Aihearkisto: seepra

Kaikenlaista katsomassa Namibiassa marraskuussa 2013

Safarimatkalla voi kokea hyvin monenlaisia luontoelämyksiä. Namibia on mainio kohde ja siellä on mukava liikkua, palvelut toimivat ja majapaikat ovat korkeatasoisia.

Ryhmämme lähti kohti Windhoekia lentämällä Lontoon ja Johannesburgin kautta. Kotimaassa olimme kirjanneet muutamia kohteita, joissa halusimme käydä.  Matkapaketin varaukset ja järjestelyt toteutti Africa Experts ja puolentoista viikon matkaan sisältyi luonnoltaan erilaisia kohteita.  Lezinda Rossouw oli erinomainen oppaamme ja autonkuljettajamme koko matkan ajan.

Ensimmäinen etappi oli Okonjima. Illan hämärtyessä saavuimme majapaikkaan. Tien vierellä käyskentelivät keihäsantiloopit ja tornimaisia termiittikekoja oli siellä täällä.  Okonjimassa oli rehevä puutarha ja hienostuneesti sisustetut huoneet.

_77X2801_U1Q9734

 

_77X2807 IMG_2745

_U1Q9753 _U1Q9738_U1Q9750Lintujen ruokintapaikalla kävi kova kuhina. Helmikanan ääntely kuulosti siltä, kuin jossakin päin yritettäisiin kytkeä sähkölaitetta huonolla menestyksellä. Punanokkafrankoliini näytti hieman närkästyneeltä, kun kuvaaja tuli sen mielestä liian lähelle. Pöyhijärastas jatkoi puuhiaan meistä välittämättä.

_U1Q9733Muutama puu näytti olevan täynnä kukkia, mutta miksi puussa oli kahdenlaisia lehtiä. Mistelikasveihin kuuluva Tapinanthus oleifolius levittäytyi rehevillä oksillaan isäntäpuunsa oksistoon. Misteli on harvoja talvella kukkivia kasveja ja onkin siitä syystä tärkeä ravinnonlähde. Linnut levittävät tämän puoliparasiitin siemeniä, jotka liimautuvat oksan pintaan ja alkavat itää.

Pimeyden laskeuduttua lähdettiin otsalappujen kera läheiselle eläinten juomalammikolle, johon vietiin myös keittiön vihannesjätteet tarjolle. Polulla tuli vastaan vedessä elävä kilpikonna ja pienessä vesilammikossa uiskenteli konna.  Ruokintapaikka on valaistu, mutta petzlin valokeilassa oli enemmän tehoa.  Piikkisiat saapuivat ruokailemaan ja niiden välille syntyi pientä kinaa porkkanankuorista ja salaatinlehdistä.

_U1Q9695 _U1Q9691 _U1Q9711Kohti Etoshaa

Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Etoshaa. Matkaa tehtiin rauhalliseen tahtiin, jotta ehdittiin nähdä mitä kaikkea tien varrella oli tarjolla.

Oleanterikasveihin kuuluvan ”villipuuvillan” (Gomphocarpus fruticosus) pieniä ilmapalloja muistuttavat hedelmät kiinnittävät huomion. Kukkivana pensas on melko huomaamaton. Kasvi on myrkyllinen ja sen maitiaisnestettä on aikoinaan käytetty myrkkynuolissa. Pensaan oksilla kiipeili heinäsirkka, todennäköisesti jokin kulkusirkkalaji.

_U1Q9817 _U1Q9815

Parin askeleen päässä maassa oli hyasinttikasveihin kuuluva Ledebouria -laji. Laji on saanut nimensä virolaisen kasvitieteen professorin Carl Friedrich von Ledebourin mukaan.  Lajeja on melko vaikea erottaa toisistaan._U1Q9822Keltainen elämänlanka, Ipomea obscura kiemurteli maassa ja pensaiden oksistossa.

_U1Q9825Namutonin piilokojun edustalla kukki leijonankidan sukulaislaji, Aptosimum lineare. Se sinnittelee kuivuudessa ja puhkeaa kukkaan usein jo kuivakaudella.

_77X2845Kevään tulon huomasi siitä, että muutamassa akasiapuussa lehdet olivat juuri puhkeamassa hiirenkorville, suurin osa oli kuitenkin vielä talven jäljiltä lehdettömiä.

Harvoin on ollut tilaisuus nähdä yhtä paljon pahkasikoja. Vähän väliä Lezin piti hiljentää, jotta sika ei olisi kirmannut auton alle.

_U1Q9785Paviaanit ovat melko tummia NamibiassaPaviaanit ovat melko tummia Namibiassa

Koska välimatkat ovat pitkiä, niin aikaa ei tuhlattu pitkiin lounaisiin.  Otjiwarongo on yksi Namibian vanhimmista kaupungeista. Sen läpi kulkevat merkittävät tiet ja rautatie Walvis Bay:stä muualle eteläiseen Afrikkaan. Siellä poikettiin ostamaan pikkupurtavaa ja jatkettiin matkaa kohti Etoshaa.

_U1Q9838Puolivälissä matkaa pidettiin jaloittelutauko, joka tietysti käytettiin hyväksi lähiympäristön tutkailuun. Kaskaat pitivät konserttiaan puiden oksilla.  Muutama petolintu kaarteli taivaalla. Kapinlauluhaukka tähysti sähkölangoilla.  Keskipäivän kuumuudessa luonto on muuten aika hiljainen.

_U1Q9843 _U1Q9803

Iltapäivän lopulla saavuttiin Aoba Lodgeen.  Pihan kuiva autius ei kuitenkaan merkinnyt elottomuutta. _77X2820Iltahämärissä juomapaikalle saapui monenlaisia eläimiä, pensasjänis, dik-dik ja  grimminsukeltajakauris tulivat valoisaan aikaan. Katselupaikan ohi lipui kobra, joka meidät huomattuaan kohottautui hyökkäykseen. Pimeyden turvin juomapaikalle jolkotti mesimäyrä.

_U1Q0254_U1Q9924

Aamun valjetessa pihan oravat olivat heränneet kirmailemaan pitkin puiden runkoja. Yöllä havaittu savannivarpuspöllö istuskeli edelleen vartiopaikallaan.

_U1Q9943_U1Q9928

Aamiaisen jälkeen lähettiin kohti Etoshan luonnonsuojelualuetta.  Nyt Etosha oli kuiva, järviltä näyttävät alueet olivat vain kangastusta. Parhaiten eläimiä näkee juomapaikkojen lähistöllä. Ne ovat varuillaan, etenkin jos leijonia on lähistöllä.

_U1Q9992 _U1Q9965 _U1Q9887 _U1Q9879 _U1Q9872 _U1Q9860

Ylärivissä:Leijona ja gnu-antilooppi, keskellä  kuningastrappi ja kirahvi. Alarivissa  isokudu ja hyppyantilooppi.

Lajirunsautta:

_U1Q0353 _U1Q0333

_U1Q0318 _U1Q0283 _U1Q0268 _U1Q0184

Ylärivissä: strutsi ja botswanantrappi, keskellä lehmäantilooppi ja pensassarvikuono, alarivissä seepra ja norsuja.

_U1Q0082

Isokuduja ja impala

_U1Q0067 _U1Q0140

Hyeena ja töyhtöturako

Aavikkoa näkyvissä

Viiden tunnin ajomatkan päässä odotti aivan toisenlainen luonto.  Matkan varrella poikettiin ostamaan erittäin hyvin varustetusta leipomon kahvilasta piirakoita ja pasteijoita.  Lounas nautittiin autossa.

Vaikka ympäristö näytti karulta, niin kevät teki tuloaan. Painanteissa mopanepuut vihersivät. Niihin lehdet tulevat ensimmäisinä kuivan talven päättyessä.  Puiden lehtiä on käytetty haavojen hoidossa ja etenkin norsut ja hyppyantiloopit syövät niitä mielellään, koska lehdet ovat hyvin ravitsevia.

_77X2877 _77X2882

Siellä täällä akasiapensaiden lomassa loisti kukkiva pensas. Bignoniakasveihin kuuluva piikkitrumpetti, Catophractes alexandri kukki valkoisenaan ja saman heimon toinen laji, Rhigozum brevispinosum, oli täynnä keltaisia kukkia. Sen  kukkien sanotaan olevan hyvän onnen tuoja.

_U1Q0159_U1Q0165

_U1Q0393Vuoriseeproja näkyi pieninä laumoina matkan varrella

Viimeiset parikymmentä kilometriä istuttiin maastoauton keikutuksessa. Sen verran louhikkoista maastoa, että matalla maavaralla ei ollut mitään menemistä.

_U1Q0636Matalalla paistava aurinko sai kivisen maiseman hehkumaan ruskean punertavissa sävyissä. Siellä täällä käyskenteli kirahvi. Etendeka Camp on yksityinen suojeluale, Damaramaan läänissä, ” lähes keskellä ei mitään”. Majoituspalvelut ovat omavaraisia niin sähkön kuin vedensaannin osalta, aurinko- ja tuulivoima on valjastettu käyttöön.

_U1Q0416

Lähes satavuotiaat damarana tyräkit kasvoivat pyöreinä pensaina. Niiden lehdet kelpaavat sarvikuonoille ja kuduille, maaoravat syövät siemeniä.

Herkullisen ja hauskan seremonian saattelemana nautitun illallisen jälkeen lähdettiin kohti majoitustelttaa. Ravintolan avonaisen aulan kivilattialla oli isokokoinen paviaanihämähäkki. Pyysimme juuri majoittuneet vieraat ihastelemaan sitä kanssamme. Heille hämähäkin näkeminen vierailun alkajaisiksi taisi olla sen verran järkyttävä hetki, että pyytäessämme heitä katsomaan löytämäämme skorpionia he luikkivat kovaa kohti telttaansa.

_U1Q0674

  _U1Q0685_U1Q0690

 Skorpionin etisimisessä UV-valo on mainio. Pimeässä otus loistaa vaaleana, kuten oikeanpuolisessa kuvassa

Kivien ruskeus johtuu korkeasta rautapitoisuudesta.  Kiviä on käytetty monipuolisesti rakennusaineina._U1Q0447Yöllä karjui leijona, mutta muuten aavikolla oli hiljaista. Aamulla heräsimme sammakon kurnutukseen, tosin ei ollut sammakko vaan namibiantrappi.

_U1Q0377

Namibiantrappi

Aamiaisen jälkeen lähdettiin kävelylle jokilaaksoon.

_U1Q0489

Oppaamme Bonnie ja laaksosta löytynyt hyppyantiloopin kallo.

_U1Q0458Kolme vuotta sitten oli satanut runsaasti ja niistä sateista oli vesivarastoja vielä jäljellä.  Lammikot olivat eläinten juomapaikkoja.

 Vuoren rinteillä kasvoi voipuu, Cyphostemma currorii, joka kuuluu viiniköynnöskasvien heimoon._U1Q0505Ennen auringonlaskua lähdettiin lähimaastoon ja jokiristeilylle. Laivan virkaa toimitti maastoauto.

Ruskeiden kivien lomasta oli hieman vaikea havaita kirjohietakyyhkyä. Tarkkana sai olla myös, että näki maaoravan. Kallioagama, skinkki ja gekko kirjattiin matelijahavainnoiksi.

_U1Q0618 _U1Q0429

_U1Q0705 _U1Q0473 _U1Q0527

Lännenkalliokuonokas (kuuluu norsupäästäisiin) juoksi lähes valon nopeudella kivikossa. Isot korvat ja pitkä kuono ovat hyviä tuntomerkkejä. Tuhatjalkaisellakin oli kiire.

_U1Q0652 _U1Q0456

Joen uoman puissa kasvoi pyöreälehtinen misteli Viscum rotundifolium, joka on parasiitti.  Se kukkii kesäaikaan.

_U1Q1178Kallion halkaiseva fiikus, Ficus ilicina toimii kuin hidas dynamiitti. Kasvaessaan kallion raoissa se pikkuhiljaa halkaisee kallion.

_U1Q1156Kivikossa kukkiva keltakukkainen kasvi herätti kiinnostusta. Opas toi ensin kukan. Kun siitä ei oikein päästy käsitykseen millaisesta kasvista on kyse, kaivattiin lehtiä. Mutta ei ollut lehtiä, piti sitten ottaa varsia kukkineen.  Kyseessä oli Ectadium– suvun laji.

_U1Q0543Majapaikan edessä ja kivimuurin suojissa kukoisti emilia, Emilia marlothiana. Se on saanut sukunimensä Italian maakunnan mukaan ja lajinimi on annettu saksalainen kasvitieteilijä Wilhelm Rudolf Marlothin mukaan. Hän keräsi Namibian kasveja 1800-luvun loppupuolella. _U1Q0697Lähes endeeminen pom-pom –kasvi, Leucas pechuelii on pieni pensas, joka aloitteli kukintaansa._U1Q0695Varjot pitenivät, ja oli aika suunnistaa kohti auringonlaskua.  Keihäsantiloopit taivalsivat kohti juomapaikkaa. Kauniskorvainen puna-antilooppi höristi suuria korviaan, kun tulimme lähietäisyydelle.

_U1Q0567 _U1Q0625

_77X2889Auringon laskun tunnelmaa Damaramaassa._U1Q0642

Meren ja hiekan äärellä

 Seuraavaksi suuntasimme kohti merta, mutta sinne pääsy edellytti aidon aavikon ylittämistä ja lähes seitsemän tunnin ajomatkaa.

_U1Q0723 _U1Q0724

_U1Q0716Autiomaa näytti tosiaan autiolta. Kovin pitkää aikaa ei tehnyt mieli olla ulkona autosta. Paikoitellen näkyi vihreitä hiekkaisia kumpuja. Dollaripensas Zygophyllum stapffii on harvoja hiekka-aavikon kasveja.

_U1Q0726 _U1Q0991

 Swakopmund on namibialaisten lomanviettopaikka. Kaupunki on siisti ja palvelut pelaa. Ilma tuntui viileältä aavikon kuumuuden jälkeen. Olihan lämpötila enää vain hieman yli 24 °C!

 Majapaikkamme oli hiekkadyynien reunalla hieman kaupungin ydinkeskustan ulkopuolella. _U1Q0778Puutarhan istutuksissa kasvoi monia tuttuja kesäkukkia. Ne kasvavat luonnonvaraisina Afrikan eteläosissa.

_77X2911 _77X2914

Swakopmundin rantabulevardin keskellä oli rehevät kukka-istutukset. Siellä saa käsityksen miltä aavikko näyttää, kun se puhkeaa kukkaan sateiden saavuttua.

_U1Q0960Pelargoneja kasvaa luonnonvaraisina Etelä-Afikassa ja Swakopmundin rantabulevardilla niitä pääsee ihailemaan. Hopeasilmät, piikkipäivikit ja timanttikukat kasvavat eteläisessä Afrikassa monivuotisina, meillä niitä kasvatetaan yksivuotisina kesäkukkina.

_U1Q0948 _U1Q0946 _U1Q0940 _77X2913

 Noin 30 kilometrin päässä Swakopmundista on Walvis Bay, tärkeä satamakaupunki, joka oli vielä Namibian itsenäistyttyä Etelä-Afrikan hallinnassa. Vasta 1994 Namibia sai sen haltuunsa. Kylmä merivirta huuhtelee rannikkoa, joten se on hyvin kalaisa.  Afrikanmerikarhujen yhdyskunta on valtaisa. Vierailumme aikaan osui kuuttien syntymä. Emojaan kaipaavia poikasia oli kaikkialla.

 _U1Q0745_U1Q0759

 

Laskuveden aika oli hyvä hetki tarkkailla kahlaajia. Pulmus- ja kuovisirrejä oli paljon, samoin karikukkoja ja avosettejä. Hieta- ja ruskovyötulli olivat retken erikoisuuksia, samoin amerikansipi.

_U1Q0794Merimetsoyhdyskunta oli vaikuttava. Kaiken kaikkiaan näimme viisi lajia. 

_U1Q0935Vasemmalla työhtömerimetso, keskellä kapinmerimetso ja oikealla namibianlokkkiVasemmalla töyhtömerimetso, keskellä kapinmerimetso ja oikealla namibianlokkki

 Jättimeduusoita oli jäänyt laskuveden aikaan rannalle, mutta veden noustessa ne alkoivat jälleen kellua. _U1Q0836Yleensä flamingoja näkee veden äärellä, muuta iso parvi oli lentänyt aavikon hiekalle.

Flamingo

Flamingo

_U1Q0883PelikaanejaPelikaaneja

Suola-altaista kerätään suolaa autolasteittain. Scaniat näyttivät soveltuvan suolaisiin olosuhteisiin.

_U1Q0894Kaikenlaisia kulkupelejä oli tarjolla, laguunin toisella rannalla käyskenteli kameleita. Me suuntaisimme kohti itää tuliperäisten Erongo vuorten alueelle.

_U1Q0981

Tuliperäistä vuoristoa

Viimeinen majapaikkamme oli  Erongovuoriston keskellä. Maisemaa hallitsivat kalliot, joiden välissä kasvoi matalaa pensaikkoa.

_77X2937 _77X2933

_77X2930Siellä täällä tienvieren pensaikossa oli kaunis punertava pensas. ”Hauraspiikki” Phaeoptilum spinosum on kauneimmillaan, kun punertavat hedelmät ovat kehittyneet. 

_U1Q1036Violetin värisenä kukkiva korkkipensas, Mundulea sericea, sisältää voimakasta myrkkyä. Kuoren ja juurten paloja käytetään kalastuksessa. Kalat taintuvat nopeasti ja nousevat pintaan. Siitä ne on helppo kerätä.

_U1Q9849Aurinko porotti täydeltä terältä, kun saavuimme perille. Uima-altaan laatoitus oli niin kuumaa, että paljaat jalkapohjat paloivat.  Aurinkokatosten ja ravintolan terassin varjossa oli hyvä tarkkailla luontoa.

_U1Q1306Ruusukaijaset lennähtivät ravintolan avointen ikkunoiden alle.

_U1Q1323Aamun sarastaessa namibianfrankoliinipariskunta saapui nokkimaan jyviä. Samoille apajille tuli myös kalliorotta, joka oli menettänyt häntänsä._U1Q1294Valkosiipirakkelia hermostutti, kun juomapaikan puussa vaani python.

_U1Q1363 _U1Q1377

Dik-dik etsi syötävää pensaiden oksista._U1Q1189Oli mukava myös löytää luonnonvarainen korallipuu, Erythrina decora. Korallipuut ovat hyvin yleisiä koristepuita kaikkialla tropiikissa.

_U1Q1053_U1Q1147Punapalkoterminaalia, Terminalia prunioides kasvaa kallioisilla alueilla.

”Kalaharin joulupuu”, toiselta nimeltään sirppipensas (Dichrostachys cinerea) on hernekasvien heimoon kuuluva mimosan sukuinen pensas. Se availi joulun lähestymisen merkiksi kukkiaan.

_U1Q1343Maakiitäjäinen kipitti kovaa kiven suojaan. Häirittäessä se puolustautuu ruiskuttamalla ärsyttävää nestettä ahdistelijan suuntaan._U1Q9685Kalliotasanteilla on isoja kalliotamaanin yhdyskuntia._U1Q1385

Lintujen kevätmuutto kiihtyi päivä päivältä. Orvokkikottaraiset saapuivat._U1Q1290Me aloimme tehdä muuttoa Pohjolaa kohti. Matka jatkui lentokoneen siivillä Suomeen.

Talviretkellä Tansaniassa osa 2: Nisäkkäät

Nisäkkäät

Kaikkialle levittäytyvä vihreys tarjosi ruohonsyöjille runsain mitoin ruokaa, joten antiloopit käyskentelivät pieninä ja hajanaisina laumoina. Savannien suurin ruohonpurija, norsu, vietti myös leppoisia hetkiä. Aikaa jäi mutakylpyihin, kun kosteita kuoppia oli tarjolla monessa paikassa, ja joetkaan eivät olleet kuivuneet olemattomiin.

norsu

Norsu poikasineen

Arushaa kohti ajaessamme näimme ensimmäiset kirahvit. Koska puistossa leijonista ei ole vaaraa, uskaltautuvat ne myös makuulle. Ylösnousu on nimittäin melkoinen operaatio ennen kuin pitkät koivet on saatu ojennukseen.  Aina yhtä timmissä kunnossa olevia seeproja näimme useassa paikassa. Niidenkään ei tarvinnut vaeltaa, kun ruohoruokaa oli tarjolla yllin kyllin. Pienet varsat kirmasivat huolettomina emojensa vierellä.

_U1Q3824

Seepran varsa
kirahvi juomassa

Kirahvi juomassa

Läheinen sukulaisuutemme kädellisiin apinoihin tuli hyvin esiin paviaaneja katsellessa. Kukapa meistä ei kaipaisi rentouttavaa rapsuttelutuokiota ja silloin tällöin ärhentelisi kavereilleen. Yhteistuumin lauma siirtyi paikasta toiseen ruokaa etsimään.

Paviaanilauma juomassa

Paviaanilauma juomassa

Sinimarakatti

Sinimarakatti

Marakateista kookkaampi sinimarakatti kohdattiin usein metsän siimeksessä.

 

 

 

 

 

Sen sijaan hieman pienempi vihermarakatti oli uskaliaampi ja kiipesi Tarangiren portin parkkipaikalla safariautoomme sisälle tutkimaan josko olisi jotain suuhunpantavaa. Yksi retkeläisistä pinkaisi hätistämään tunkeutujan. Jos on epävarmaa onko kyseessä koiras vai naaras, niin vilkaisu sukukalleuksiin paljastaa. Turkoosia jos vilkkuu jalkovälissä, niin uros on.

Vihermarakatti

Vihermarakatti

Arushan alueen harvinaisuus on mustavalkoinen guaretsa, jonka näimme poistuessamme luonnonpuistosta. Valkoiset hännät on helppo erottaa puiden latvustosta. Guaretsojen elintila on uhkaavasti hupenemassa.

Guaretsa

Guaretsa

”Viidestä suuresta” emme nähneet sarvikuonoja. Vesipuhvelit poseerasivat kameralle, mutta nekin olivat melko pieninä laumoina.

Vesipuhveli

Vesipuhveli

Toivorikkaana lähdimme Tarangiressa iltasafarille ja onnistuimmekin näkemään gepardin, jolla oli pentu. Se oli saalistanut antiloopin, jota raahasi parhaillaan suojaan.  Ensimmäinen kohtaamamme leijona makasi reporankana puun varjossa, mutta seuraavana aamuna oli lauma joella juomassa. Lähes joka laumassa on pannoitettu naaras, koska leijonien liikkeistä halutaan lisätietoa.

Leopardin tiedettiin olevan lähistöllä, koska se oli edellisyönä tappanut gepardin ja raahanut raadon puuhun. Lähellä olevan puun latvustosta meitä tuijottikin ärtynyt kissapeto, jonka irvistys ja karjahdus eivät jättäneet sijaa epäilyille: Olisi syytä lähteä pois häiritsemästä.

Leopardi

Leopardi

 

Leijona

Leijona

Gepardi pentunsa kanssa

Gepardi pentunsa kanssa

Antiloopeista runsain oli impala ja Manyaran läpi kulkevaa ekokäytävää käyttivät myös thomsoningasellit. Komea vesiantilooppi märehti levollisena monessa paikassa. Pikkuruinen dikdik oli yllättävän runsas. Kalliohyppijästä näimme vain vilahduksen.

Impala

Impala

Vesiantilooppi

Vesiantilooppi

Monelta jäävät pikkunisäkkäät huomaamatta. Hiiri pakeni henkensä edestä, kun sakaalin ote kirposi sen leikkiessä saalillaan.  Kääpiömangustit vilistivät Tarangiren Safari Lodgen pihamaalla ja isommat seepramangustit olivat vallanneet kukkulan asuinpaikakseen.  Kalliotamaani piti tiukasti vahtia, jotta muu lauma sai aterioida rauhassa. Vaaran uhatessa tamaanit vilahtivat kivien koloihin salamannopeasti.

Kalliotamaani

Kalliotamaani

 

lepakko

Epolettilepakko riippui päivänajan puiden oksistossa ja lähti hämärän tullen etsimään hedelmiä.

Monesti sanotaan, että on nätti kuin sika pienenä. Näin ei ehkä voi todeta pahkasian porsaasta, joka on rypenyt sydämensä kyllyydestä mudassa. Varaan uhatessa kipitetään häntä sojossa pakoon.

Paria retkeläistämme onnisti yön tullessa.  Safari Lodgen valot houkuttelivat genetin saalistamaan valoille kerääntyneitä hyönteisiä.  Niistä onkin sitten enemmän raportin seuraavassa osassa.

Dikdik

Dikdik