Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus
Loistava alkusyksyn päivä, lämpötila yli +20 °C, pilvetön taivas ja lähes tyyntä. Mitä mainioin retkisää tutustua ihmisen muovaamaan ympäristöön. Pitkäsuon täyttömäen alati muuttuvaan luontoon tutustui 12 henkilöä.
Vantaan kaupungin vastaava rakennusmestari Jukka Leino odotti portilla ja johdatti autokolonnan ylös 99 metrin korkeudessa olevalle tasanteelle. Aluksi Jukka kertoi paikan toiminnasta ja sitten suunnistettiin kohti erilaisia ”kasvillisuusvyöhykkeitä”. Alue on todellinen kasviharrastajan paratiisi, sieltä löytyy harvinaisuuksia, puutarhakasveja, vesikasveja, paahdeympäristön lajeja ja ties mitä.
Alueelle tuodaan maa-ainesta pääasiassa Vantaalta, mutta aikaisempina vuosina tuotiin myös muualta pääkaupunkiseudulta. Paikan kasvillisuus muuttuu jatkuvasti maan siirtelyn ja uuden maa-aineksen ansiosta. Voisikin sanoa, että sorarekat ovat nykyajan laivoja, jotka purkavat painolastimaansa täyttömäen alueelle.
Piikkisalaatti on uudistulokas, joka todennäköisesti yleistyy pikkuhiljaa. Sitä kutsutaan ”kompassikasviksi”, koska valoisassa kasvupaikassa kasvaessaan lehdet ovat kahtena rivinä pohjois-eteläsuunnassa.
Keltapäivänkakkara eli keltasuvikakkara on myös uudistulokas, jota kasvaa satunnaisesti mm. kaatopaikoilla ja joutomailla.Savikkakasvit ovat tyypillisiä joutomaiden kasveja. Niitä löydettiinkin useita lajeja. Merimaltsa on soraikoiden ja merenrantojen kasvi, punasavikka vaatii hieman rehevämpää kasvupaikkaa. Näitä kumpaakin on aikoinaan käytetty ravintokasvina. Hentosavikka kasvaa monessa puutarhassa kukkapenkkien rikkaruohona.
Alueella on pieniä lampia ja kosteikkoja, joista löytyy kiinnostavia kasveja ja eläimiä.Pienen lampareen reunalla kukoisti konnanleinikki ja hennon vihreä peltotädyke. Lammen reunoilla lenteli kirjoukonkorento munimassa.
Aikoinaan mm. luostarien puutarhoissa kasvanut rohtoraunioyrtti oli vielä kukassa. Myös keltaraunioyrtti kukki vielä, se on melko harvinainen puutarhakarkulainen.
Rohtoraunioyrtti Keltaraunioyrtti Rohdoskasvina käytetty rohtomesikkä loisti keltaisena jyrkällä rinteellä.Sen lähistöllä kasvoi melko vaatelias nuotiosammal.
Väriä syyspäivään toi myös täplähelokki, jonka kantamuoto lienee tullut Pohjois-Amerikasta.
Keltaisenaan kukki myös jääkauden jälkeen pohjoisesta etelään levittäytynyt rantaukonnauris.
Sirppimailanen on sinimailasen alalaji, joka risteytyy helposti ja tuloksena on rehumailanen.
Tuntui kuin olisi puutarhassa, kun tien reunassa kukkivat auringonkukat ja syysasterit ja tarhapiiskut. Rusokuusama oli täynnä oransseja marjoja ja tomaatissa monta kypsää hedelmää.
Kivilohkareiden päällä kasvoi hyvin yleistä hopeasammalta, joka viihtyy myös kaupunkien katukivetyksellä.Hyönteismaailma oli korentoja lukuun ottamatta hiljainen. Muutama naurisperhonen lenteli ja sulkaperhonen paistatti päivää. Pistiäistoukat järsivät ahnaasti raidan lehtiä.
Sinirinta ja muutama lapinkirvinen olivat muuttomatkalla ja isoja ilmojen lintuja, lentokoneita, lenteli useita.