Aihearkisto: Hyönteiset

Costa Rican luonnon monimuotoisuutta alkuvuonna 2019

Pieni ryhmämme lähti kohti Costa Ricaa lentämällä Helsingistä Miamin kautta San Joseen. Matkajärjestelyt hoiti Helin matkat ja paikanpäällä palvelut järjesti Albee Adventures. Erittäin ammattitaitoinen oppaamme oli Stephen Weston, joka oli myös autonkuljettajamme.

Suuntasimme suoraan San Josen kentältä kohti La Selvaa. Matkalla piti tietysti poiketa kahvilla ja mikä olikaan paras paikka kuin aivan kastanjankultapyrstön pesäpuun läheisyydessä. Maisemaa värittivät korallipuihin kuuluvat Erythrina poeppigiana puiden oranssit kukat.Paikalliset kutsuvat puuta nimellä poró.

montezuman pesätErythrina poeppigiana

Majapaikkamme oli Selva Verde Lodge, jossa majoitustiloja ympäröi rehevä puutarha. Asiakkaille oli järjestetty tilaisuus katsella lintujen ruokintapaikalle samalla, kun nautti aamukahvia ja runsasta aamiaispöydän hedelmätarjontaa.

_DSC4900OLYMPUS DIGITAL CAMERAPunagalangajuuriValkotuoksuinkivääri

Punagalangajuuri ja valkotuoksuinkivääri.

Hohtokuparilehti (Episcia cupreata)OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hohtokuparilehti ja Warszewiczia coccinea

Heliconia wagnerianaCostus stenophyllus

Heliconia wagneriana ja muut heliconiat ovat  hyvin yleisiä Costa Ricassa. Oikealla Costus stenophyllus, joka ei kuulu inkiväärikasveihin, vaikka sitä muistuttaakin.

Lintujen ruokintapaikalla kävi kova kuhina, jota häiritsi orava, joka halusi myös osansa tarjonnasta. Kastanjakultapyrstö, kesätangara ja muurahaistangara.

KastanjakultapyrstöKesätangara

_DSC5071Muurahaistangara

TarharastasTarharastas on Costa RIcan kansallislintu. Vaatimattoman näköinen, mutta laulaa kauniisti.

Varhaisen aamiaisen jälkeen lähdimme La Selvan biologiselle asemalle. Oppaamme vihjaisi asemalta meille oppaaksi tulleelle Albertille, että tämä ryhmä ei etene kovin nopeasti, sen sijaan he tuijottavat kaikkea, kasveja, hyönteisiä, lintuja ja mitä nyt sattuu polun varrella näkemään. Ja näkyihän sitä vaikka mitä.

Munkkitanssijamucuna holtoniiMicroctenochira sp.lehtikuoriainenBrassavola nodosaNaamioväijyAmazonianmomotti (2)Omophoita cf. cyanipennis

Monstera deliciosa ja päällyskasvitCecropia sp.

Kuvissa  vasemmalta ylhäältä  alas: Munkkitanssija, Mucuna holtonii (mukunapapu), Microctenochira sp., joku Aegithus  suvun lehtikuoriainen, Brassavola nodosa, naamioväijy, amazonianmomotti, Omophoita cf. cyanipennis, puun rungolla kasvaa Monstera deliciosa ja päällyskasvina erilaisia Bromeliaceae- heimon lajeja. Alimma oikealla Cecropia sp.

SoreahiirihaukkaSoreahiirihaukka tarkkaili maastoa La Selvan tutkimusaseman parkkipaikan puisssa.

_DSC5177Isosaku pariKolmivarvaslaiskiainen  laskeutui  hitain liikkein runkoa pitkin alas. Isosakupari etsiskeli syötävää biologisen aseman  pihassa.

Seuraavaksi suuntasimme yksityiselle Danauksen suojelualuelle. Istuessamme terassilla henkilökunta laittoi linnuille hedelmiä tarjolle. Johan alkoi kuhina, kun banaaninpalat katosivat nopeasti värikkäiden lintujen makupaloiksi. Maahan pudonneita murusia tulivat hakemaan aguti ja mölymangrovekana.

Sitruunamarjukka koirasIsomesitangaraViitaraitatikka_DSC5867mölymangrovekanaKuvissa: Sinimarjukka, isomesitangara, viitaraitatikka, aguti ja mölymangrovekana.

Luontopolku tarjosi monia kohteita. Perhospuutarhassa oli alueen perhoslajeja, lammen ympäristössä lehdenleikkaajamuurahaiset kipittivät jopa 300 metrin matkan lehdenpala mukanaan. Ruuhinokilla oli poikaset pesässä. Ruostepyrstöjakamaria olisi ihaillut vaikka koko päivän. Sen höyhenpuku kimalsi upeasti metsän siimeksessä. Paperiampiaisten pesä roikkui polun yläpuolen puussa ja viherbasiliski luikki kovaa vauhtia karikkeen sekaan. Hitaasti kulkemalla ehti nähdä myös värikkäitä hyönteisiä, kukkivan kaakaopuun, maaorkidean sekä riippasusannan.

Hamadryas laodamia sauritesMonarkki

Vasemmalla Hamadryas laodamia saurites ja  oikealla monarkki.

perhon x_DSC5262

Silkkiyrtit ovat alkuperäislajeja Costa Rican kasvilajistossa.  Ne  ovat perhosten suosiossa.Kuvassa Heliconius hecale. Lehdenleikkaajamuurahaiset ahertavat yötä päivää. Ne seuravat  toisiaan hajujälkien  perustella. Vain sade keskeyttää uurastuksen.

RuuhinokkaRuostepyrstöjakamari_DSC4648_DSC5251

Ylhäällä vasemmalla ruuhinokka, oikealla ruostepyrstöjakamari. Alarivissä paperiampiaisten pesä ja  viherbasiliski.

Leptoscelis quatrisignatusDiabrotica sp.

Vasemmalla Leptoscelis quadrisignatus lude ja oikealla Diabrotica suvun kuoriainen.

Zingiber zerumbeOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vasemmalla Zingiber zerumbe, oikealla Justicia aurea (jaakonkukka)

AmerikankyyryhaikaraTäpläarakari

Vasemmalla täpläarakari, oikealla amerikankyyryhaikara

Kaakaokaakao (2)

riippasusanna Thunbergia mysorensisorkidea Danaus

Luonnonpuiston  portilla  kasvoi kaakaopuita. Kukat puhkeavat sen runkoon.  Riippasusanna on  komea köynnös, myös maaorkidean kukat herättivät huomion.

Matka jatkui kohti Arenalin aluetta. Majoituimme Los Lagos- hotelliin. Paikka on iso lomakeskus, jossa on monenlaisia toimintoja vierailijoiden iloksi. Meitä viihdytti auton kiiltävin osiin mieltynyt eteläamerikansirkku.

EtelänamerikansirkkuKukaan ei ollut maalannut palmujen varsia, malakanpunapalmun varret ovat luonnostaan punaiset.

Cyrtostachys renda, malakanpunapalmuOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Iltaretkellä lähialueelle oli hieman sateen uhkaa, kun pilvet vyöryivät vuoriston suunnasta.

Conostegia subcrustulataBlakea scarlatina

Vasemmalla  kuivilla tienreunoilla kasvava Conostegia subcrustulata ja oikealla  ylänköjen  reunametsissä kasvava Blakea scarlatina.

Pientareen kasvustossa lymyili Stolas lebasii kuoriainen. Kaunis Hippobroma longiflora houkuttelee yöperhosia, mutta sen maitiaisneste ärsyttää silmiä ja ihoa.

Stolas lebasiiHippobroma longiflora

Monteverden alue oli seuraava kohde, mutta matka sinne kesti kolme tuntia, koska tie kiersi Laguna de Arenal – järven.  Matkalla oli tietöitä ja välillä tuli mieleen, että ratsain saattaisi olla perillä aiemmin. Koska alueella on mahdollista nähdä useita kolibrilajeja, ne olivat ryhmän toivelistan kärjessä.

_DSC5569OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taukopaikan kahvilan lattia oli päällystetty makadamia pähkinöiden kuorilla. Kahvilasta oli hyvä näköala järvelle.

macadamia lattiaArenal järvi

Cochlospermum vitifoliumCrescentia alata

Cochlospermum vitifolium ja Crescentia alata

Pachira quinataPachira quinata (2)

Pachira quinata kukat ja piikikäs runko

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEläviä puita istutetaan piikkilanka-aitojen aitapylväksi.

Majoituimme Hotel Heliconiaan, jonka lähistöllä pääsi tutustumaan paikallisen puutarhajätteen mukana tulleisiin vieraslajeihin, kuten ruostekukkaan ja arabiansulkahirssiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

lämpömittariPohjoisesta tuli kylmänilman purkaus ja avoimilla paikoilla tuuli todella kovaa.

Kahvihetki yhdistettynä kolibrien katseluun oli yksi retken kohokohdista. Näimme kaiken kaikkiaan 15 kolibrilajia koko retkemme aikana. Mayaketsaali keräsi luontopuistoon runsaan yleisön.

Violettisapelikolibri (2)Kuparitaskukolibri ja banaanikerttuliPurppurapilvikolibri naarasPurppurapilvikolibri koiras

Kuvissa ylhäältä vasemmalta lukien: violettisapelikolibri, kuparitaskukolibri ja banaanikerttuli,alarivissä purppurapilvikolibri naaras ja koiras.

Mayaketsaali koirasMayaketsaali koiras

Luonnonsuojelualueen siimekseen ei tuuli sopinut ja olikin hyvä hetki tarkastella hieman pienempiä lajeja.  Oppaammekin havahtui hyönteisten monimuotoisuuteen katsottuaan otuksia lähelle tarkentuvilla kiikareilla.

Halycidota semibrunneaGraphocephala albomaculata

Vasemmalla Halycidota semibrunnea perhonen, oikealla Graphocephala albomaculata kaskas.

Gillonella ampullaChlorogonalia coeruleovittata

Vasemmalla Gillonella ampulla kaskas, oikealla Chlorogonalia coeruleovittata kaskas.

Hypselonotus atratusRipipteryx limbata sirkka

Vasemmalla Hypselonotus atratus lude, oikealla Ripipteryx limbata sirkka.

Puusaniaiset  kurottivat korkeuksiin. puusaniainen

Anartia fatimaSemiotus superbus

Aurinkoisilla paikoilla lenteli Anartia fatima ja  tienreunassa oleili Semiotus superbus seppäkuoriainen.

Paluumatkalla hotelliin poikkesimme kahvilassa, jonka sisäpihalla on lintujen ruokinta. Kapusiiniapinat olivat oppineet miten hämäämällä saa kaapatuksi hedelmänpalan ruokinnalta. Sitruunamarjukka ja isomesitargara olivat värikkäiden lintujen parhaimmistoa.

Sitruunamarjukka pari_DSC5864

Illan päätteeksi pieni kierros hotellin lähimaastossa

.Stachytarpheta frantzii, piikayrtti ja Phoebis phileaOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Stachytarpheta frantzii (piikayrtti) ja Phoebis philea perhonen. Sinitähtönen on alkuperäislaji Costa Ricassa.

Epidendrum radicansEpidendrum radicans orkidea

Illalla oli aikaa ihastella kaunista auringonlaskua.

_DSC5753Sitten kohti Tyynenmeren puolta. Maaperä muuttui täydellisesti, poikkeuksellinen kuivuus näkyi kaikkialla. Alueen karjankasvattajat olivat hieman huolissaan vesivarantojen riittävyydestä.

Enterolobium cyclocarpumOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Enterolobium cyclocarpum on Costa Rican kansallispuu. Se kasvaa karussakin maaperässä.  Tyynenmeren  puolella  teiden penkat ovat korkeita basattikerrostumia ja maanvyöryt ovatkin uhkaavia etenkin  sadekaudella.

Ensenada Logde on iso maatila, joka majoittaa luontoharrastajia ja järjestää veneristeilyjä. Pihapiirin puissa päivehtineet pöllöt esiteltiin heti tultuamme.

TyynenmerenpöllönenRuostevarpuspöllö

Tyynenmerenpöllönen ja ruostevarpuspöllö

_DSC6306Täälläkin mölyapinat hoitivat aamuherätyksen noin kello 5 aikaan.

PikkutöyhtöharakkaPikkutöyhtöharakka pari

 Pikkutöyhtöharakat hyörivät pihapiirissä ja kerjäsivät ruokaa terassilla istuvilta vierailta.

Uuurenokka-aniOlkainpalokärki

Uurrenokka-ani ja olkainpalokärki

TermiittiarattiIsotiikerihaikara

Termiittiaratti ja isotiikerihaikara

Jokiristeilylle lähdettiin aamiaisen jälkeen. Aluksi oli laskuvesi, joten mangrovemetsikön reunustamiin poukamiin päästiin retken lopuksi, kun nousuvesi oli nostanut vedenpintaa riittävästi. Simpukoiden kerääjät kahlasivat vedessä ja saksiravut kipittivät vedestä vapaina olevilla särkillä.

_DSC6836_DSC6564

_DSC6293_DSC6697

_DSC6699_DSC6700

RuusukapustahaikaraKeisarikaappari, naaras

Vaaleanpunainen ruusukapustahaikara ja keisarikaappari nähtiin lähietäisyydeltä.

Keisarikaappari koirasKuningastiira

Keisarikaappari koiras ja kuningastiira

KolokerttuliHarmaahaukkakehrääjä

Kolokerttuli ja harmaahaukkakehrääjä

Suola-altailta kerätään suolaa kuivankauden aikana. Yhdestä säkillisestä saa noin 4 $. Altailla oli sadoittain kahlaajia, joiden lajimäärityksessä vierähti tovi.

_DSC6312suola-altaat

_DSC6314Sesuvium portulacastrum

Hanasta tippuva vesi houkutti mehiläisiä. Suolaisessa  ympäristössä  kasvava Sesuvium portulacastrum.

Ilta-auringon säteissä makeanveden laguuni oli todella kaunis. Vesilintujen lisäksi vedessä uiskenteli krokotiilejä. Juomaan tulleet lehmät olivat hieman varuillaan.

_DSC6825_DSC6834

Retkellä näimme  sekä viherleguaanin, joka elää  Karibian puolella että nokileguaanin.  Vihreä voi tosin olla  soidinkiihkossaan  oranssinpunertava.

_DSC6757Green Iguana

MustakondoriMustakondorit olivat kerääntyneet tielle etsimään  syötävää.

Viimeinen kohde oli Punta Leona, jonka puistoalue on hyvä retkikohde. Päivän lämmetessä on sitten hyvä pulahtaa joko Tyyneenmereen tai johonkin monista hotelin uima-altaista. Hotelli on rajoittanut nenäkarhujen ja kapusiiniapinoiden pääsyä ravintolatiloihin, mutta alueella kehotetaan ajamaan hiljaa, jotta nenäkarhut eivät jää autojen alle. Puistoon on onnistuttu saamaan pysyvä puna-arojen populaatio ja lintujen kovaäänisiä huutoja kuulee tämän tästä.

Puna-araRuskonokkatukaani

Puna-ara ja ruskonokkatukaani

KauluspeukaloinenKauluspeukaloinen pesällä

Kauluspeukaloinen pesänrakennuspuuhissa

_DSC7008_DSC5589

Cojoba costaricensiscashew kukinto

 Cojoba costaricensis ja cashewpähkinän kukinto

BegoniaLuonnonvaraisia begonialajeja on useita.

_DSC7037Biolleyana

Paperiampiaisten  rakenteilla oleva pesä ja Biolleyana suvun kaskas.

Muistojen kera kohti San Josen lentokenttää ja Suomen lumisia maisemia.

Piispatangara 4

Kevätyön perhossafari ja muita tapahtumia

Tunnusraitayökkönen

Tunnusraitayökkönen

Huhtikuun puolenvälin jälkeen alkanut lämmin jakso herätti luonnon kevääseen. Hämärän laskeutuessa lähdettiin perhossafarille. Valkoinen lakana ja kirkas valo houkuttelivat varhaiskevään yöperhosia. Kevätyössä lenteleviä lajeja on melko paljon ja osa niistä ei voi vastustaa valon houkutusta.

Kun vielä oli hieman valoisaa, saapuivat ensimmäiset koit valolle. Yökkösistä ensimmäisiä olivat huhtiyökkönen ja tunnusraitayökkönen. Ne viettävät talven kotelossa, jonka sisällä on täysin kehittynyt perhonen.

Huhtiyökkönen

Huhtiyökkönen

Pimeys muuttui tummaksi yöksi ja lähistöllä pesivä lehtopöllöpariskunta aloitti poikasten ruokintapuuhat. Uros tuo naaraalle saalista ja ilmoittaa tulostaan äänekkäästi. Naaras vastaa ja odottaa pesällä myyräateriaa.

Perhosvalollekin saapui uusia lajeja. Huhtinirkko pörräsi levottomana valon ympärillä ja asettui lopulta vaalealle alustalle keinuttelemaan ruumistaan hitaasti ylös ja alas. Vaalea keltapiiloyökkönen oli viettänyt talven aikuisena perhosena ja oli nyt lähtenyt lentoon etsimään puolisoa. Nirkot sen sijaan viettävät talven koteloituneena.

huhtinirkko

Huhtinirkko

Keltapiiloyökkönen

Keltapiiloyökkönen

Auringon aktiivisuus oli kohonnut iltapäivällä ja toiveissa oli nähdä revontulia. Valitettavasti aktiivisuus hiipui ja pilvipeite lipui tähtien peitoksi. Mutta lakanan ympärillä tapahtumat jatkuivat.

Kevätharmomittari ja haapamittari lepattelivat lampun loisteessa ja asettuivat lakanan pimeälle puolelle.

Kevätharmomittari

Kevätharmomittari

Haapamittari

Haapamittari

Varsinainen karvakasa on kevätvillaselkä, joita saapui useita.kevätvillaselkä

Joitakin vuosia sitten vielä melko harvinainen tammimittari lehahti rakennuksen seinälle hieman etäälle valosta. Se on kookas kotelona talvehtiva alkukeväällä lentävä laji.

Tammimittari

Tammimittari

Tammiraitayökkönen saapui puolenyön aikaan.tammiraitayökkönen

Lentoliikenne hiljeni ja oli aika sammuttaa valo. Kunhan kevät vähän etenee, niin on jälleen aika sytyttää valo ja tarkkailla yön tapahtumia.

Kaikenlaista katsomassa Namibiassa marraskuussa 2013

Safarimatkalla voi kokea hyvin monenlaisia luontoelämyksiä. Namibia on mainio kohde ja siellä on mukava liikkua, palvelut toimivat ja majapaikat ovat korkeatasoisia.

Ryhmämme lähti kohti Windhoekia lentämällä Lontoon ja Johannesburgin kautta. Kotimaassa olimme kirjanneet muutamia kohteita, joissa halusimme käydä.  Matkapaketin varaukset ja järjestelyt toteutti Africa Experts ja puolentoista viikon matkaan sisältyi luonnoltaan erilaisia kohteita.  Lezinda Rossouw oli erinomainen oppaamme ja autonkuljettajamme koko matkan ajan.

Ensimmäinen etappi oli Okonjima. Illan hämärtyessä saavuimme majapaikkaan. Tien vierellä käyskentelivät keihäsantiloopit ja tornimaisia termiittikekoja oli siellä täällä.  Okonjimassa oli rehevä puutarha ja hienostuneesti sisustetut huoneet.

_77X2801_U1Q9734

 

_77X2807 IMG_2745

_U1Q9753 _U1Q9738_U1Q9750Lintujen ruokintapaikalla kävi kova kuhina. Helmikanan ääntely kuulosti siltä, kuin jossakin päin yritettäisiin kytkeä sähkölaitetta huonolla menestyksellä. Punanokkafrankoliini näytti hieman närkästyneeltä, kun kuvaaja tuli sen mielestä liian lähelle. Pöyhijärastas jatkoi puuhiaan meistä välittämättä.

_U1Q9733Muutama puu näytti olevan täynnä kukkia, mutta miksi puussa oli kahdenlaisia lehtiä. Mistelikasveihin kuuluva Tapinanthus oleifolius levittäytyi rehevillä oksillaan isäntäpuunsa oksistoon. Misteli on harvoja talvella kukkivia kasveja ja onkin siitä syystä tärkeä ravinnonlähde. Linnut levittävät tämän puoliparasiitin siemeniä, jotka liimautuvat oksan pintaan ja alkavat itää.

Pimeyden laskeuduttua lähdettiin otsalappujen kera läheiselle eläinten juomalammikolle, johon vietiin myös keittiön vihannesjätteet tarjolle. Polulla tuli vastaan vedessä elävä kilpikonna ja pienessä vesilammikossa uiskenteli konna.  Ruokintapaikka on valaistu, mutta petzlin valokeilassa oli enemmän tehoa.  Piikkisiat saapuivat ruokailemaan ja niiden välille syntyi pientä kinaa porkkanankuorista ja salaatinlehdistä.

_U1Q9695 _U1Q9691 _U1Q9711Kohti Etoshaa

Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Etoshaa. Matkaa tehtiin rauhalliseen tahtiin, jotta ehdittiin nähdä mitä kaikkea tien varrella oli tarjolla.

Oleanterikasveihin kuuluvan ”villipuuvillan” (Gomphocarpus fruticosus) pieniä ilmapalloja muistuttavat hedelmät kiinnittävät huomion. Kukkivana pensas on melko huomaamaton. Kasvi on myrkyllinen ja sen maitiaisnestettä on aikoinaan käytetty myrkkynuolissa. Pensaan oksilla kiipeili heinäsirkka, todennäköisesti jokin kulkusirkkalaji.

_U1Q9817 _U1Q9815

Parin askeleen päässä maassa oli hyasinttikasveihin kuuluva Ledebouria -laji. Laji on saanut nimensä virolaisen kasvitieteen professorin Carl Friedrich von Ledebourin mukaan.  Lajeja on melko vaikea erottaa toisistaan._U1Q9822Keltainen elämänlanka, Ipomea obscura kiemurteli maassa ja pensaiden oksistossa.

_U1Q9825Namutonin piilokojun edustalla kukki leijonankidan sukulaislaji, Aptosimum lineare. Se sinnittelee kuivuudessa ja puhkeaa kukkaan usein jo kuivakaudella.

_77X2845Kevään tulon huomasi siitä, että muutamassa akasiapuussa lehdet olivat juuri puhkeamassa hiirenkorville, suurin osa oli kuitenkin vielä talven jäljiltä lehdettömiä.

Harvoin on ollut tilaisuus nähdä yhtä paljon pahkasikoja. Vähän väliä Lezin piti hiljentää, jotta sika ei olisi kirmannut auton alle.

_U1Q9785Paviaanit ovat melko tummia NamibiassaPaviaanit ovat melko tummia Namibiassa

Koska välimatkat ovat pitkiä, niin aikaa ei tuhlattu pitkiin lounaisiin.  Otjiwarongo on yksi Namibian vanhimmista kaupungeista. Sen läpi kulkevat merkittävät tiet ja rautatie Walvis Bay:stä muualle eteläiseen Afrikkaan. Siellä poikettiin ostamaan pikkupurtavaa ja jatkettiin matkaa kohti Etoshaa.

_U1Q9838Puolivälissä matkaa pidettiin jaloittelutauko, joka tietysti käytettiin hyväksi lähiympäristön tutkailuun. Kaskaat pitivät konserttiaan puiden oksilla.  Muutama petolintu kaarteli taivaalla. Kapinlauluhaukka tähysti sähkölangoilla.  Keskipäivän kuumuudessa luonto on muuten aika hiljainen.

_U1Q9843 _U1Q9803

Iltapäivän lopulla saavuttiin Aoba Lodgeen.  Pihan kuiva autius ei kuitenkaan merkinnyt elottomuutta. _77X2820Iltahämärissä juomapaikalle saapui monenlaisia eläimiä, pensasjänis, dik-dik ja  grimminsukeltajakauris tulivat valoisaan aikaan. Katselupaikan ohi lipui kobra, joka meidät huomattuaan kohottautui hyökkäykseen. Pimeyden turvin juomapaikalle jolkotti mesimäyrä.

_U1Q0254_U1Q9924

Aamun valjetessa pihan oravat olivat heränneet kirmailemaan pitkin puiden runkoja. Yöllä havaittu savannivarpuspöllö istuskeli edelleen vartiopaikallaan.

_U1Q9943_U1Q9928

Aamiaisen jälkeen lähettiin kohti Etoshan luonnonsuojelualuetta.  Nyt Etosha oli kuiva, järviltä näyttävät alueet olivat vain kangastusta. Parhaiten eläimiä näkee juomapaikkojen lähistöllä. Ne ovat varuillaan, etenkin jos leijonia on lähistöllä.

_U1Q9992 _U1Q9965 _U1Q9887 _U1Q9879 _U1Q9872 _U1Q9860

Ylärivissä:Leijona ja gnu-antilooppi, keskellä  kuningastrappi ja kirahvi. Alarivissa  isokudu ja hyppyantilooppi.

Lajirunsautta:

_U1Q0353 _U1Q0333

_U1Q0318 _U1Q0283 _U1Q0268 _U1Q0184

Ylärivissä: strutsi ja botswanantrappi, keskellä lehmäantilooppi ja pensassarvikuono, alarivissä seepra ja norsuja.

_U1Q0082

Isokuduja ja impala

_U1Q0067 _U1Q0140

Hyeena ja töyhtöturako

Aavikkoa näkyvissä

Viiden tunnin ajomatkan päässä odotti aivan toisenlainen luonto.  Matkan varrella poikettiin ostamaan erittäin hyvin varustetusta leipomon kahvilasta piirakoita ja pasteijoita.  Lounas nautittiin autossa.

Vaikka ympäristö näytti karulta, niin kevät teki tuloaan. Painanteissa mopanepuut vihersivät. Niihin lehdet tulevat ensimmäisinä kuivan talven päättyessä.  Puiden lehtiä on käytetty haavojen hoidossa ja etenkin norsut ja hyppyantiloopit syövät niitä mielellään, koska lehdet ovat hyvin ravitsevia.

_77X2877 _77X2882

Siellä täällä akasiapensaiden lomassa loisti kukkiva pensas. Bignoniakasveihin kuuluva piikkitrumpetti, Catophractes alexandri kukki valkoisenaan ja saman heimon toinen laji, Rhigozum brevispinosum, oli täynnä keltaisia kukkia. Sen  kukkien sanotaan olevan hyvän onnen tuoja.

_U1Q0159_U1Q0165

_U1Q0393Vuoriseeproja näkyi pieninä laumoina matkan varrella

Viimeiset parikymmentä kilometriä istuttiin maastoauton keikutuksessa. Sen verran louhikkoista maastoa, että matalla maavaralla ei ollut mitään menemistä.

_U1Q0636Matalalla paistava aurinko sai kivisen maiseman hehkumaan ruskean punertavissa sävyissä. Siellä täällä käyskenteli kirahvi. Etendeka Camp on yksityinen suojeluale, Damaramaan läänissä, ” lähes keskellä ei mitään”. Majoituspalvelut ovat omavaraisia niin sähkön kuin vedensaannin osalta, aurinko- ja tuulivoima on valjastettu käyttöön.

_U1Q0416

Lähes satavuotiaat damarana tyräkit kasvoivat pyöreinä pensaina. Niiden lehdet kelpaavat sarvikuonoille ja kuduille, maaoravat syövät siemeniä.

Herkullisen ja hauskan seremonian saattelemana nautitun illallisen jälkeen lähdettiin kohti majoitustelttaa. Ravintolan avonaisen aulan kivilattialla oli isokokoinen paviaanihämähäkki. Pyysimme juuri majoittuneet vieraat ihastelemaan sitä kanssamme. Heille hämähäkin näkeminen vierailun alkajaisiksi taisi olla sen verran järkyttävä hetki, että pyytäessämme heitä katsomaan löytämäämme skorpionia he luikkivat kovaa kohti telttaansa.

_U1Q0674

  _U1Q0685_U1Q0690

 Skorpionin etisimisessä UV-valo on mainio. Pimeässä otus loistaa vaaleana, kuten oikeanpuolisessa kuvassa

Kivien ruskeus johtuu korkeasta rautapitoisuudesta.  Kiviä on käytetty monipuolisesti rakennusaineina._U1Q0447Yöllä karjui leijona, mutta muuten aavikolla oli hiljaista. Aamulla heräsimme sammakon kurnutukseen, tosin ei ollut sammakko vaan namibiantrappi.

_U1Q0377

Namibiantrappi

Aamiaisen jälkeen lähdettiin kävelylle jokilaaksoon.

_U1Q0489

Oppaamme Bonnie ja laaksosta löytynyt hyppyantiloopin kallo.

_U1Q0458Kolme vuotta sitten oli satanut runsaasti ja niistä sateista oli vesivarastoja vielä jäljellä.  Lammikot olivat eläinten juomapaikkoja.

 Vuoren rinteillä kasvoi voipuu, Cyphostemma currorii, joka kuuluu viiniköynnöskasvien heimoon._U1Q0505Ennen auringonlaskua lähdettiin lähimaastoon ja jokiristeilylle. Laivan virkaa toimitti maastoauto.

Ruskeiden kivien lomasta oli hieman vaikea havaita kirjohietakyyhkyä. Tarkkana sai olla myös, että näki maaoravan. Kallioagama, skinkki ja gekko kirjattiin matelijahavainnoiksi.

_U1Q0618 _U1Q0429

_U1Q0705 _U1Q0473 _U1Q0527

Lännenkalliokuonokas (kuuluu norsupäästäisiin) juoksi lähes valon nopeudella kivikossa. Isot korvat ja pitkä kuono ovat hyviä tuntomerkkejä. Tuhatjalkaisellakin oli kiire.

_U1Q0652 _U1Q0456

Joen uoman puissa kasvoi pyöreälehtinen misteli Viscum rotundifolium, joka on parasiitti.  Se kukkii kesäaikaan.

_U1Q1178Kallion halkaiseva fiikus, Ficus ilicina toimii kuin hidas dynamiitti. Kasvaessaan kallion raoissa se pikkuhiljaa halkaisee kallion.

_U1Q1156Kivikossa kukkiva keltakukkainen kasvi herätti kiinnostusta. Opas toi ensin kukan. Kun siitä ei oikein päästy käsitykseen millaisesta kasvista on kyse, kaivattiin lehtiä. Mutta ei ollut lehtiä, piti sitten ottaa varsia kukkineen.  Kyseessä oli Ectadium– suvun laji.

_U1Q0543Majapaikan edessä ja kivimuurin suojissa kukoisti emilia, Emilia marlothiana. Se on saanut sukunimensä Italian maakunnan mukaan ja lajinimi on annettu saksalainen kasvitieteilijä Wilhelm Rudolf Marlothin mukaan. Hän keräsi Namibian kasveja 1800-luvun loppupuolella. _U1Q0697Lähes endeeminen pom-pom –kasvi, Leucas pechuelii on pieni pensas, joka aloitteli kukintaansa._U1Q0695Varjot pitenivät, ja oli aika suunnistaa kohti auringonlaskua.  Keihäsantiloopit taivalsivat kohti juomapaikkaa. Kauniskorvainen puna-antilooppi höristi suuria korviaan, kun tulimme lähietäisyydelle.

_U1Q0567 _U1Q0625

_77X2889Auringon laskun tunnelmaa Damaramaassa._U1Q0642

Meren ja hiekan äärellä

 Seuraavaksi suuntasimme kohti merta, mutta sinne pääsy edellytti aidon aavikon ylittämistä ja lähes seitsemän tunnin ajomatkaa.

_U1Q0723 _U1Q0724

_U1Q0716Autiomaa näytti tosiaan autiolta. Kovin pitkää aikaa ei tehnyt mieli olla ulkona autosta. Paikoitellen näkyi vihreitä hiekkaisia kumpuja. Dollaripensas Zygophyllum stapffii on harvoja hiekka-aavikon kasveja.

_U1Q0726 _U1Q0991

 Swakopmund on namibialaisten lomanviettopaikka. Kaupunki on siisti ja palvelut pelaa. Ilma tuntui viileältä aavikon kuumuuden jälkeen. Olihan lämpötila enää vain hieman yli 24 °C!

 Majapaikkamme oli hiekkadyynien reunalla hieman kaupungin ydinkeskustan ulkopuolella. _U1Q0778Puutarhan istutuksissa kasvoi monia tuttuja kesäkukkia. Ne kasvavat luonnonvaraisina Afrikan eteläosissa.

_77X2911 _77X2914

Swakopmundin rantabulevardin keskellä oli rehevät kukka-istutukset. Siellä saa käsityksen miltä aavikko näyttää, kun se puhkeaa kukkaan sateiden saavuttua.

_U1Q0960Pelargoneja kasvaa luonnonvaraisina Etelä-Afikassa ja Swakopmundin rantabulevardilla niitä pääsee ihailemaan. Hopeasilmät, piikkipäivikit ja timanttikukat kasvavat eteläisessä Afrikassa monivuotisina, meillä niitä kasvatetaan yksivuotisina kesäkukkina.

_U1Q0948 _U1Q0946 _U1Q0940 _77X2913

 Noin 30 kilometrin päässä Swakopmundista on Walvis Bay, tärkeä satamakaupunki, joka oli vielä Namibian itsenäistyttyä Etelä-Afrikan hallinnassa. Vasta 1994 Namibia sai sen haltuunsa. Kylmä merivirta huuhtelee rannikkoa, joten se on hyvin kalaisa.  Afrikanmerikarhujen yhdyskunta on valtaisa. Vierailumme aikaan osui kuuttien syntymä. Emojaan kaipaavia poikasia oli kaikkialla.

 _U1Q0745_U1Q0759

 

Laskuveden aika oli hyvä hetki tarkkailla kahlaajia. Pulmus- ja kuovisirrejä oli paljon, samoin karikukkoja ja avosettejä. Hieta- ja ruskovyötulli olivat retken erikoisuuksia, samoin amerikansipi.

_U1Q0794Merimetsoyhdyskunta oli vaikuttava. Kaiken kaikkiaan näimme viisi lajia. 

_U1Q0935Vasemmalla työhtömerimetso, keskellä kapinmerimetso ja oikealla namibianlokkkiVasemmalla töyhtömerimetso, keskellä kapinmerimetso ja oikealla namibianlokkki

 Jättimeduusoita oli jäänyt laskuveden aikaan rannalle, mutta veden noustessa ne alkoivat jälleen kellua. _U1Q0836Yleensä flamingoja näkee veden äärellä, muuta iso parvi oli lentänyt aavikon hiekalle.

Flamingo

Flamingo

_U1Q0883PelikaanejaPelikaaneja

Suola-altaista kerätään suolaa autolasteittain. Scaniat näyttivät soveltuvan suolaisiin olosuhteisiin.

_U1Q0894Kaikenlaisia kulkupelejä oli tarjolla, laguunin toisella rannalla käyskenteli kameleita. Me suuntaisimme kohti itää tuliperäisten Erongo vuorten alueelle.

_U1Q0981

Tuliperäistä vuoristoa

Viimeinen majapaikkamme oli  Erongovuoriston keskellä. Maisemaa hallitsivat kalliot, joiden välissä kasvoi matalaa pensaikkoa.

_77X2937 _77X2933

_77X2930Siellä täällä tienvieren pensaikossa oli kaunis punertava pensas. ”Hauraspiikki” Phaeoptilum spinosum on kauneimmillaan, kun punertavat hedelmät ovat kehittyneet. 

_U1Q1036Violetin värisenä kukkiva korkkipensas, Mundulea sericea, sisältää voimakasta myrkkyä. Kuoren ja juurten paloja käytetään kalastuksessa. Kalat taintuvat nopeasti ja nousevat pintaan. Siitä ne on helppo kerätä.

_U1Q9849Aurinko porotti täydeltä terältä, kun saavuimme perille. Uima-altaan laatoitus oli niin kuumaa, että paljaat jalkapohjat paloivat.  Aurinkokatosten ja ravintolan terassin varjossa oli hyvä tarkkailla luontoa.

_U1Q1306Ruusukaijaset lennähtivät ravintolan avointen ikkunoiden alle.

_U1Q1323Aamun sarastaessa namibianfrankoliinipariskunta saapui nokkimaan jyviä. Samoille apajille tuli myös kalliorotta, joka oli menettänyt häntänsä._U1Q1294Valkosiipirakkelia hermostutti, kun juomapaikan puussa vaani python.

_U1Q1363 _U1Q1377

Dik-dik etsi syötävää pensaiden oksista._U1Q1189Oli mukava myös löytää luonnonvarainen korallipuu, Erythrina decora. Korallipuut ovat hyvin yleisiä koristepuita kaikkialla tropiikissa.

_U1Q1053_U1Q1147Punapalkoterminaalia, Terminalia prunioides kasvaa kallioisilla alueilla.

”Kalaharin joulupuu”, toiselta nimeltään sirppipensas (Dichrostachys cinerea) on hernekasvien heimoon kuuluva mimosan sukuinen pensas. Se availi joulun lähestymisen merkiksi kukkiaan.

_U1Q1343Maakiitäjäinen kipitti kovaa kiven suojaan. Häirittäessä se puolustautuu ruiskuttamalla ärsyttävää nestettä ahdistelijan suuntaan._U1Q9685Kalliotasanteilla on isoja kalliotamaanin yhdyskuntia._U1Q1385

Lintujen kevätmuutto kiihtyi päivä päivältä. Orvokkikottaraiset saapuivat._U1Q1290Me aloimme tehdä muuttoa Pohjolaa kohti. Matka jatkui lentokoneen siivillä Suomeen.

Pihavieraita

Metsäkauris

Metsäkauris

Tähän aikaan vuodesta pihaan saapuvat uudet vieraat.  Yön pimeydessä hiivitään pensaiden suojissa ja kavutaan talon seinille pitämään vahtia.

Vantaan alueella on vahva valkohäntä- ja metsäkauriskanta. Ne kiertävät vakiopolkujaan ja saapuvat pihaan katsastamaan mitä olisi tarjolla. Ensimmäiseksi katoavat monivuotiset orvokit, mutta perunamaalle jääneitä perunoitakaan ei hyljeksitä. Omenat ovat suurta herkkua.

metsäkauris 1metsäkauris 2

Valkohäntäkauris

Valkohäntäkauris

Kauriit ovat liikkeellä päivälläkin, aamuyöstä tullaan porukalla omenavarkaisiin.

metsäkauris 3Supikoira ei ole nirso ruuan suhteen ja omenat ovat sen herkkuruokaa. Yön pimeydessä se hiipii mutustamaan nurmikolle jääneet omenat.

Supikoira

Supikoira

Kuusissa on tänä vuonna vähänlaisesti käpyjä, joten oravilla piisaa kiirettä, kun talvivarastot pitää varmistaa. Nopeasti poskipussit täyteen  pähkinöitä  -ja sitten menoksi.orava ja bowli Einari vauhdissa

Pienet otukset ovat vielä liikkeellä. Litteämäihiäinen kapuaa kompostin reunalla ja sylkikuoriaisen toukka tarpoo kohti talvehtimispaikkaa.

Litteämäihiäinen

Litteämäihiäinen

toukka

Sylkikuoriaisen toukka

Seinälukit hengailevat seinillä ja vaanivat saalista. Päivä kuluu rattoisasti tiiliseinästä kiinni pitäessä.

harvestmanRuostekäpylude elää männyn kävyillä. Sitä näkee vain elokuun lopusta seuraavaan kevääseen.

ruostekäpylude

Kokoperheen hyönteisretki Vantaan luontokoululla 17.8.2013

luontokoulullaPääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Sateen uhka ei haitannut innokkaita luontoharrastajia lämpimänä (+ 22 °C) elokuun päivänä. Yhteensä 34 (lapsia 20) retkeläistä kokoontui luontokoulun pihaan, josta jatkettiin oppaiden ohjaamana pienissä ryhmissä etsimään lähistön otuksia.

Kukkakärpäsiä lenteli useita lajeja syysmaitiaisten ja muiden syyskesän kukkien kukissa. Moni halusi vielä varmistaa, että eiväthän ampiaista matkivat kukkakärpäset pistä.  Myös muita kärpäsiä tutkittiin tarkemmin.

Kukkakärpäsiä

Kukkakärpäsiä

Raatokärpänen

Raatokärpänen

Punasänkiön vaaleanpunaiset kukat reunustivat tienvierustaa ja ranta-alpit kukkivat kostean ojan reunoilla.  Tammen terhot olivat jo melko kookkaita, mutta vielä aivan vihreitä.punasänkiö tammenterhot

Luteita ja niiden toukka-asteita kiipeili kasveilla ja leppäpirkot kipittivät etsimään kirva-ateriaa. Kirvoja olikin runsaasti ja niitä kerättiin purkkiin mikroskoopilla tarkastelua varten.

Nuoria viherluteita

Nuoria viherluteita

Nokkoskirjolude

Nokkoskirjolude

Kirvoja

Kirvoja

Seitsenpistepirkko

Seitsenpistepirkko

Monelle sylkikaskaan sylkipallerot olivat tuttuja, mutta harvemmin oli tutustuttu aikuiseen sylkikaskaaseen.

Sylkikaskas

Sylkikaskas

Pilvinen sää ei houkutellut perhosia lentoon. Ainoastaan tuikekoi ruokaili rapsikuoriaisten seurassa pietaryrtillä ja muutama tuomenkehrääjäkoi lepäili kasvien lehdillä.

Tuikekoi ja rapsikuoriaisia

Tuikekoi ja rapsikuoriaisia

Heinäsirkat soittelivat heinikossa ja löytyipä sieltä hepokattikin.

Töpökatti

Töpökatti

Metsälukki ja vaaksiainen pitkine jalkoineen herättivät kiinnostusta.  Kuolleena löytynyt vaaksiainen päätyi mikroskoopin valokeilaan.

_U0E8704vaaksiainen

Metsälukki                                                                  Vaaksiainen

Ensimmäisten sadepisaroiden putoillessa siirryttiin koulun sisätiloihin. Siellä oli hyvä pitää evästauko ja tutkia vuorotellen otuksia mikroskoopilla.  Aika ajoin syntyi jopa jonoa, kun verkkosilmät ja muut hyönteisten rakenteet vetivät huomion puoleensa.mikroskoopeillaMyös ötököistä kertova kuvaesitys keräsi katsojia. Ruokailun lomassa ratkottiin pöydille asetettuja rastitehtäviä.

Sipoonkorven vaellus 11.5.2013

sinivuokko

Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

Aurinkoinen ja lämmin (iltapäivällä lähes +19 °C) sää oli mitä mainioin keväiselle retkelle. Luonto oli kirinyt kiinni kevään myöhästymistä. Kevätkukkijat, perhoset ja muu elo oli runsastunut muutamassa päivässä.

Kuusijärvelle kokoontui 32 retkeläistä + oppaat ja autokolonna suuntasi kohti Byabäckenin pysäköintipaikkaa. Retken aluksi ihastelimme täydessä kukoistuksessa olevaa pystykiurunkannusten ja pikkukäenrieskojen värittämää niittyä. Myös mukulaleinikit olivat kukassa. Metsän siimeksestä löytyi vielä kukkivia näsiäpensaita.

näsiä

Näsiä

kiurunkannus

Kiurunkannus ja pikkukäenrieska

Kapusimme jyrkkää rinnettä kohti Fallträskiä, josta suuntasimme kohti Ängesbölen tulentekopaikkaa. Rinne oli paikoin sinisenään sinivuokkoja. Kevätkukkijoista tunnistettiin imikkä sekä ihasteltiin valkovuokkoja. Yksittäiset kevätlinnunsilmät olivat jo kukassa. Taukopaikan läheisyydessä katseltiin ja kosketeltiin limasientä ja kuvattiin innokkaasti vuokonpahkapikaria.

vuokonpahkapikari

Vuokonpahkapikari

limasieni

Limasieni

Rupikonna paistatteli päivää varpujen seassa ja löytyipä tien varren ojasta sammakonkutuakin.

Rupikonna

Rupikonna

Tarkkaavaiset kulkijat löysivät kaunomaljakkaita, jotka pilkottivat kellanoranssina karikkeen seassa. Tämä melko harvinainen lehtojen ja kuusimetsien laji sinistyy kosketeltaessa. Korvasieniä nähtiin vain muutama.

Kaunomaljakas

Kaunomaljakas

Metsässä oli vielä paljon kevätkosteutta, osa poluista oli kuraisia, ja pieniä lammikoita oli siellä täällä. Lammikoiden äärellä olisi voinut viipyä pitempäänkin, koska lammesta löytyi paljon kiinnostavaa katsottavaa. Vesiperhosen toukat raahautuivat hitaasti eteenpäin naamioituneena karikkeesta keräämänsä kotelon suojissa. Pieni vesipunkki uiskenteli pinnassa ja vesisiira haahuili pohjalla. Hyttyset eivät vielä kiusanneet kulkijoita, koska ne olivat vasta toukkina lammikossa.Sipoonkorpi

vesiperhonen

Vesiperhonen

rivikääpä

Rivikääpä

Kantokääpä " itkee"

Kantokääpä ” itkee”

Byabäcken kaatuneita puitaevästys

Lintujen laulukuorossa olivat äänessä mm. sirittäjä pajulintu, peippo, rautiainen, peukaloinen, vihervarpunen, laulurastas ja punarinta.

Liikettä lumirajassa

Aurinko lämmittää hangen pintaa ja lumikiteet sulavat. Sohjon seassa kipittää ja hyppii kevätlämmön herättämiä otuksia. Kannattaa katsella myös seinille, sillä myös perhosmaailma heräilee talvihorroksesta.

Monet hyönteiset ja hämähäkit ovat aikuistalvehtijoita. Osa hakeutuu suojaan maan rajaan, osa puiden oksille ja rungoille. Kevään kylmät yöt eivät lannista näitä kevään airuita, aamulla päivän lämmetessä kohmeiset otukset virkoavat uuteen päivään.

Hangen päällä kipittävä hämähäkki etsii ehkä saalista, voisikohan sille kelvata tikkukoi. Taitaa olla liian iso makupalaksi.  Sen sijaan lyhytsiipiselle koi voisi maistuakin.

hämmä

Hämähäkki

harmotikkukoi

Harmotikkukoi

lyhytsiipinen

Lyhytsiipinen
kaskas

Kaskas

Kohta jaloista singahtaa jokin pieni otus. Se on kaskas, jonka tunnistaa isoista silmistään ja erikoisen mallisista siivistään. Kesällä moni on tehnyt tuttavuutta kaskaiden kanssa, keväällä niitä harvemmin tulee havainneeksi.

kemppi

Kemppi

Erikoisen näköinen ötökkä on lennähtänyt seinälle. Siivekäs, hieman kyssäniskainen otus on kemppi. Muutama kemppilaji lähtee liikkeelle jo maalis-huhtikuussa. Melko moni kemppi hakeutuu havupuun suojaan talven ajaksi.

pihalattakoi

Pihalattakoi

Seinällä lepäilee siivet supussa pihalattakoi.  Usein lattakoita räpiköi myös huoneissa sisällä, kun kevätaurinko houkuttelee ne talvehtimispaikoistaan kohti valoa.

ruostesiipi toukka 2

Ruostesiiven toukka

Kiireisin etenijä hangella on ruostesiiven toukka, se hakee koteloitumispaikkaa. Karvamato on mainio makupala tiaisille ja monesti toukan matka päättyykin talitiaisen nokan napsautukseen.

Talviretkellä Tansaniassa: Perhosia ja muita pieniä otuksia

Retkellä oli aikaa myös katsella kauniita perhosia, niitä lentelikin esimerkiksi Arushassa metsätien reunoilla sankoin joukoin. Jotkin lajit ovat lähes kämmenen kokoisia. Kukkapuut ja savannin reunojen kukkivat kasvit vetivät perhosia puoleensa. Perhosten määrittäminen onkin sitten toinen juttu, mutta kauneus ennen kaikkea.

Isot perhoset olivat ritariperhosia, muutama afrikanmonarkkikin nähtiin, samoin sinisiipiä. Sitruunaperhosen ja kaaliperhosten sukulaisia lenteli runsaasti.

Ritariperhonen Papilio demodocus

Ritariperhonen Papilio demodocus

Ritariperhonen, Papilio sp.

Ritariperhonen, Papilio chrapkowskoides

Ritariperhonen ?

Ritariperhonen ?

Kaaliperhosen sukulaislaji

Kaaliperhosen sukulaislaji

Täpläperhoslajejakin oli useita. Koska aika ajoin oli satanut, kosteita hietikkoja ja savilätäkköjä oli siellä täällä. Ne ovat perhosille tärkeitä juomapaikkoja. Perhoset imevät kosteasta maaperästä suoloja.

Täpläperhonen, Hamanumida daedalus

Täpläperhonen, Hamanumida daedalus

Aukealla savannilla perhosia oli melko vähän, sen sijaan Manyaran hotellin puutarha oli hyvä paikka tutkailla pikkuotuksia. Koska hotellissa paloivat valot myös yöllä, niin ”ötökkäsafari” jatkui illan pimetessä. Valoilta löytyikin paljon kiinnostavia otuksia. Yksi retken toivelajeista oli rukoilijasirkka, joka lensikin valon houkuttelemana saalistamaan muita otuksia. Sauvasirkka saapui myös ja istahti käytävän kaiteelle.

Pillerinpyörittäjä on tuttu TV:stä, nyt se käveli yövalon loisteessa kohti kuvaajaa. Pilleriä ei tosin ollut mukana.

Lantakuoriainen "Pillerinpyörittäjä"

Lantakuoriainen ”Pillerinpyörittäjä”

Mahtoi siinä olla muilla asukkailla vähän ihmettelemistä, kun me hiivimme otsalappujen valaistessa pitkin käytäviä ja kuvasimme valoille tulleita hyönteisiä. Aamun valjetessa löytyi vielä muutamia, jotka häipyivät omille teilleen auringon noustessa. Jos aikaa olisi ollut enemmän, öiset retket olisivat jatkuneet pidempään. Nyt piti mennä nukkumaan, jotta seuraavana päivänä jaksoi lähteä savannille.

Rukoilijasirkka

Rukoilijasirkka

Sauvasirkka

Sauvasirkka

Jokin siilikäs

Jokin kehrääjä

Jokin kehrääjä

Agamalisko

Liskot paistattelivat päivää kivien ja puiden runkojen päällä ja luikahtivat nopeasti piiloon, kun pienikin liike osui näkökenttään. Illan tullessa ne kiipeilivät pitkin seiniä pyydystämässä valoille hakeutuneita hyönteisiä.

Lisko

Kilpikonna

Kilpikonna

Kuivalla maalla tallustava kilpikonna tuntui jotenkin eksyneen väärän ympäristöön, mutta tyynen rauhallisesti se taittoi matkaansa savannilla.

Arushan kosteikolla heinikosta pomppasi pieni sammakko, jolla oli vihreä raita selässä. Käärmeet eivät suvainneet näyttäytyä.

Sammakko

Sammakko

Muurahaisleijonan toukkien koloja oli hietikossa ja aikuinen korento lepäili heinänkorrella akasiapuiden varjossa. Avoimilla paikoilla singahteli ja lenteli heinäsirkkoja. Isommat sirkat kelpasivat sarvinokille ja mehiläissyöjille, jotka napsivat niitä taidokkaasti suoraan ilmasta.

Muurahaiskorento

Muurahaiskorento

Tsetsekärpänen

Tsetsekärpänen

Tarangire on säilynyt luonnontilaisena osittain tsetsekärpästen ansiosta. Eipä ole ennen mikään hyönteinen purrut niin terävällä imukärsällä kuin nuo viheliäiset kärpäset, joita tunkeutui autoon joka kerta, kun pysähdyttiin.

 

Talviretkellä Tansaniassa: Linnut

Perhonen imi ravintoa norsun kikkareelta

Pohjois-Tansaniasta löytyy hyvin monipuolista luontoa.  Savannitkaan eivät ole pelkkää heinikkoa. Tulivuoret ovat tupruttaneet ympärilleen tuhkaa ja vaikuttaneet kasvillisuuteen. Vaikka sateesta ei ole tietoakaan, säilyvät pohjavesimetsät vihreinä. Manyaran kansallispuisto on parhaita paikkoja tutustua näihin elämää täynnä oleviin vihreisiin metsiin. Elokuvista tuttua savannia riittää esimerkiksi Tarangiressa silmänkantamattomiin, helmikuussa ruoho vielä vihertää ja lintuelo on runsasta.

Retkemme suuntautui kolmeen luontotyypiltään erilaiseen kohteeseen: Arusha, Manyara ja Tarangire.  Päivät kuluivat retkeillessä ja siirtymätaipaleet paikasta toiseen eivät vieneet liikaa aikaa.

Linnut

etelänkalkkunasarvekas

Etelänkalkkunasarvekas

Linturetki alkoi jo Arushan hotellin pihalla varhain torstaiaamuna, kun useita hopeasarvinokkia  istuskeli viereisen puiston latvuksissa. Myöhemmin laji osoittautui helposti nähtäväksi sekä Arushan että Manyaran kansallispuistoissa. Lähisukulainen, etelänkalkkunasarvekas, näyttäytyi useaan kertaan. Huikean suuret linnut kävelevät verkkaiseen tahtiin maata tutkien. Lennossa siipisulat ovat hätkähdyttävän valkoiset.

Punanokkatoko

Punanokkatoko

Lintujen havainnoimista haittasi varsin paljon se, että autosta ei voinut poistua. Monet äänet olivat täysin outoja. Hyviä paikkoja pikkulintujen tarkkailuun olivat hotellien pihat ja puutarhat sekä kansallispuistojen picnic-paikat.

Paras evästyspaikka sijaitsi Manyaran kansallispuistossa. Lukuisat pikkulinnut ja vähän kookkaammatkin lepäilivät puiden varjossa ja tulivat mielellään tutkimaan, jos vierailijoilta jäisi joitakin tähteitä.  Upea kivikkosatakieli piileskeli aluksi, mutta voitti luontaisen ujoutensa ja asettui komeasti poseeraamaan maahan noin 10 metrin etäisyydelle. Sinipääpeipot ja maasepät hyörivät pöytien ympärillä.

sinipääpeippo

Sinipääpeippo

maaseppä

Maaseppä

kivikkosatakieli

Kivikkosatakieli

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuhkakottarainen

Tuhkakottarainen

Tansanian endeemi, tuhkakottarainen oli erittäin runsas Tarangiren kansallipuistossa. Loistokottaraisten rinnalla laji näyttää kyllä melko vaatimattomalta.

Loistokottarainen

Loistokottarainen

Petolintujen lajilista jäi varsin lyhyeksi. Staijaaminen autosta ei ole helppoa. Mutta runsaimmilta korppikotkilta ei voi välttyä. Paras korppikotkahavainto koski Manyarassa nähtyä palmukorppikotkaa. Ja ehdottomasti sympaattisin petolintu oli aivan auton vieressä istuskellut afrikankääpiöhaukka.

Afrikankääpiöhaukka

Afrikankääpiöhaukka

Savannihuuhkaja

Savannihuuhkaja

Pöllöt ovat jokaisen retkeilijän toivelistalla.Löysimme kolme lajia. Merun alarinteeltä löysimme valtavan kookkaan savannihuuhkajan, joka ystävällisesti jäi istumaan lähipuuhun.  Sama laji huuteli aktiivisesti Manyaran hotellin alapuolella – aamuhämärissä ja jopa aamupäivällä. Kuulosti siltä kuin äänessä olisi ollut kaksi lintua (koiras ja naaras). Tarangiressä havaittiin kaksi savannivarpuspöllöä ja täydessä vauhdissa nähty kolonsa suulla istuskellut tornipöllö. Jälkimmäisen havaitsija sai autossa spontaanit aplodit!

pikkuflamingo

Ensimmäiset pikkuflamingot – ehkä muutama tuhat lintua – havaittiin Momella-järvillä ja olimme tyytyväisiä. Mutta näkymä, joka avautui Manyara-hotellin pihalta, mykisti kaikki. Lintuja oli järvellä 20000 yksilöä tai jopa enemmän.

Suurikokoiset linnut olivat siedettävän helppoja tunnistaa. Mutta lähes tulkoon toivottomiksi todettiin mm. hertut ja kiurut. Äänten ja laulujen tuntemus olisi välttämätöntä.

Etelänkruunukurki

Etelänkruunukurki

 

 

 

 

 

Lumikorennot ilmestyvät hangelle

Siivettömät lumikorennot (Boreus westwoodi) ilmestyvät leutoina talvipäivinä hangelle.  Aikuiset korennot syövät mm. sammalta. Niillä on ruumiinnesteessään eräänlaista pakkasnestettä, joka estää nesteen jäätymistä. Niiden ” veri” kiertää vielä jopa -6 asteen pakkasella.  Korennot ovat kovia hyppimään. Ne voivat edetä jopa 1,2 metriä minuutissa.

Lumikorento naaras

Lumikorento naaras