Pieni ryhmämme lähti kohti Costa Ricaa lentämällä Helsingistä Miamin kautta San Joseen. Matkajärjestelyt hoiti Helin matkat ja paikanpäällä palvelut järjesti Albee Adventures. Erittäin ammattitaitoinen oppaamme oli Stephen Weston, joka oli myös autonkuljettajamme.

Suuntasimme suoraan San Josen kentältä kohti La Selvaa. Matkalla piti tietysti poiketa kahvilla ja mikä olikaan paras paikka kuin aivan kastanjankultapyrstön pesäpuun läheisyydessä. Maisemaa värittivät korallipuihin kuuluvat Erythrina poeppigiana puiden oranssit kukat.Paikalliset kutsuvat puuta nimellä poró.

Majapaikkamme oli Selva Verde Lodge, jossa majoitustiloja ympäröi rehevä puutarha. Asiakkaille oli järjestetty tilaisuus katsella lintujen ruokintapaikalle samalla, kun nautti aamukahvia ja runsasta aamiaispöydän hedelmätarjontaa.

Punagalangajuuri ja valkotuoksuinkivääri.

Hohtokuparilehti ja Warszewiczia coccinea

Heliconia wagneriana ja muut heliconiat ovat  hyvin yleisiä Costa Ricassa. Oikealla Costus stenophyllus, joka ei kuulu inkiväärikasveihin, vaikka sitä muistuttaakin.

Lintujen ruokintapaikalla kävi kova kuhina, jota häiritsi orava, joka halusi myös osansa tarjonnasta. Kastanjakultapyrstö, kesätangara ja muurahaistangara.

Tarharastas on Costa RIcan kansallislintu. Vaatimattoman näköinen, mutta laulaa kauniisti.

Varhaisen aamiaisen jälkeen lähdimme La Selvan biologiselle asemalle. Oppaamme vihjaisi asemalta meille oppaaksi tulleelle Albertille, että tämä ryhmä ei etene kovin nopeasti, sen sijaan he tuijottavat kaikkea, kasveja, hyönteisiä, lintuja ja mitä nyt sattuu polun varrella näkemään. Ja näkyihän sitä vaikka mitä.

Kuvissa  vasemmalta ylhäältä  alas: Munkkitanssija, Mucuna holtonii (mukunapapu), Microctenochira sp., joku Aegithus  suvun lehtikuoriainen, Brassavola nodosa, naamioväijy, amazonianmomotti, Omophoita cf. cyanipennis, puun rungolla kasvaa Monstera deliciosa ja päällyskasvina erilaisia Bromeliaceae- heimon lajeja. Alimma oikealla Cecropia sp.

Soreahiirihaukka tarkkaili maastoa La Selvan tutkimusaseman parkkipaikan puisssa.

Kolmivarvaslaiskiainen  laskeutui  hitain liikkein runkoa pitkin alas. Isosakupari etsiskeli syötävää biologisen aseman  pihassa.

Seuraavaksi suuntasimme yksityiselle Danauksen suojelualuelle. Istuessamme terassilla henkilökunta laittoi linnuille hedelmiä tarjolle. Johan alkoi kuhina, kun banaaninpalat katosivat nopeasti värikkäiden lintujen makupaloiksi. Maahan pudonneita murusia tulivat hakemaan aguti ja mölymangrovekana.

Kuvissa: Sinimarjukka, isomesitangara, viitaraitatikka, aguti ja mölymangrovekana.

Luontopolku tarjosi monia kohteita. Perhospuutarhassa oli alueen perhoslajeja, lammen ympäristössä lehdenleikkaajamuurahaiset kipittivät jopa 300 metrin matkan lehdenpala mukanaan. Ruuhinokilla oli poikaset pesässä. Ruostepyrstöjakamaria olisi ihaillut vaikka koko päivän. Sen höyhenpuku kimalsi upeasti metsän siimeksessä. Paperiampiaisten pesä roikkui polun yläpuolen puussa ja viherbasiliski luikki kovaa vauhtia karikkeen sekaan. Hitaasti kulkemalla ehti nähdä myös värikkäitä hyönteisiä, kukkivan kaakaopuun, maaorkidean sekä riippasusannan.

Vasemmalla Hamadryas laodamia saurites ja  oikealla monarkki.

Silkkiyrtit ovat alkuperäislajeja Costa Rican kasvilajistossa.  Ne  ovat perhosten suosiossa.Kuvassa Heliconius hecale. Lehdenleikkaajamuurahaiset ahertavat yötä päivää. Ne seuravat  toisiaan hajujälkien  perustella. Vain sade keskeyttää uurastuksen.

Ylhäällä vasemmalla ruuhinokka, oikealla ruostepyrstöjakamari. Alarivissä paperiampiaisten pesä ja  viherbasiliski.

Vasemmalla Leptoscelis quadrisignatus lude ja oikealla Diabrotica suvun kuoriainen.

Vasemmalla Zingiber zerumbe, oikealla Justicia aurea (jaakonkukka)

Vasemmalla täpläarakari, oikealla amerikankyyryhaikara

Luonnonpuiston  portilla  kasvoi kaakaopuita. Kukat puhkeavat sen runkoon.  Riippasusanna on  komea köynnös, myös maaorkidean kukat herättivät huomion.

Matka jatkui kohti Arenalin aluetta. Majoituimme Los Lagos- hotelliin. Paikka on iso lomakeskus, jossa on monenlaisia toimintoja vierailijoiden iloksi. Meitä viihdytti auton kiiltävin osiin mieltynyt eteläamerikansirkku.

Kukaan ei ollut maalannut palmujen varsia, malakanpunapalmun varret ovat luonnostaan punaiset.

Iltaretkellä lähialueelle oli hieman sateen uhkaa, kun pilvet vyöryivät vuoriston suunnasta.

Vasemmalla  kuivilla tienreunoilla kasvava Conostegia subcrustulata ja oikealla  ylänköjen  reunametsissä kasvava Blakea scarlatina.

Pientareen kasvustossa lymyili Stolas lebasii kuoriainen. Kaunis Hippobroma longiflora houkuttelee yöperhosia, mutta sen maitiaisneste ärsyttää silmiä ja ihoa.

Monteverden alue oli seuraava kohde, mutta matka sinne kesti kolme tuntia, koska tie kiersi Laguna de Arenal – järven.  Matkalla oli tietöitä ja välillä tuli mieleen, että ratsain saattaisi olla perillä aiemmin. Koska alueella on mahdollista nähdä useita kolibrilajeja, ne olivat ryhmän toivelistan kärjessä.

Taukopaikan kahvilan lattia oli päällystetty makadamia pähkinöiden kuorilla. Kahvilasta oli hyvä näköala järvelle.

Cochlospermum vitifolium ja Crescentia alata

Pachira quinata kukat ja piikikäs runko

Eläviä puita istutetaan piikkilanka-aitojen aitapylväksi.

Majoituimme Hotel Heliconiaan, jonka lähistöllä pääsi tutustumaan paikallisen puutarhajätteen mukana tulleisiin vieraslajeihin, kuten ruostekukkaan ja arabiansulkahirssiin.

Pohjoisesta tuli kylmänilman purkaus ja avoimilla paikoilla tuuli todella kovaa.

Kahvihetki yhdistettynä kolibrien katseluun oli yksi retken kohokohdista. Näimme kaiken kaikkiaan 15 kolibrilajia koko retkemme aikana. Mayaketsaali keräsi luontopuistoon runsaan yleisön.

Kuvissa ylhäältä vasemmalta lukien: violettisapelikolibri, kuparitaskukolibri ja banaanikerttuli,alarivissä purppurapilvikolibri naaras ja koiras.

Mayaketsaali koiras

Luonnonsuojelualueen siimekseen ei tuuli sopinut ja olikin hyvä hetki tarkastella hieman pienempiä lajeja.  Oppaammekin havahtui hyönteisten monimuotoisuuteen katsottuaan otuksia lähelle tarkentuvilla kiikareilla.

Vasemmalla Halycidota semibrunnea perhonen, oikealla Graphocephala albomaculata kaskas.

Vasemmalla Gillonella ampulla kaskas, oikealla Chlorogonalia coeruleovittata kaskas.

Vasemmalla Hypselonotus atratus lude, oikealla Ripipteryx limbata sirkka.

Puusaniaiset  kurottivat korkeuksiin.

Aurinkoisilla paikoilla lenteli Anartia fatima ja  tienreunassa oleili Semiotus superbus seppäkuoriainen.

Paluumatkalla hotelliin poikkesimme kahvilassa, jonka sisäpihalla on lintujen ruokinta. Kapusiiniapinat olivat oppineet miten hämäämällä saa kaapatuksi hedelmänpalan ruokinnalta. Sitruunamarjukka ja isomesitargara olivat värikkäiden lintujen parhaimmistoa.

Illan päätteeksi pieni kierros hotellin lähimaastossa

.

Stachytarpheta frantzii (piikayrtti) ja Phoebis philea perhonen. Sinitähtönen on alkuperäislaji Costa Ricassa.

Epidendrum radicans orkidea

Illalla oli aikaa ihastella kaunista auringonlaskua.

Sitten kohti Tyynenmeren puolta. Maaperä muuttui täydellisesti, poikkeuksellinen kuivuus näkyi kaikkialla. Alueen karjankasvattajat olivat hieman huolissaan vesivarantojen riittävyydestä.

Enterolobium cyclocarpum on Costa Rican kansallispuu. Se kasvaa karussakin maaperässä.  Tyynenmeren  puolella  teiden penkat ovat korkeita basattikerrostumia ja maanvyöryt ovatkin uhkaavia etenkin  sadekaudella.

Ensenada Logde on iso maatila, joka majoittaa luontoharrastajia ja järjestää veneristeilyjä. Pihapiirin puissa päivehtineet pöllöt esiteltiin heti tultuamme.

Tyynenmerenpöllönen ja ruostevarpuspöllö

Täälläkin mölyapinat hoitivat aamuherätyksen noin kello 5 aikaan.

 Pikkutöyhtöharakat hyörivät pihapiirissä ja kerjäsivät ruokaa terassilla istuvilta vierailta.

Uurrenokka-ani ja olkainpalokärki

Termiittiaratti ja isotiikerihaikara

Jokiristeilylle lähdettiin aamiaisen jälkeen. Aluksi oli laskuvesi, joten mangrovemetsikön reunustamiin poukamiin päästiin retken lopuksi, kun nousuvesi oli nostanut vedenpintaa riittävästi. Simpukoiden kerääjät kahlasivat vedessä ja saksiravut kipittivät vedestä vapaina olevilla särkillä.

Vaaleanpunainen ruusukapustahaikara ja keisarikaappari nähtiin lähietäisyydeltä.

Keisarikaappari koiras ja kuningastiira

Kolokerttuli ja harmaahaukkakehrääjä

Suola-altailta kerätään suolaa kuivankauden aikana. Yhdestä säkillisestä saa noin 4 $. Altailla oli sadoittain kahlaajia, joiden lajimäärityksessä vierähti tovi.

Hanasta tippuva vesi houkutti mehiläisiä. Suolaisessa  ympäristössä  kasvava Sesuvium portulacastrum.

Ilta-auringon säteissä makeanveden laguuni oli todella kaunis. Vesilintujen lisäksi vedessä uiskenteli krokotiilejä. Juomaan tulleet lehmät olivat hieman varuillaan.

Retkellä näimme  sekä viherleguaanin, joka elää  Karibian puolella että nokileguaanin.  Vihreä voi tosin olla  soidinkiihkossaan  oranssinpunertava.

Mustakondorit olivat kerääntyneet tielle etsimään  syötävää.

Viimeinen kohde oli Punta Leona, jonka puistoalue on hyvä retkikohde. Päivän lämmetessä on sitten hyvä pulahtaa joko Tyyneenmereen tai johonkin monista hotelin uima-altaista. Hotelli on rajoittanut nenäkarhujen ja kapusiiniapinoiden pääsyä ravintolatiloihin, mutta alueella kehotetaan ajamaan hiljaa, jotta nenäkarhut eivät jää autojen alle. Puistoon on onnistuttu saamaan pysyvä puna-arojen populaatio ja lintujen kovaäänisiä huutoja kuulee tämän tästä.

Puna-ara ja ruskonokkatukaani

Kauluspeukaloinen pesänrakennuspuuhissa

 Cojoba costaricensis ja cashewpähkinän kukinto

Luonnonvaraisia begonialajeja on useita.

Paperiampiaisten  rakenteilla oleva pesä ja Biolleyana suvun kaskas.

Muistojen kera kohti San Josen lentokenttää ja Suomen lumisia maisemia.