Safarimatkalla voi kokea hyvin monenlaisia luontoelämyksiä. Namibia on mainio kohde ja siellä on mukava liikkua, palvelut toimivat ja majapaikat ovat korkeatasoisia.

Ryhmämme lähti kohti Windhoekia lentämällä Lontoon ja Johannesburgin kautta. Kotimaassa olimme kirjanneet muutamia kohteita, joissa halusimme käydä.  Matkapaketin varaukset ja järjestelyt toteutti Africa Experts ja puolentoista viikon matkaan sisältyi luonnoltaan erilaisia kohteita.  Lezinda Rossouw oli erinomainen oppaamme ja autonkuljettajamme koko matkan ajan.

Ensimmäinen etappi oli Okonjima. Illan hämärtyessä saavuimme majapaikkaan. Tien vierellä käyskentelivät keihäsantiloopit ja tornimaisia termiittikekoja oli siellä täällä.  Okonjimassa oli rehevä puutarha ja hienostuneesti sisustetut huoneet.

 

Lintujen ruokintapaikalla kävi kova kuhina. Helmikanan ääntely kuulosti siltä, kuin jossakin päin yritettäisiin kytkeä sähkölaitetta huonolla menestyksellä. Punanokkafrankoliini näytti hieman närkästyneeltä, kun kuvaaja tuli sen mielestä liian lähelle. Pöyhijärastas jatkoi puuhiaan meistä välittämättä.

Muutama puu näytti olevan täynnä kukkia, mutta miksi puussa oli kahdenlaisia lehtiä. Mistelikasveihin kuuluva Tapinanthus oleifolius levittäytyi rehevillä oksillaan isäntäpuunsa oksistoon. Misteli on harvoja talvella kukkivia kasveja ja onkin siitä syystä tärkeä ravinnonlähde. Linnut levittävät tämän puoliparasiitin siemeniä, jotka liimautuvat oksan pintaan ja alkavat itää.

Pimeyden laskeuduttua lähdettiin otsalappujen kera läheiselle eläinten juomalammikolle, johon vietiin myös keittiön vihannesjätteet tarjolle. Polulla tuli vastaan vedessä elävä kilpikonna ja pienessä vesilammikossa uiskenteli konna.  Ruokintapaikka on valaistu, mutta petzlin valokeilassa oli enemmän tehoa.  Piikkisiat saapuivat ruokailemaan ja niiden välille syntyi pientä kinaa porkkanankuorista ja salaatinlehdistä.

Kohti Etoshaa

Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Etoshaa. Matkaa tehtiin rauhalliseen tahtiin, jotta ehdittiin nähdä mitä kaikkea tien varrella oli tarjolla.

Oleanterikasveihin kuuluvan ”villipuuvillan” (Gomphocarpus fruticosus) pieniä ilmapalloja muistuttavat hedelmät kiinnittävät huomion. Kukkivana pensas on melko huomaamaton. Kasvi on myrkyllinen ja sen maitiaisnestettä on aikoinaan käytetty myrkkynuolissa. Pensaan oksilla kiipeili heinäsirkka, todennäköisesti jokin kulkusirkkalaji.

Parin askeleen päässä maassa oli hyasinttikasveihin kuuluva Ledebouria -laji. Laji on saanut nimensä virolaisen kasvitieteen professorin Carl Friedrich von Ledebourin mukaan.  Lajeja on melko vaikea erottaa toisistaan.Keltainen elämänlanka, Ipomea obscura kiemurteli maassa ja pensaiden oksistossa.

Namutonin piilokojun edustalla kukki leijonankidan sukulaislaji, Aptosimum lineare. Se sinnittelee kuivuudessa ja puhkeaa kukkaan usein jo kuivakaudella.

Kevään tulon huomasi siitä, että muutamassa akasiapuussa lehdet olivat juuri puhkeamassa hiirenkorville, suurin osa oli kuitenkin vielä talven jäljiltä lehdettömiä.

Harvoin on ollut tilaisuus nähdä yhtä paljon pahkasikoja. Vähän väliä Lezin piti hiljentää, jotta sika ei olisi kirmannut auton alle.

Paviaanit ovat melko tummia Namibiassa

Koska välimatkat ovat pitkiä, niin aikaa ei tuhlattu pitkiin lounaisiin.  Otjiwarongo on yksi Namibian vanhimmista kaupungeista. Sen läpi kulkevat merkittävät tiet ja rautatie Walvis Bay:stä muualle eteläiseen Afrikkaan. Siellä poikettiin ostamaan pikkupurtavaa ja jatkettiin matkaa kohti Etoshaa.

Puolivälissä matkaa pidettiin jaloittelutauko, joka tietysti käytettiin hyväksi lähiympäristön tutkailuun. Kaskaat pitivät konserttiaan puiden oksilla.  Muutama petolintu kaarteli taivaalla. Kapinlauluhaukka tähysti sähkölangoilla.  Keskipäivän kuumuudessa luonto on muuten aika hiljainen.

Iltapäivän lopulla saavuttiin Aoba Lodgeen.  Pihan kuiva autius ei kuitenkaan merkinnyt elottomuutta. Iltahämärissä juomapaikalle saapui monenlaisia eläimiä, pensasjänis, dik-dik ja  grimminsukeltajakauris tulivat valoisaan aikaan. Katselupaikan ohi lipui kobra, joka meidät huomattuaan kohottautui hyökkäykseen. Pimeyden turvin juomapaikalle jolkotti mesimäyrä.

Aamun valjetessa pihan oravat olivat heränneet kirmailemaan pitkin puiden runkoja. Yöllä havaittu savannivarpuspöllö istuskeli edelleen vartiopaikallaan.

Aamiaisen jälkeen lähettiin kohti Etoshan luonnonsuojelualuetta.  Nyt Etosha oli kuiva, järviltä näyttävät alueet olivat vain kangastusta. Parhaiten eläimiä näkee juomapaikkojen lähistöllä. Ne ovat varuillaan, etenkin jos leijonia on lähistöllä.

Ylärivissä:Leijona ja gnu-antilooppi, keskellä  kuningastrappi ja kirahvi. Alarivissa  isokudu ja hyppyantilooppi.

Lajirunsautta:

Ylärivissä: strutsi ja botswanantrappi, keskellä lehmäantilooppi ja pensassarvikuono, alarivissä seepra ja norsuja.

Hyeena ja töyhtöturako

Aavikkoa näkyvissä

Viiden tunnin ajomatkan päässä odotti aivan toisenlainen luonto.  Matkan varrella poikettiin ostamaan erittäin hyvin varustetusta leipomon kahvilasta piirakoita ja pasteijoita.  Lounas nautittiin autossa.

Vaikka ympäristö näytti karulta, niin kevät teki tuloaan. Painanteissa mopanepuut vihersivät. Niihin lehdet tulevat ensimmäisinä kuivan talven päättyessä.  Puiden lehtiä on käytetty haavojen hoidossa ja etenkin norsut ja hyppyantiloopit syövät niitä mielellään, koska lehdet ovat hyvin ravitsevia.

Siellä täällä akasiapensaiden lomassa loisti kukkiva pensas. Bignoniakasveihin kuuluva piikkitrumpetti, Catophractes alexandri kukki valkoisenaan ja saman heimon toinen laji, Rhigozum brevispinosum, oli täynnä keltaisia kukkia. Sen  kukkien sanotaan olevan hyvän onnen tuoja.

Vuoriseeproja näkyi pieninä laumoina matkan varrella

Viimeiset parikymmentä kilometriä istuttiin maastoauton keikutuksessa. Sen verran louhikkoista maastoa, että matalla maavaralla ei ollut mitään menemistä.

Matalalla paistava aurinko sai kivisen maiseman hehkumaan ruskean punertavissa sävyissä. Siellä täällä käyskenteli kirahvi. Etendeka Camp on yksityinen suojeluale, Damaramaan läänissä, ” lähes keskellä ei mitään”. Majoituspalvelut ovat omavaraisia niin sähkön kuin vedensaannin osalta, aurinko- ja tuulivoima on valjastettu käyttöön.

Lähes satavuotiaat damarana tyräkit kasvoivat pyöreinä pensaina. Niiden lehdet kelpaavat sarvikuonoille ja kuduille, maaoravat syövät siemeniä.

Herkullisen ja hauskan seremonian saattelemana nautitun illallisen jälkeen lähdettiin kohti majoitustelttaa. Ravintolan avonaisen aulan kivilattialla oli isokokoinen paviaanihämähäkki. Pyysimme juuri majoittuneet vieraat ihastelemaan sitä kanssamme. Heille hämähäkin näkeminen vierailun alkajaisiksi taisi olla sen verran järkyttävä hetki, että pyytäessämme heitä katsomaan löytämäämme skorpionia he luikkivat kovaa kohti telttaansa.

 

 Skorpionin etisimisessä UV-valo on mainio. Pimeässä otus loistaa vaaleana, kuten oikeanpuolisessa kuvassa

Kivien ruskeus johtuu korkeasta rautapitoisuudesta.  Kiviä on käytetty monipuolisesti rakennusaineina.Yöllä karjui leijona, mutta muuten aavikolla oli hiljaista. Aamulla heräsimme sammakon kurnutukseen, tosin ei ollut sammakko vaan namibiantrappi.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin kävelylle jokilaaksoon.

Kolme vuotta sitten oli satanut runsaasti ja niistä sateista oli vesivarastoja vielä jäljellä.  Lammikot olivat eläinten juomapaikkoja.

 Vuoren rinteillä kasvoi voipuu, Cyphostemma currorii, joka kuuluu viiniköynnöskasvien heimoon.Ennen auringonlaskua lähdettiin lähimaastoon ja jokiristeilylle. Laivan virkaa toimitti maastoauto.

Ruskeiden kivien lomasta oli hieman vaikea havaita kirjohietakyyhkyä. Tarkkana sai olla myös, että näki maaoravan. Kallioagama, skinkki ja gekko kirjattiin matelijahavainnoiksi.

Lännenkalliokuonokas (kuuluu norsupäästäisiin) juoksi lähes valon nopeudella kivikossa. Isot korvat ja pitkä kuono ovat hyviä tuntomerkkejä. Tuhatjalkaisellakin oli kiire.

Joen uoman puissa kasvoi pyöreälehtinen misteli Viscum rotundifolium, joka on parasiitti.  Se kukkii kesäaikaan.

Kallion halkaiseva fiikus, Ficus ilicina toimii kuin hidas dynamiitti. Kasvaessaan kallion raoissa se pikkuhiljaa halkaisee kallion.

Kivikossa kukkiva keltakukkainen kasvi herätti kiinnostusta. Opas toi ensin kukan. Kun siitä ei oikein päästy käsitykseen millaisesta kasvista on kyse, kaivattiin lehtiä. Mutta ei ollut lehtiä, piti sitten ottaa varsia kukkineen.  Kyseessä oli Ectadium– suvun laji.

Majapaikan edessä ja kivimuurin suojissa kukoisti emilia, Emilia marlothiana. Se on saanut sukunimensä Italian maakunnan mukaan ja lajinimi on annettu saksalainen kasvitieteilijä Wilhelm Rudolf Marlothin mukaan. Hän keräsi Namibian kasveja 1800-luvun loppupuolella. Lähes endeeminen pom-pom –kasvi, Leucas pechuelii on pieni pensas, joka aloitteli kukintaansa.Varjot pitenivät, ja oli aika suunnistaa kohti auringonlaskua.  Keihäsantiloopit taivalsivat kohti juomapaikkaa. Kauniskorvainen puna-antilooppi höristi suuria korviaan, kun tulimme lähietäisyydelle.

Auringon laskun tunnelmaa Damaramaassa.

Meren ja hiekan äärellä

 Seuraavaksi suuntasimme kohti merta, mutta sinne pääsy edellytti aidon aavikon ylittämistä ja lähes seitsemän tunnin ajomatkaa.

Autiomaa näytti tosiaan autiolta. Kovin pitkää aikaa ei tehnyt mieli olla ulkona autosta. Paikoitellen näkyi vihreitä hiekkaisia kumpuja. Dollaripensas Zygophyllum stapffii on harvoja hiekka-aavikon kasveja.

 Swakopmund on namibialaisten lomanviettopaikka. Kaupunki on siisti ja palvelut pelaa. Ilma tuntui viileältä aavikon kuumuuden jälkeen. Olihan lämpötila enää vain hieman yli 24 °C!

 Majapaikkamme oli hiekkadyynien reunalla hieman kaupungin ydinkeskustan ulkopuolella. Puutarhan istutuksissa kasvoi monia tuttuja kesäkukkia. Ne kasvavat luonnonvaraisina Afrikan eteläosissa.

Swakopmundin rantabulevardin keskellä oli rehevät kukka-istutukset. Siellä saa käsityksen miltä aavikko näyttää, kun se puhkeaa kukkaan sateiden saavuttua.

Pelargoneja kasvaa luonnonvaraisina Etelä-Afikassa ja Swakopmundin rantabulevardilla niitä pääsee ihailemaan. Hopeasilmät, piikkipäivikit ja timanttikukat kasvavat eteläisessä Afrikassa monivuotisina, meillä niitä kasvatetaan yksivuotisina kesäkukkina.

 Noin 30 kilometrin päässä Swakopmundista on Walvis Bay, tärkeä satamakaupunki, joka oli vielä Namibian itsenäistyttyä Etelä-Afrikan hallinnassa. Vasta 1994 Namibia sai sen haltuunsa. Kylmä merivirta huuhtelee rannikkoa, joten se on hyvin kalaisa.  Afrikanmerikarhujen yhdyskunta on valtaisa. Vierailumme aikaan osui kuuttien syntymä. Emojaan kaipaavia poikasia oli kaikkialla.

 

 

Laskuveden aika oli hyvä hetki tarkkailla kahlaajia. Pulmus- ja kuovisirrejä oli paljon, samoin karikukkoja ja avosettejä. Hieta- ja ruskovyötulli olivat retken erikoisuuksia, samoin amerikansipi.

Merimetsoyhdyskunta oli vaikuttava. Kaiken kaikkiaan näimme viisi lajia. 

Vasemmalla töyhtömerimetso, keskellä kapinmerimetso ja oikealla namibianlokkki

 Jättimeduusoita oli jäänyt laskuveden aikaan rannalle, mutta veden noustessa ne alkoivat jälleen kellua. Yleensä flamingoja näkee veden äärellä, muuta iso parvi oli lentänyt aavikon hiekalle.

Pelikaaneja

Suola-altaista kerätään suolaa autolasteittain. Scaniat näyttivät soveltuvan suolaisiin olosuhteisiin.

Kaikenlaisia kulkupelejä oli tarjolla, laguunin toisella rannalla käyskenteli kameleita. Me suuntaisimme kohti itää tuliperäisten Erongo vuorten alueelle.

Tuliperäistä vuoristoa

Viimeinen majapaikkamme oli  Erongovuoriston keskellä. Maisemaa hallitsivat kalliot, joiden välissä kasvoi matalaa pensaikkoa.

Siellä täällä tienvieren pensaikossa oli kaunis punertava pensas. ”Hauraspiikki” Phaeoptilum spinosum on kauneimmillaan, kun punertavat hedelmät ovat kehittyneet. 

Violetin värisenä kukkiva korkkipensas, Mundulea sericea, sisältää voimakasta myrkkyä. Kuoren ja juurten paloja käytetään kalastuksessa. Kalat taintuvat nopeasti ja nousevat pintaan. Siitä ne on helppo kerätä.

Aurinko porotti täydeltä terältä, kun saavuimme perille. Uima-altaan laatoitus oli niin kuumaa, että paljaat jalkapohjat paloivat.  Aurinkokatosten ja ravintolan terassin varjossa oli hyvä tarkkailla luontoa.

Ruusukaijaset lennähtivät ravintolan avointen ikkunoiden alle.

Aamun sarastaessa namibianfrankoliinipariskunta saapui nokkimaan jyviä. Samoille apajille tuli myös kalliorotta, joka oli menettänyt häntänsä.Valkosiipirakkelia hermostutti, kun juomapaikan puussa vaani python.

Dik-dik etsi syötävää pensaiden oksista.Oli mukava myös löytää luonnonvarainen korallipuu, Erythrina decora. Korallipuut ovat hyvin yleisiä koristepuita kaikkialla tropiikissa.

Punapalkoterminaalia, Terminalia prunioides kasvaa kallioisilla alueilla.

”Kalaharin joulupuu”, toiselta nimeltään sirppipensas (Dichrostachys cinerea) on hernekasvien heimoon kuuluva mimosan sukuinen pensas. Se availi joulun lähestymisen merkiksi kukkiaan.

Maakiitäjäinen kipitti kovaa kiven suojaan. Häirittäessä se puolustautuu ruiskuttamalla ärsyttävää nestettä ahdistelijan suuntaan.Kalliotasanteilla on isoja kalliotamaanin yhdyskuntia.

Lintujen kevätmuutto kiihtyi päivä päivältä. Orvokkikottaraiset saapuivat.Me aloimme tehdä muuttoa Pohjolaa kohti. Matka jatkui lentokoneen siivillä Suomeen.