonnonsuojelualueen kasvillisuus on hyvin monipuolista, koska kalkkikiven ansiosta alueella menestyvät monet vaateliaat lehtokasvit ja kalkinsuosijasammaleet.

opastauluRetkemme asiantuntijoina olivat Reino Fagerstén, joka on tehnyt uransa sammalten parissa ja Ahti Mäkinen, jonka ansiosta sammalia käytetään ilmanlaadun indikaattoreina eri puolilla maailmaa.

Reino Fagersten

Reino Fagerstén tunnisti sammalia ja kertoi niiden rakenteesta

Ahti Mäkisen tutkimukset sammalten käytöstä ovat uraa-uurtavia

Ahti Mäkisen tutkimukset sammalten käytöstä ilman laadun seurannassa ovat uraa-uurtavia

Retkeläiset saivat hyvän katsauksen siitä millaisia sammalet ovat. Niillä ei ole juuria ja ne ottavat kaiken veden ilmasta ja lisääntyvät sekä itiöiden että varren palasten avulla. Sammalen karkottaminen nurmikosta herätti ajatuksia ja yksi retkeläinen totesikin, että eipä enää tarvitse kantaa huolta, antaa sammalen kasvaa nurmikolla rauhassa!

Ahti Mäkinen kertoi seinäsammalen monikäyttöisyydestä. Aikoinaan sitä käytettiin talojen eristeenä ja nykyään se palvelee mainiosti ilman laadun, etenkin raskasmetallien laskeuman määrityksissä.

Kuivuus näkyi myös sammalten rakenteessa, ne olivat käpertyneet kokoon odottamaan virvoittavia sadepisaroita. Asiantuntijoitamme tämä ei haitannut, polun varrelta löytyneet sammalet tunnistettiin ja osalle haettiin kirjallisuuden avulla suomalaiset nimet.

Sulkasammal                                                             Seinäsammal

   sulkasammal 1 seinäsammal metsäliekosammal kiviturkkisammal 2

Metsäliekosammal                                                      Kiviturkkisammal
Metsäkulosammal                                                      Korpirahkasammal
metsäkulosammal korpirahkasammal kangasrahkasammal kalkkikiertosammal
Kangasrahkasammal                                                 Kalkkikiertosammal
Lehväsammal laji                                                       Isomyyränsammal
 lehväsammal isomyyränsammal huopasammal isokorallisammal            Huopasammal                                                        Isokorallisammal (maksasammal)                              
 pikkukorallisammal karttajäkälä    Pikkukorallisammal (maksasammal)                                           Karttajäkälä                                     
 kaarilaakasammal palmikkosammal
Kaarilaakasammal                                                           Palmikkosammal

Kallion laella pidettiin evästauko ja sammalten seassa kipittävä samettipunkki keräsi katseita. Se kiinnostui maastoon jääneestä muovikuulasta, olisiko se jokin syötäväksi kelpaava otus.

Samettipunkki

Samettipunkki

Kallion reunan sammalikossa loikki sammakoita.sammakko

Lahoava puu on tärkeä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjä.  Haapapöllin ympärillä vietimme pitkän tovin, koska niin paljon katsottavaa ja kuvattavaa löytyi rungolta.

tummakääminen

Tummakääminen (limasieni)

Sulkukotilo

Sulkukotilo

limasieni

Limasieni

 Sammalten lisäksi tutkailimme sieniä, joita oli putkahtanut muutamia lajeja

Maahan kaatuneelta koivun rungolta löytyi koivuvinokas.

Koivuvinokas

Alueen eteläreunalta, läheltä opastaulua löytyi iso kasvusto villiintynyttä keltapeippiä.  Tuomirinteen tien päästä alkavan polun reunaan oli puolestaan kipattu puutarhajätettä, jossa oli jättipalsamin varsia ja siemeniä. Palsamikasvusto oli jo hyvässä alussa. Valitettavasti kaikki kasvillisuus ei  ole aina kovin toivottua Suomen luonnossa.

keltapeippi jättibalsami

Aurinkoiseen iltapäivään oli mukava päättää Suomen luonnon päivän retki!

Merenrantaretki 21.8.2013

täyskuuAamu-usva verhoili alavia maita ja täysikuu loisti taivaalla, kun ryhmä suuntasi matkansa kohti Suomen eteläisintä kärkeä.

Luvat oli hankittu hyvissä ajoin, joten pääsimme sujuvasti Haliaksen lintuasemalle. Aurinkoisena aamupäivänä lintujen muutto ei ollut järin vilkasta.

Varpus-, ruskosuo- ja tuulihaukkoja nähtiin muutama. ruskosuohaukkavarpushaukka

merikotkaMerikotkakin ilmestyi näköpiiriin.

Pähkinähakkien parvi otti korkeutta ja merimetsot lentelivät vähän sinne sun tänne.

pähkinähakki

Pähkinähakki

merimetso

Merimetso

HaliasEvästauko lintuaseman pihassa muuttuikin kiinnostavaksi, koska lähistöllä lentelevät korennot eivät olleetkaan ihan tavallista sorttia.  Ne määritettiin lännensyyskorennoiksi, joita oli todella runsaasti.

Lännensyyskorento

Lännensyyskorento

Osa kasveista oli kuihtunut kuuman kesän paahteessa, mutta pikkuruinen keto kukoisti kauniina, kun keto-orvokitkin olivat alkaneet kukkia uudelleen. ketokukkiaKallioimarre on todellinen sinnittelijä, se säilyy vihreänä kuivuudesta huolimatta.  Kukkivat kanervikot olivat kauneimmillaan.

Kallioimarre

Kallioimarre

kanervat vastavalossa

Kaislikossa suhisi oikein kunnolla, veden rajassa järvikaislat kahisivat ja rannan puolella merikaislat.

meren rantaa kaisla

Rantalepikossa oli vielä muutama rantayrtti kukassa.yrttiKallionkolon vesilammikossa oli melko vähän otuksia. Yksi kotilo kiipeili reunalla.kotiloKaunis katajalude tipahti kalliolle marjovan katajan oksalta.katajaludeSitten siirryttiinkin hiekkadyyneille, joilta löytyi retken todellinen helmi, sinisiipisirkka.  Tämä uhanalainen laji viihtyy avoimilla hiekkadyyneillä.

Sinisiipisirkka

Sinisiipisirkka

Pienten säännöllisten kuoppien tekijä on muurahaiskorennon toukka, muurahaisleijona, joka vaanii saalistaan kuopan pohjalla.muurahaisleijonaPerhoslajeja nähtiin muutama, useita pikkukultasiipiä, muutama sitruunaperhonen ja useita gammayökkösiä, jotka lensivät uutterasti kanervien kukilla.gammayökkönen kävyllä

Loppukesän luontoa Timmermalmin luonnonsuojelualueella 20.8.2013

polkuPääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Lämmin elokuun ilta (17°) oli mainio retkisää tutustua luonnonsuojelualueen monipuoliseen luontoon. 11 hengen ryhmänä suunnistimme eteläosien kautta kohti alueen keskustaa ja koukkasimme kosteikon kautta kallion laelle. Alueen monipuolisuudesta saatiin hyvä käsitys.

Puistoalueen reunaojassa kasvoi komeaa haarapalpakkoa ja metsän reunasta löytyivät ensimmäiset tatit. Sieniä olikin ilmestynyt useita lajeja.

Haarapalpakko

Haarapalpakko

Punavyöseitikki                                                           Herkkutatti

punavyöseitikki herkkutatti

valevahvero

Valevahvero

Limasieniin kuuluva paranvoi levittäytyi sammalkasvustoon. Retkeläisten kanssa keskusteltiin limasienten kyvystä ”liikkua ameban lailla”.  Pökkelökääpä tihkui nestettä, ikään kuin se itkisi. Kynsikäävän itiöemät olivat järjestäytyneet kauniiksi ryhmäksi kuusen rungolle.

kynsikääpäparanvoi

Pökkelökääpä

Kynsikääpä                                                               Pökkelökääpä

Puolukat houkuttelivat poimimaan ja paikka paikoin niitä olikin runsaasti.puolukkaHieskoivun lehden läpikuultavan ”ikkunan” tekijäksi paljastui miinaajan toukka, joka jatkoi ateriointiaan lehden sisällä.

Miinaajan toukka

Miinaajan toukka

Polun reunan rapakivi on mukava havainto, suuri siirtolohkare innoitti osallistujia laskemaan sen painoa.

Rapakivi

Rapakivi

siirtolohkareHieman harvinaisemmista kasveista tehtiin hyviä havaintoja.

Kallioalueelta löytyi vielä kukkivia kalliokohokkeja. Toinen Vantaan alueella tiedossa olevista pikkutervakkokasvustoista oli elinvoimainen huolimatta kuivasta kesästä. Muutama kasvi kukkikin vielä.

kalliokohokkipikkutervakko

Kalliokohokki                                          Pikkutervakkko

 

Kokoperheen hyönteisretki Vantaan luontokoululla 17.8.2013

luontokoulullaPääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Sateen uhka ei haitannut innokkaita luontoharrastajia lämpimänä (+ 22 °C) elokuun päivänä. Yhteensä 34 (lapsia 20) retkeläistä kokoontui luontokoulun pihaan, josta jatkettiin oppaiden ohjaamana pienissä ryhmissä etsimään lähistön otuksia.

Kukkakärpäsiä lenteli useita lajeja syysmaitiaisten ja muiden syyskesän kukkien kukissa. Moni halusi vielä varmistaa, että eiväthän ampiaista matkivat kukkakärpäset pistä.  Myös muita kärpäsiä tutkittiin tarkemmin.

Kukkakärpäsiä

Kukkakärpäsiä

Raatokärpänen

Raatokärpänen

Punasänkiön vaaleanpunaiset kukat reunustivat tienvierustaa ja ranta-alpit kukkivat kostean ojan reunoilla.  Tammen terhot olivat jo melko kookkaita, mutta vielä aivan vihreitä.punasänkiö tammenterhot

Luteita ja niiden toukka-asteita kiipeili kasveilla ja leppäpirkot kipittivät etsimään kirva-ateriaa. Kirvoja olikin runsaasti ja niitä kerättiin purkkiin mikroskoopilla tarkastelua varten.

Nuoria viherluteita

Nuoria viherluteita

Nokkoskirjolude

Nokkoskirjolude

Kirvoja

Kirvoja

Seitsenpistepirkko

Seitsenpistepirkko

Monelle sylkikaskaan sylkipallerot olivat tuttuja, mutta harvemmin oli tutustuttu aikuiseen sylkikaskaaseen.

Sylkikaskas

Sylkikaskas

Pilvinen sää ei houkutellut perhosia lentoon. Ainoastaan tuikekoi ruokaili rapsikuoriaisten seurassa pietaryrtillä ja muutama tuomenkehrääjäkoi lepäili kasvien lehdillä.

Tuikekoi ja rapsikuoriaisia

Tuikekoi ja rapsikuoriaisia

Heinäsirkat soittelivat heinikossa ja löytyipä sieltä hepokattikin.

Töpökatti

Töpökatti

Metsälukki ja vaaksiainen pitkine jalkoineen herättivät kiinnostusta.  Kuolleena löytynyt vaaksiainen päätyi mikroskoopin valokeilaan.

_U0E8704vaaksiainen

Metsälukki                                                                  Vaaksiainen

Ensimmäisten sadepisaroiden putoillessa siirryttiin koulun sisätiloihin. Siellä oli hyvä pitää evästauko ja tutkia vuorotellen otuksia mikroskoopilla.  Aika ajoin syntyi jopa jonoa, kun verkkosilmät ja muut hyönteisten rakenteet vetivät huomion puoleensa.mikroskoopeillaMyös ötököistä kertova kuvaesitys keräsi katsojia. Ruokailun lomassa ratkottiin pöydille asetettuja rastitehtäviä.