Safarimatkalla päähuomio oli eläimissä, mutta kyllä kasvillisuuden katseluun jäi mahdollisuuksia. Koska vain harvoissa paikoissa pääsi tallustelemaan kasvillisuuden sekaan, kuvaaminen autosta ei ollut ihan helpoin rasti. Muutamia mielenkiintoisia löytöjä tuli tehtyä. Suurin osa selvisi vasta kotona kirjallisuutta tutkiessa, ja osa jäi vaille nimeä.

 

Akaasiat reunustavat teitä ja ovat savannien yleisimpiä puita. Itä-Afrikassa on kaikkiaan 62 akaasialajia, joista kahdeksan endeemistä on Tansaniassa.

 

Osa oli täydessä kukassa ja osaan puhkesi vasta lehdet tai kukinta oli jo ohi. Mesiakaasian valkoiset kukat houkuttelivat perhosia ja medestäjiä. Monissa tarinoissa kerrotaan kuumepuusta, mutta sekin on akaasia, keltakuoriakaasia. Sateenvarjon lailla latvuksensa levittävä laji on kierreakaasia. Sen laajan latvuston suomaan varjoon hakeutuvat savannien eläimet päivän kuumimpien tuntien ajaksi. Akaasian kasvutapa estää kosteutta haihtumasta maaperästä ja usein näkeekin akaasiapuiden alla ruohon olevan vihreämpää kuin ympäröivässä maastossa.

Manyarassa on ainutlaatuisia pohjavesimetsiä, joissa kasvillisuus on rehevää. Kuivilla rinteillä ja savanneilla kohoavat ylväänä apinanleipäpuut. Vanhimmat puut voivat olla yli 2000 vuoden ikäisiä. Kuuluisin lienee Viktorian putouksilla kasvava puu, jonka runkoon Livingstonen aikoinaan kaivertamat nimikirjaimet ovat jo kasvaneet umpeen. Kukat aukeavat yöllä ja lepakot hoitavat pölytyksen. Hedelmät kelpaavat norsuille ja apinoille. Uhkana on, että uusia komeita apinanleipäpuita ei enää kasva, koska pikkutaimet päätyvät ruohonsyöjien suihin ja kasvavat pensasmaisiksi.

Metsän siimeksessä ei voi olla huomaamatta teloviikunapuita, jotka ovat kuristaneet isäntäpuunsa olemattomiin. Ylöspäin katsellessa huomaa myös lukuisat päällyskasvit, jotka verhoavat puiden oksia. Valo siivilöityy kauniisti saniaisten ja naavan peittämien oksien lomasta.

Kylät erottuvat jo kaukaa, koska keltaisenaan kukkivat loistosennat reunustavat pihapiiriä. Metsissä kasvavan luonnonvaraisen sennan lehtiä käytetään vatsakipujen lievityksessä. Muutkin luonnonyrtit ja lääkekasvit ovat laajassa käytössä. Siellä täällä on puita, joiden latvustosta ei oikein saa selvää kukkiiko se, ovatko lehdet taudin vaivaamia vai mikä saa oksiston punertamaan. Kyseessä on terminaaliapuu eli ketapani. Se kestää kuivuutta ja termiittien hyökkäyksiä. Punaisia siivekkeellisiä siemenkotia on runsaasti ja ne saavat koko puun punertamaan.

 

 

Makkaroita puissa, jo vain! Makkarapuun hedelmät roikkuvat pitkän varren päässä. Hedelmät eivät ole kypsinäkään syötäviä, niitä käytetään paikallisen oluen käyttämisessä. Luonnonlääketieteessä hedelmiä on käytetty mm. abortin aikaansaamiseen.

Malvakasveja on runsaasti, kiinanruusuilta näyttävien lajien tunnistaminen ei ole ihan helppoa. Sen sijaan mustasilmäsusannan tunnistaa helposti, vaikka vesipuhveli olikin kalunnut sen lyhyeksi. Vaaraa uhmaten se avaa heinikossa kukkansa lyhyen varren päähän.

 

 

Palsamikasveista tunnetuin lienee ahkeraliisa. Sen kantalaji on levinnyt laajalti Afrikkaan. Tapansa mukaan se kukkii taukoamatta. Punatalvio eli katara on rikkaruohon lailla levittäytyvä kauniisti kukkiva matala pensas. Se on hyvin suosittu koristekukka eri puolilla tropiikkia.

Kun savannit ovat saaneet hieman sadetta, ilmestyy heinikkoon ”paperikukka”, joka on puoliloinen: se ottaa ravinteet heinien juurista, joihin se kiinnittyy. Sen voi nähdä ainoastaan, kun heinät vihertävät.

 Kosteilla savanneilla voi muurahaispesien reunoilta löytää carissan, jossa on yhtä aikaa kukkia ja syötäviä marjoja. Kasvin juuria on käytetty malarian hoidossa. Meillä monella on haaveena keikarinkukan eli gardenian kasvatus huonekasvina. Retken aikaan luonnonvarainen gardenia oli jo kukkinut, pensaan tunnisti erikoisen muotoisista hedelmistään.

 

Perhosia on paljon, samoin niitä houkuttelevia kukkia. Arushan rehevässä metsänreunassa mesisärmiö veti perhosia puoleensa kuin magneetti. Leijonankorvan nimellä kesäkukkana kasvatettava laji kasvaa luonnonvaraisena kuivahkoilla alueilla. Joidenkin lajien kukat ovat melko hailakan väriset.

Juoruja tulee vastaan siellä täällä! Kyse on soljokasveihin kuuluvista lajeista, joista osa kasvaa meillä huonekasvinakin.

 

 

 

 

 

 

 

Jos meillä on huoli tulokaslajeista ja alkuperäisiltä kasveilta elintilaa vievistä lajeista, niin sama huoli on Tansaniassakin. Tulikruunu on yksi aggressiivisimmista, joka levittäytyy koko Afrikkaan. Sen lehdet eivät sovellu karjan ravinnoksi ja marjatkin ovat myrkyllisiä. Kasvi on kotoisin Amerikasta.

Luonnonsuojelualuilla ja erityisesti Serengetissä uhkana ovat muutamat ilmeisesti teiden teossa käytetyssä maa-aineksessa kulkeutuneet vieraslajit. Myös ihmisten mukana kulkeutuu haitallisten lajien siemeniä. Erityisen haitallinen on meksikonunikko, joka saattaa estää heinäkasvien siemeniä itämästä. Kasvi on myrkyllinen, joten villieläimet eivät voi sitä syödä.

Kuivien alueiden kasveja ovat tyräkit. Korkeimmalle kohoaa kynttelikkötyräkki. Käärmetyräkistä karjanomistajat rakentavat elävän aitauksen, johon karja ajetaan yöksi turvaan.

 

 

 

 

 

 

 

Hotellien ja safarilodgien pihoilla kasvaa monia koristepuita. Helmikuussa kukassa olivat rusotemppelipuut eli frangipanit.

Paavalinkukan alkuperäisillä kasvupaikoilla emme vierailleet. Jotain pitää jättää seuraavan kertaan!