Aihearkisto: kasvit

Costa Rican luonnon monimuotoisuutta alkuvuonna 2019

Pieni ryhmämme lähti kohti Costa Ricaa lentämällä Helsingistä Miamin kautta San Joseen. Matkajärjestelyt hoiti Helin matkat ja paikanpäällä palvelut järjesti Albee Adventures. Erittäin ammattitaitoinen oppaamme oli Stephen Weston, joka oli myös autonkuljettajamme.

Suuntasimme suoraan San Josen kentältä kohti La Selvaa. Matkalla piti tietysti poiketa kahvilla ja mikä olikaan paras paikka kuin aivan kastanjankultapyrstön pesäpuun läheisyydessä. Maisemaa värittivät korallipuihin kuuluvat Erythrina poeppigiana puiden oranssit kukat.Paikalliset kutsuvat puuta nimellä poró.

montezuman pesätErythrina poeppigiana

Majapaikkamme oli Selva Verde Lodge, jossa majoitustiloja ympäröi rehevä puutarha. Asiakkaille oli järjestetty tilaisuus katsella lintujen ruokintapaikalle samalla, kun nautti aamukahvia ja runsasta aamiaispöydän hedelmätarjontaa.

_DSC4900OLYMPUS DIGITAL CAMERAPunagalangajuuriValkotuoksuinkivääri

Punagalangajuuri ja valkotuoksuinkivääri.

Hohtokuparilehti (Episcia cupreata)OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hohtokuparilehti ja Warszewiczia coccinea

Heliconia wagnerianaCostus stenophyllus

Heliconia wagneriana ja muut heliconiat ovat  hyvin yleisiä Costa Ricassa. Oikealla Costus stenophyllus, joka ei kuulu inkiväärikasveihin, vaikka sitä muistuttaakin.

Lintujen ruokintapaikalla kävi kova kuhina, jota häiritsi orava, joka halusi myös osansa tarjonnasta. Kastanjakultapyrstö, kesätangara ja muurahaistangara.

KastanjakultapyrstöKesätangara

_DSC5071Muurahaistangara

TarharastasTarharastas on Costa RIcan kansallislintu. Vaatimattoman näköinen, mutta laulaa kauniisti.

Varhaisen aamiaisen jälkeen lähdimme La Selvan biologiselle asemalle. Oppaamme vihjaisi asemalta meille oppaaksi tulleelle Albertille, että tämä ryhmä ei etene kovin nopeasti, sen sijaan he tuijottavat kaikkea, kasveja, hyönteisiä, lintuja ja mitä nyt sattuu polun varrella näkemään. Ja näkyihän sitä vaikka mitä.

Munkkitanssijamucuna holtoniiMicroctenochira sp.lehtikuoriainenBrassavola nodosaNaamioväijyAmazonianmomotti (2)Omophoita cf. cyanipennis

Monstera deliciosa ja päällyskasvitCecropia sp.

Kuvissa  vasemmalta ylhäältä  alas: Munkkitanssija, Mucuna holtonii (mukunapapu), Microctenochira sp., joku Aegithus  suvun lehtikuoriainen, Brassavola nodosa, naamioväijy, amazonianmomotti, Omophoita cf. cyanipennis, puun rungolla kasvaa Monstera deliciosa ja päällyskasvina erilaisia Bromeliaceae- heimon lajeja. Alimma oikealla Cecropia sp.

SoreahiirihaukkaSoreahiirihaukka tarkkaili maastoa La Selvan tutkimusaseman parkkipaikan puisssa.

_DSC5177Isosaku pariKolmivarvaslaiskiainen  laskeutui  hitain liikkein runkoa pitkin alas. Isosakupari etsiskeli syötävää biologisen aseman  pihassa.

Seuraavaksi suuntasimme yksityiselle Danauksen suojelualuelle. Istuessamme terassilla henkilökunta laittoi linnuille hedelmiä tarjolle. Johan alkoi kuhina, kun banaaninpalat katosivat nopeasti värikkäiden lintujen makupaloiksi. Maahan pudonneita murusia tulivat hakemaan aguti ja mölymangrovekana.

Sitruunamarjukka koirasIsomesitangaraViitaraitatikka_DSC5867mölymangrovekanaKuvissa: Sinimarjukka, isomesitangara, viitaraitatikka, aguti ja mölymangrovekana.

Luontopolku tarjosi monia kohteita. Perhospuutarhassa oli alueen perhoslajeja, lammen ympäristössä lehdenleikkaajamuurahaiset kipittivät jopa 300 metrin matkan lehdenpala mukanaan. Ruuhinokilla oli poikaset pesässä. Ruostepyrstöjakamaria olisi ihaillut vaikka koko päivän. Sen höyhenpuku kimalsi upeasti metsän siimeksessä. Paperiampiaisten pesä roikkui polun yläpuolen puussa ja viherbasiliski luikki kovaa vauhtia karikkeen sekaan. Hitaasti kulkemalla ehti nähdä myös värikkäitä hyönteisiä, kukkivan kaakaopuun, maaorkidean sekä riippasusannan.

Hamadryas laodamia sauritesMonarkki

Vasemmalla Hamadryas laodamia saurites ja  oikealla monarkki.

perhon x_DSC5262

Silkkiyrtit ovat alkuperäislajeja Costa Rican kasvilajistossa.  Ne  ovat perhosten suosiossa.Kuvassa Heliconius hecale. Lehdenleikkaajamuurahaiset ahertavat yötä päivää. Ne seuravat  toisiaan hajujälkien  perustella. Vain sade keskeyttää uurastuksen.

RuuhinokkaRuostepyrstöjakamari_DSC4648_DSC5251

Ylhäällä vasemmalla ruuhinokka, oikealla ruostepyrstöjakamari. Alarivissä paperiampiaisten pesä ja  viherbasiliski.

Leptoscelis quatrisignatusDiabrotica sp.

Vasemmalla Leptoscelis quadrisignatus lude ja oikealla Diabrotica suvun kuoriainen.

Zingiber zerumbeOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vasemmalla Zingiber zerumbe, oikealla Justicia aurea (jaakonkukka)

AmerikankyyryhaikaraTäpläarakari

Vasemmalla täpläarakari, oikealla amerikankyyryhaikara

Kaakaokaakao (2)

riippasusanna Thunbergia mysorensisorkidea Danaus

Luonnonpuiston  portilla  kasvoi kaakaopuita. Kukat puhkeavat sen runkoon.  Riippasusanna on  komea köynnös, myös maaorkidean kukat herättivät huomion.

Matka jatkui kohti Arenalin aluetta. Majoituimme Los Lagos- hotelliin. Paikka on iso lomakeskus, jossa on monenlaisia toimintoja vierailijoiden iloksi. Meitä viihdytti auton kiiltävin osiin mieltynyt eteläamerikansirkku.

EtelänamerikansirkkuKukaan ei ollut maalannut palmujen varsia, malakanpunapalmun varret ovat luonnostaan punaiset.

Cyrtostachys renda, malakanpunapalmuOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Iltaretkellä lähialueelle oli hieman sateen uhkaa, kun pilvet vyöryivät vuoriston suunnasta.

Conostegia subcrustulataBlakea scarlatina

Vasemmalla  kuivilla tienreunoilla kasvava Conostegia subcrustulata ja oikealla  ylänköjen  reunametsissä kasvava Blakea scarlatina.

Pientareen kasvustossa lymyili Stolas lebasii kuoriainen. Kaunis Hippobroma longiflora houkuttelee yöperhosia, mutta sen maitiaisneste ärsyttää silmiä ja ihoa.

Stolas lebasiiHippobroma longiflora

Monteverden alue oli seuraava kohde, mutta matka sinne kesti kolme tuntia, koska tie kiersi Laguna de Arenal – järven.  Matkalla oli tietöitä ja välillä tuli mieleen, että ratsain saattaisi olla perillä aiemmin. Koska alueella on mahdollista nähdä useita kolibrilajeja, ne olivat ryhmän toivelistan kärjessä.

_DSC5569OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taukopaikan kahvilan lattia oli päällystetty makadamia pähkinöiden kuorilla. Kahvilasta oli hyvä näköala järvelle.

macadamia lattiaArenal järvi

Cochlospermum vitifoliumCrescentia alata

Cochlospermum vitifolium ja Crescentia alata

Pachira quinataPachira quinata (2)

Pachira quinata kukat ja piikikäs runko

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEläviä puita istutetaan piikkilanka-aitojen aitapylväksi.

Majoituimme Hotel Heliconiaan, jonka lähistöllä pääsi tutustumaan paikallisen puutarhajätteen mukana tulleisiin vieraslajeihin, kuten ruostekukkaan ja arabiansulkahirssiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

lämpömittariPohjoisesta tuli kylmänilman purkaus ja avoimilla paikoilla tuuli todella kovaa.

Kahvihetki yhdistettynä kolibrien katseluun oli yksi retken kohokohdista. Näimme kaiken kaikkiaan 15 kolibrilajia koko retkemme aikana. Mayaketsaali keräsi luontopuistoon runsaan yleisön.

Violettisapelikolibri (2)Kuparitaskukolibri ja banaanikerttuliPurppurapilvikolibri naarasPurppurapilvikolibri koiras

Kuvissa ylhäältä vasemmalta lukien: violettisapelikolibri, kuparitaskukolibri ja banaanikerttuli,alarivissä purppurapilvikolibri naaras ja koiras.

Mayaketsaali koirasMayaketsaali koiras

Luonnonsuojelualueen siimekseen ei tuuli sopinut ja olikin hyvä hetki tarkastella hieman pienempiä lajeja.  Oppaammekin havahtui hyönteisten monimuotoisuuteen katsottuaan otuksia lähelle tarkentuvilla kiikareilla.

Halycidota semibrunneaGraphocephala albomaculata

Vasemmalla Halycidota semibrunnea perhonen, oikealla Graphocephala albomaculata kaskas.

Gillonella ampullaChlorogonalia coeruleovittata

Vasemmalla Gillonella ampulla kaskas, oikealla Chlorogonalia coeruleovittata kaskas.

Hypselonotus atratusRipipteryx limbata sirkka

Vasemmalla Hypselonotus atratus lude, oikealla Ripipteryx limbata sirkka.

Puusaniaiset  kurottivat korkeuksiin. puusaniainen

Anartia fatimaSemiotus superbus

Aurinkoisilla paikoilla lenteli Anartia fatima ja  tienreunassa oleili Semiotus superbus seppäkuoriainen.

Paluumatkalla hotelliin poikkesimme kahvilassa, jonka sisäpihalla on lintujen ruokinta. Kapusiiniapinat olivat oppineet miten hämäämällä saa kaapatuksi hedelmänpalan ruokinnalta. Sitruunamarjukka ja isomesitargara olivat värikkäiden lintujen parhaimmistoa.

Sitruunamarjukka pari_DSC5864

Illan päätteeksi pieni kierros hotellin lähimaastossa

.Stachytarpheta frantzii, piikayrtti ja Phoebis phileaOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Stachytarpheta frantzii (piikayrtti) ja Phoebis philea perhonen. Sinitähtönen on alkuperäislaji Costa Ricassa.

Epidendrum radicansEpidendrum radicans orkidea

Illalla oli aikaa ihastella kaunista auringonlaskua.

_DSC5753Sitten kohti Tyynenmeren puolta. Maaperä muuttui täydellisesti, poikkeuksellinen kuivuus näkyi kaikkialla. Alueen karjankasvattajat olivat hieman huolissaan vesivarantojen riittävyydestä.

Enterolobium cyclocarpumOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Enterolobium cyclocarpum on Costa Rican kansallispuu. Se kasvaa karussakin maaperässä.  Tyynenmeren  puolella  teiden penkat ovat korkeita basattikerrostumia ja maanvyöryt ovatkin uhkaavia etenkin  sadekaudella.

Ensenada Logde on iso maatila, joka majoittaa luontoharrastajia ja järjestää veneristeilyjä. Pihapiirin puissa päivehtineet pöllöt esiteltiin heti tultuamme.

TyynenmerenpöllönenRuostevarpuspöllö

Tyynenmerenpöllönen ja ruostevarpuspöllö

_DSC6306Täälläkin mölyapinat hoitivat aamuherätyksen noin kello 5 aikaan.

PikkutöyhtöharakkaPikkutöyhtöharakka pari

 Pikkutöyhtöharakat hyörivät pihapiirissä ja kerjäsivät ruokaa terassilla istuvilta vierailta.

Uuurenokka-aniOlkainpalokärki

Uurrenokka-ani ja olkainpalokärki

TermiittiarattiIsotiikerihaikara

Termiittiaratti ja isotiikerihaikara

Jokiristeilylle lähdettiin aamiaisen jälkeen. Aluksi oli laskuvesi, joten mangrovemetsikön reunustamiin poukamiin päästiin retken lopuksi, kun nousuvesi oli nostanut vedenpintaa riittävästi. Simpukoiden kerääjät kahlasivat vedessä ja saksiravut kipittivät vedestä vapaina olevilla särkillä.

_DSC6836_DSC6564

_DSC6293_DSC6697

_DSC6699_DSC6700

RuusukapustahaikaraKeisarikaappari, naaras

Vaaleanpunainen ruusukapustahaikara ja keisarikaappari nähtiin lähietäisyydeltä.

Keisarikaappari koirasKuningastiira

Keisarikaappari koiras ja kuningastiira

KolokerttuliHarmaahaukkakehrääjä

Kolokerttuli ja harmaahaukkakehrääjä

Suola-altailta kerätään suolaa kuivankauden aikana. Yhdestä säkillisestä saa noin 4 $. Altailla oli sadoittain kahlaajia, joiden lajimäärityksessä vierähti tovi.

_DSC6312suola-altaat

_DSC6314Sesuvium portulacastrum

Hanasta tippuva vesi houkutti mehiläisiä. Suolaisessa  ympäristössä  kasvava Sesuvium portulacastrum.

Ilta-auringon säteissä makeanveden laguuni oli todella kaunis. Vesilintujen lisäksi vedessä uiskenteli krokotiilejä. Juomaan tulleet lehmät olivat hieman varuillaan.

_DSC6825_DSC6834

Retkellä näimme  sekä viherleguaanin, joka elää  Karibian puolella että nokileguaanin.  Vihreä voi tosin olla  soidinkiihkossaan  oranssinpunertava.

_DSC6757Green Iguana

MustakondoriMustakondorit olivat kerääntyneet tielle etsimään  syötävää.

Viimeinen kohde oli Punta Leona, jonka puistoalue on hyvä retkikohde. Päivän lämmetessä on sitten hyvä pulahtaa joko Tyyneenmereen tai johonkin monista hotelin uima-altaista. Hotelli on rajoittanut nenäkarhujen ja kapusiiniapinoiden pääsyä ravintolatiloihin, mutta alueella kehotetaan ajamaan hiljaa, jotta nenäkarhut eivät jää autojen alle. Puistoon on onnistuttu saamaan pysyvä puna-arojen populaatio ja lintujen kovaäänisiä huutoja kuulee tämän tästä.

Puna-araRuskonokkatukaani

Puna-ara ja ruskonokkatukaani

KauluspeukaloinenKauluspeukaloinen pesällä

Kauluspeukaloinen pesänrakennuspuuhissa

_DSC7008_DSC5589

Cojoba costaricensiscashew kukinto

 Cojoba costaricensis ja cashewpähkinän kukinto

BegoniaLuonnonvaraisia begonialajeja on useita.

_DSC7037Biolleyana

Paperiampiaisten  rakenteilla oleva pesä ja Biolleyana suvun kaskas.

Muistojen kera kohti San Josen lentokenttää ja Suomen lumisia maisemia.

Piispatangara 4

Loppukesän luontoa Timmermalmin luonnonsuojelualueella 20.8.2013

polkuPääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Lämmin elokuun ilta (17°) oli mainio retkisää tutustua luonnonsuojelualueen monipuoliseen luontoon. 11 hengen ryhmänä suunnistimme eteläosien kautta kohti alueen keskustaa ja koukkasimme kosteikon kautta kallion laelle. Alueen monipuolisuudesta saatiin hyvä käsitys.

Puistoalueen reunaojassa kasvoi komeaa haarapalpakkoa ja metsän reunasta löytyivät ensimmäiset tatit. Sieniä olikin ilmestynyt useita lajeja.

Haarapalpakko

Haarapalpakko

Punavyöseitikki                                                           Herkkutatti

punavyöseitikki herkkutatti

valevahvero

Valevahvero

Limasieniin kuuluva paranvoi levittäytyi sammalkasvustoon. Retkeläisten kanssa keskusteltiin limasienten kyvystä ”liikkua ameban lailla”.  Pökkelökääpä tihkui nestettä, ikään kuin se itkisi. Kynsikäävän itiöemät olivat järjestäytyneet kauniiksi ryhmäksi kuusen rungolle.

kynsikääpäparanvoi

Pökkelökääpä

Kynsikääpä                                                               Pökkelökääpä

Puolukat houkuttelivat poimimaan ja paikka paikoin niitä olikin runsaasti.puolukkaHieskoivun lehden läpikuultavan ”ikkunan” tekijäksi paljastui miinaajan toukka, joka jatkoi ateriointiaan lehden sisällä.

Miinaajan toukka

Miinaajan toukka

Polun reunan rapakivi on mukava havainto, suuri siirtolohkare innoitti osallistujia laskemaan sen painoa.

Rapakivi

Rapakivi

siirtolohkareHieman harvinaisemmista kasveista tehtiin hyviä havaintoja.

Kallioalueelta löytyi vielä kukkivia kalliokohokkeja. Toinen Vantaan alueella tiedossa olevista pikkutervakkokasvustoista oli elinvoimainen huolimatta kuivasta kesästä. Muutama kasvi kukkikin vielä.

kalliokohokkipikkutervakko

Kalliokohokki                                          Pikkutervakkko

 

Luontokeskus Haltian Maahisenkierros 4.6.2013

maisema 1Luontokeskus Haltia Nuuksiossa on avannut ovensa. Keskuksen lähiluontoon reititetty n. 2 km mittainen Maahisen kierros on oiva reitti, kun haluaa tehdä 1-2 tunnin luontoretken. Reitin varrella on kosteikkoja ja karua kalliomaastoa. Eteläpäässä on näköalatasanne, josta voi ihailla Nuuksion Pitkäjärveä.

Helteinen (n. 27°C) päivä, lähes tyyntä eikä liiemmin edes hyttysiä metsän siimeksessä. Alkukesän perhoset olivat liikkeellä, korentoja lenteli useita lajeja.

Petohyönteisistä tanhukärpäset, naskalilude ja monet kovakuoriaiset pyydystivät itselleen syötävää. Hämähäkit olivat virittäneet verkkonsa, ja loispistiäiset tutkailivat kelottuneen kuusen runkoa.

Kosteikoissa suopursut kukkivat ja niiden tuoksu tuntui voimakkaana.Tupasvillojen tähkät hohtivat valkoisina vasten aurinkoa. Pohjolan kämmeköistä maariankämmekässä oli isot nuput, mutta valkolehdokki oli metsän reunassa jo täydessä kukassa.Juolukat ja hillat lopettelivat kukintaansa, sen sijaan suokukat olivat nupulla.

Kallioiden painanteissa kukki kalliokielo ja Etelä-Suomessa melko harvinainen pikkutervakko. Yksivuotinen huhtakurjenpolvikin löytyi polun reunalta.  Nuokkuhelmikän tyylikkään kauniit tähkät reunustivat polkua.

Metsälehmuksen lehdissä oli punaisia äkämiä, jotka olivat kuin pieniä tonttulakkeja. Pystyyn kuivanneista puista löytyi useita kääpiä. Lehtokarhusammalen pesäkkeiden suojuslehdet olivat kuin minikokoisia palmun latvoja.

Sipoonkorven vaellus 11.5.2013

sinivuokko

Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

Aurinkoinen ja lämmin (iltapäivällä lähes +19 °C) sää oli mitä mainioin keväiselle retkelle. Luonto oli kirinyt kiinni kevään myöhästymistä. Kevätkukkijat, perhoset ja muu elo oli runsastunut muutamassa päivässä.

Kuusijärvelle kokoontui 32 retkeläistä + oppaat ja autokolonna suuntasi kohti Byabäckenin pysäköintipaikkaa. Retken aluksi ihastelimme täydessä kukoistuksessa olevaa pystykiurunkannusten ja pikkukäenrieskojen värittämää niittyä. Myös mukulaleinikit olivat kukassa. Metsän siimeksestä löytyi vielä kukkivia näsiäpensaita.

näsiä

Näsiä

kiurunkannus

Kiurunkannus ja pikkukäenrieska

Kapusimme jyrkkää rinnettä kohti Fallträskiä, josta suuntasimme kohti Ängesbölen tulentekopaikkaa. Rinne oli paikoin sinisenään sinivuokkoja. Kevätkukkijoista tunnistettiin imikkä sekä ihasteltiin valkovuokkoja. Yksittäiset kevätlinnunsilmät olivat jo kukassa. Taukopaikan läheisyydessä katseltiin ja kosketeltiin limasientä ja kuvattiin innokkaasti vuokonpahkapikaria.

vuokonpahkapikari

Vuokonpahkapikari

limasieni

Limasieni

Rupikonna paistatteli päivää varpujen seassa ja löytyipä tien varren ojasta sammakonkutuakin.

Rupikonna

Rupikonna

Tarkkaavaiset kulkijat löysivät kaunomaljakkaita, jotka pilkottivat kellanoranssina karikkeen seassa. Tämä melko harvinainen lehtojen ja kuusimetsien laji sinistyy kosketeltaessa. Korvasieniä nähtiin vain muutama.

Kaunomaljakas

Kaunomaljakas

Metsässä oli vielä paljon kevätkosteutta, osa poluista oli kuraisia, ja pieniä lammikoita oli siellä täällä. Lammikoiden äärellä olisi voinut viipyä pitempäänkin, koska lammesta löytyi paljon kiinnostavaa katsottavaa. Vesiperhosen toukat raahautuivat hitaasti eteenpäin naamioituneena karikkeesta keräämänsä kotelon suojissa. Pieni vesipunkki uiskenteli pinnassa ja vesisiira haahuili pohjalla. Hyttyset eivät vielä kiusanneet kulkijoita, koska ne olivat vasta toukkina lammikossa.Sipoonkorpi

vesiperhonen

Vesiperhonen

rivikääpä

Rivikääpä

Kantokääpä " itkee"

Kantokääpä ” itkee”

Byabäcken kaatuneita puitaevästys

Lintujen laulukuorossa olivat äänessä mm. sirittäjä pajulintu, peippo, rautiainen, peukaloinen, vihervarpunen, laulurastas ja punarinta.

Kevätretki Königstedin lehtoon 2.5.2013

retkiporukka 1

Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

Aurinkoinen sää, mutta vielä hyvin viileä, noin +8 °C

Historiallinen lehto ja sen ympäristö houkuttelivat 28 retkeläistä iltakävelylle kello 18.00 – 20.00. Kevään eteneminen oli kolmisen viikkoa myöhässä viime vuosiin verrattuna. Retkelle lähdettiin Seutulan kappelin pihalta. Sen parkkipaikka on hyvä ja tilava suuremmallekin autojoukolle.

Tammien ja vaahteroiden aluskasvillisuutta tunnistettiin ja pohdittiin lehtipuiden lehtimassan nopeaa hajoamista humukseksi. Jopa kovat tammen lehdet näyttivät maatuvan ruohovartisten kasvien puskiessa lehtikatteen läpi.

Pähkinäpensaan emikukinto

Pähkinäpensaan emikukinto

Pihlajan silmut olivat vielä liian pieniä maisteltaviksi, mutta mesiangervon tuoreita lehtiä tuoksuteltiin ja muisteltiin tuttua kesäistä tuoksua. Retkeläiset tunnistivat pähkinäpensaan, mutta sen kauniit emikukat jäävät usein vaille huomiota. Syksyllä täysikasvuiset pähkinät sen sijaan olivat monelle tuttuja.

kevätpiippo

Kevätpiippo

Joen rantaan laskeuduttiin jyrkkää törmää, ja rinteessä ensimmäiset mukulaleinikit availivat nuppujaan. Peltokortteen pontevannäköiset itiöversot sojottivat entisen pellon reunamilla. Koiranputki ja vuohenputki sekä metsäkurjenpolvi tunnistettiin ensimmäisten lehtien perusteella. Kevätpiipon kukinta oli jo alkanut.

retkiporukka 2

Vantaan joen rannat paikkapaikoin vallannut pajuasteri uinui vielä talviuntaan, mutta viime vuoden kuivunut varsisto kertoi voimakkaasta kasvusta. Muutaman viikon kuluttua ranta peittyy jälleen asterien vihreyteen.

mukulaleinikki

Mukulaleinikki

Isomaksaruoho

Isomaksaruoho

valkovuokko

Valkovuokko

nahkajäkälä

Nahkajäkälä

sammakko

Kevääseen heräännyt sammakko

Retken lopuksi kiersimme katsomaan luonnonsuojelualueen komeaa kalliorinnettä ja sen kasvillisuutta. Jopa yksi lattakoi lennähti kallion seinämään lepäämään. Jäkälien ja sammalten runsasta lajimäärää tutkailtiin ja pohdittiin jäkälien kasvuvauhtia.

Kasvilajilistaa:

Isomaksaruoho

Kallioimarre

Karhunputki

Kevätleinikki

Kevätpiippo

Koiranputki

Mesiangervo

Metsäkurjenpolvi

Mukulaleinikki

Pajuasteri

Pelkokorte

Peltokanankaali

Terttuselja

Valkovuokko

Vuohenputki

Talviretki Tansaniaan osa 3; Kasvien katselua

Safarimatkalla päähuomio oli eläimissä, mutta kyllä kasvillisuuden katseluun jäi mahdollisuuksia. Koska vain harvoissa paikoissa pääsi tallustelemaan kasvillisuuden sekaan, kuvaaminen autosta ei ollut ihan helpoin rasti. Muutamia mielenkiintoisia löytöjä tuli tehtyä. Suurin osa selvisi vasta kotona kirjallisuutta tutkiessa, ja osa jäi vaille nimeä.

savanni

Jokilaakso savannilla

 

Akaasiat reunustavat teitä ja ovat savannien yleisimpiä puita. Itä-Afrikassa on kaikkiaan 62 akaasialajia, joista kahdeksan endeemistä on Tansaniassa.

 

Mesiakaasia

Mesiakaasia

Akaasia savannilla

Akaasia savannilla

Osa oli täydessä kukassa ja osaan puhkesi vasta lehdet tai kukinta oli jo ohi. Mesiakaasian valkoiset kukat houkuttelivat perhosia ja medestäjiä. Monissa tarinoissa kerrotaan kuumepuusta, mutta sekin on akaasia, keltakuoriakaasia. Sateenvarjon lailla latvuksensa levittävä laji on kierreakaasia. Sen laajan latvuston suomaan varjoon hakeutuvat savannien eläimet päivän kuumimpien tuntien ajaksi. Akaasian kasvutapa estää kosteutta haihtumasta maaperästä ja usein näkeekin akaasiapuiden alla ruohon olevan vihreämpää kuin ympäröivässä maastossa.

Manyarassa on ainutlaatuisia pohjavesimetsiä, joissa kasvillisuus on rehevää. Kuivilla rinteillä ja savanneilla kohoavat ylväänä apinanleipäpuut. Vanhimmat puut voivat olla yli 2000 vuoden ikäisiä. Kuuluisin lienee Viktorian putouksilla kasvava puu, jonka runkoon Livingstonen aikoinaan kaivertamat nimikirjaimet ovat jo kasvaneet umpeen. Kukat aukeavat yöllä ja lepakot hoitavat pölytyksen. Hedelmät kelpaavat norsuille ja apinoille. Uhkana on, että uusia komeita apinanleipäpuita ei enää kasva, koska pikkutaimet päätyvät ruohonsyöjien suihin ja kasvavat pensasmaisiksi.

Apinanleipäpuu

Apinanleipäpuu

baobabin hedelmä

Apinanleipäpuun hedelmä

Teloviikunapuu

Teloviikunapuu

Metsän siimeksessä ei voi olla huomaamatta teloviikunapuita, jotka ovat kuristaneet isäntäpuunsa olemattomiin. Ylöspäin katsellessa huomaa myös lukuisat päällyskasvit, jotka verhoavat puiden oksia. Valo siivilöityy kauniisti saniaisten ja naavan peittämien oksien lomasta.

naavaa
Päällyskasveja

Päällyskasveja

Kylät erottuvat jo kaukaa, koska keltaisenaan kukkivat loistosennat reunustavat pihapiiriä. Metsissä kasvavan luonnonvaraisen sennan lehtiä käytetään vatsakipujen lievityksessä. Muutkin luonnonyrtit ja lääkekasvit ovat laajassa käytössä. Siellä täällä on puita, joiden latvustosta ei oikein saa selvää kukkiiko se, ovatko lehdet taudin vaivaamia vai mikä saa oksiston punertamaan. Kyseessä on terminaaliapuu eli ketapani. Se kestää kuivuutta ja termiittien hyökkäyksiä. Punaisia siivekkeellisiä siemenkotia on runsaasti ja ne saavat koko puun punertamaan.

Senna

Senna

Ketapani

Ketapani

Ketapani/M. Ojala

Ketapanin siemenkotia läheltä nähtynä. Kuva :Markku Ojala

 

 

Makkarapuun hedelmiä

Makkarapuun hedelmiä

Makkaroita puissa, jo vain! Makkarapuun hedelmät roikkuvat pitkän varren päässä. Hedelmät eivät ole kypsinäkään syötäviä, niitä käytetään paikallisen oluen käyttämisessä. Luonnonlääketieteessä hedelmiä on käytetty mm. abortin aikaansaamiseen.

Malvakasveja on runsaasti, kiinanruusuilta näyttävien lajien tunnistaminen ei ole ihan helppoa. Sen sijaan mustasilmäsusannan tunnistaa helposti, vaikka vesipuhveli olikin kalunnut sen lyhyeksi. Vaaraa uhmaten se avaa heinikossa kukkansa lyhyen varren päähän.

mustasilmäsusanna

Mustasilmäsusanna

Kiinanruusun sukulaislaji

 

palsami, todennäköisesti eräs ahkeraliisan laji

 

Palsamikasveista tunnetuin lienee ahkeraliisa. Sen kantalaji on levinnyt laajalti Afrikkaan. Tapansa mukaan se kukkii taukoamatta. Punatalvio eli katara on rikkaruohon lailla levittäytyvä kauniisti kukkiva matala pensas. Se on hyvin suosittu koristekukka eri puolilla tropiikkia.

”paperikukka”

Kun savannit ovat saaneet hieman sadetta, ilmestyy heinikkoon ”paperikukka”, joka on puoliloinen: se ottaa ravinteet heinien juurista, joihin se kiinnittyy. Sen voi nähdä ainoastaan, kun heinät vihertävät.

 Kosteilla savanneilla voi muurahaispesien reunoilta löytää carissan, jossa on yhtä aikaa kukkia ja syötäviä marjoja. Kasvin juuria on käytetty malarian hoidossa. Meillä monella on haaveena keikarinkukan eli gardenian kasvatus huonekasvina. Retken aikaan luonnonvarainen gardenia oli jo kukkinut, pensaan tunnisti erikoisen muotoisista hedelmistään.

Carissa

 

Gardenia

Gardenia

Mesisärmiö

Perhosia on paljon, samoin niitä houkuttelevia kukkia. Arushan rehevässä metsänreunassa mesisärmiö veti perhosia puoleensa kuin magneetti. Leijonankorvan nimellä kesäkukkana kasvatettava laji kasvaa luonnonvaraisena kuivahkoilla alueilla. Joidenkin lajien kukat ovat melko hailakan väriset.

Leijonankorva

Leijonankorva

”juoru”

Juoruja tulee vastaan siellä täällä! Kyse on soljokasveihin kuuluvista lajeista, joista osa kasvaa meillä huonekasvinakin.

 

 

 

 

 

 

 

Jos meillä on huoli tulokaslajeista ja alkuperäisiltä kasveilta elintilaa vievistä lajeista, niin sama huoli on Tansaniassakin. Tulikruunu on yksi aggressiivisimmista, joka levittäytyy koko Afrikkaan. Sen lehdet eivät sovellu karjan ravinnoksi ja marjatkin ovat myrkyllisiä. Kasvi on kotoisin Amerikasta.

tulikruunu

Tulikruunu

Meksikonunikko

Luonnonsuojelualuilla ja erityisesti Serengetissä uhkana ovat muutamat ilmeisesti teiden teossa käytetyssä maa-aineksessa kulkeutuneet vieraslajit. Myös ihmisten mukana kulkeutuu haitallisten lajien siemeniä. Erityisen haitallinen on meksikonunikko, joka saattaa estää heinäkasvien siemeniä itämästä. Kasvi on myrkyllinen, joten villieläimet eivät voi sitä syödä.

Kynttelikkötyräkki

Kuivien alueiden kasveja ovat tyräkit. Korkeimmalle kohoaa kynttelikkötyräkki. Käärmetyräkistä karjanomistajat rakentavat elävän aitauksen, johon karja ajetaan yöksi turvaan.

 

 

 

 

 

 

 

Hotellien ja safarilodgien pihoilla kasvaa monia koristepuita. Helmikuussa kukassa olivat rusotemppelipuut eli frangipanit.

frangipaani

Rusotemppelipuu

Paavalinkukan alkuperäisillä kasvupaikoilla emme vierailleet. Jotain pitää jättää seuraavan kertaan!