Retkellä oli aikaa myös katsella kauniita perhosia, niitä lentelikin esimerkiksi Arushassa metsätien reunoilla sankoin joukoin. Jotkin lajit ovat lähes kämmenen kokoisia. Kukkapuut ja savannin reunojen kukkivat kasvit vetivät perhosia puoleensa. Perhosten määrittäminen onkin sitten toinen juttu, mutta kauneus ennen kaikkea.

Isot perhoset olivat ritariperhosia, muutama afrikanmonarkkikin nähtiin, samoin sinisiipiä. Sitruunaperhosen ja kaaliperhosten sukulaisia lenteli runsaasti.

Täpläperhoslajejakin oli useita. Koska aika ajoin oli satanut, kosteita hietikkoja ja savilätäkköjä oli siellä täällä. Ne ovat perhosille tärkeitä juomapaikkoja. Perhoset imevät kosteasta maaperästä suoloja.

Aukealla savannilla perhosia oli melko vähän, sen sijaan Manyaran hotellin puutarha oli hyvä paikka tutkailla pikkuotuksia. Koska hotellissa paloivat valot myös yöllä, niin ”ötökkäsafari” jatkui illan pimetessä. Valoilta löytyikin paljon kiinnostavia otuksia. Yksi retken toivelajeista oli rukoilijasirkka, joka lensikin valon houkuttelemana saalistamaan muita otuksia. Sauvasirkka saapui myös ja istahti käytävän kaiteelle.

Pillerinpyörittäjä on tuttu TV:stä, nyt se käveli yövalon loisteessa kohti kuvaajaa. Pilleriä ei tosin ollut mukana.

Mahtoi siinä olla muilla asukkailla vähän ihmettelemistä, kun me hiivimme otsalappujen valaistessa pitkin käytäviä ja kuvasimme valoille tulleita hyönteisiä. Aamun valjetessa löytyi vielä muutamia, jotka häipyivät omille teilleen auringon noustessa. Jos aikaa olisi ollut enemmän, öiset retket olisivat jatkuneet pidempään. Nyt piti mennä nukkumaan, jotta seuraavana päivänä jaksoi lähteä savannille.

Liskot paistattelivat päivää kivien ja puiden runkojen päällä ja luikahtivat nopeasti piiloon, kun pienikin liike osui näkökenttään. Illan tullessa ne kiipeilivät pitkin seiniä pyydystämässä valoille hakeutuneita hyönteisiä.

Kuivalla maalla tallustava kilpikonna tuntui jotenkin eksyneen väärän ympäristöön, mutta tyynen rauhallisesti se taittoi matkaansa savannilla.

Arushan kosteikolla heinikosta pomppasi pieni sammakko, jolla oli vihreä raita selässä. Käärmeet eivät suvainneet näyttäytyä.

Muurahaisleijonan toukkien koloja oli hietikossa ja aikuinen korento lepäili heinänkorrella akasiapuiden varjossa. Avoimilla paikoilla singahteli ja lenteli heinäsirkkoja. Isommat sirkat kelpasivat sarvinokille ja mehiläissyöjille, jotka napsivat niitä taidokkaasti suoraan ilmasta.

Tsetsekärpänen

Tarangire on säilynyt luonnontilaisena osittain tsetsekärpästen ansiosta. Eipä ole ennen mikään hyönteinen purrut niin terävällä imukärsällä kuin nuo viheliäiset kärpäset, joita tunkeutui autoon joka kerta, kun pysähdyttiin.