Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Suomen luonnon päivän retkiteema oli sammaleet. Ne ovat luonnon monimuotoisuuden pioneereja: ne viihtyvät monenlaisilla kasvupaikoilla, sietävät kuivuutta ja ilmestyvät myös ihmisten rakentamiin ympäristöihin.

Sulkasammal

Pieni sadekuuro osui kohdalle juuri ennen retken alkua. Retken päättyessä oli mitä mainioin loppukesän päivä, lämmintä yli 20 °C.Ryhmän koko oli 31 henkeä.

Retkemme kohteena oli Vantaan Kalkkikallio. Luonnonsuojelualueen kasvillisuus on hyvin monipuolista, koska kalkkikiven ansiosta alueella menestyvät monet vaateliaat lehtokasvit ja kalkinsuosijasammaleet.

Retkemme asiantuntijoina olivat Reino Fagerstén, joka on tehnyt uransa sammalten parissa ja Ahti Mäkinen, jonka ansiosta sammalia käytetään ilmanlaadun indikaattoreina eri puolilla maailmaa.

Reino Fagerstén tunnisti sammalia ja kertoi niiden rakenteesta

Ahti Mäkisen tutkimukset sammalten käytöstä ilman laadun seurannassa ovat uraa-uurtavia

Retkeläiset saivat hyvän katsauksen siitä millaisia sammalet ovat. Niillä ei ole juuria ja ne ottavat kaiken veden ilmasta ja lisääntyvät sekä itiöiden että varren palasten avulla. Sammalen karkottaminen nurmikosta herätti ajatuksia ja yksi retkeläinen totesikin, että eipä enää tarvitse kantaa huolta, antaa sammalen kasvaa nurmikolla rauhassa!

Ahti Mäkinen kertoi seinäsammalen monikäyttöisyydestä. Aikoinaan sitä käytettiin talojen eristeenä ja nykyään se palvelee mainiosti ilman laadun, etenkin raskasmetallien laskeuman määrityksissä.

Kuivuus näkyi myös sammalten rakenteessa, ne olivat käpertyneet kokoon odottamaan virvoittavia sadepisaroita. Asiantuntijoitamme tämä ei haitannut, polun varrelta löytyneet sammalet tunnistettiin ja osalle haettiin kirjallisuuden avulla suomalaiset nimet.

                Huopasammal                                                        Isokorallisammal (maksasammal)                              

      Pikkukorallisammal (maksasammal)                                           Karttajäkälä                                     

 

Kallion laella pidettiin evästauko ja sammalten seassa kipittävä samettipunkki keräsi katseita. Se kiinnostui maastoon jääneestä muovikuulasta, olisiko se jokin syötäväksi kelpaava otus.

Samettipunkki

Kallion reunan sammalikossa loikki sammakoita.

Lahoava puu on tärkeä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjä.  Haapapöllin ympärillä vietimme pitkän tovin, koska niin paljon katsottavaa ja kuvattavaa löytyi rungolta.

Tummakääminen (limasieni)

Sulkukotilo

Limasieni

 Sammalten lisäksi tutkailimme sieniä, joita oli putkahtanut muutamia lajeja

Alueen eteläreunalta, läheltä opastaulua löytyi iso kasvusto villiintynyttä keltapeippiä.  Tuomirinteen tien päästä alkavan polun reunaan oli puolestaan kipattu puutarhajätettä, jossa oli jättipalsamin varsia ja siemeniä. Palsamikasvusto oli jo hyvässä alussa. Valitettavasti kaikki kasvillisuus ei  ole aina kovin toivottua Suomen luonnossa.

Aurinkoiseen iltapäivään oli mukava päättää Suomen luonnon päivän retki!

Aamu-usva verhoili alavia maita ja täysikuu loisti taivaalla, kun ryhmä suuntasi matkansa kohti Suomen eteläisintä kärkeä.

Luvat oli hankittu hyvissä ajoin, joten pääsimme sujuvasti Haliaksen lintuasemalle. Aurinkoisena aamupäivänä lintujen muutto ei ollut järin vilkasta.

Varpus-, ruskosuo- ja tuulihaukkoja nähtiin muutama.

Merikotkakin ilmestyi näköpiiriin.

Pähkinähakkien parvi otti korkeutta ja merimetsot lentelivät vähän sinne sun tänne.

Pähkinähakki

Merimetso

Evästauko lintuaseman pihassa muuttuikin kiinnostavaksi, koska lähistöllä lentelevät korennot eivät olleetkaan ihan tavallista sorttia.  Ne määritettiin lännensyyskorennoiksi, joita oli todella runsaasti.

Lännensyyskorento

Osa kasveista oli kuihtunut kuuman kesän paahteessa, mutta pikkuruinen keto kukoisti kauniina, kun keto-orvokitkin olivat alkaneet kukkia uudelleen. Kallioimarre on todellinen sinnittelijä, se säilyy vihreänä kuivuudesta huolimatta.  Kukkivat kanervikot olivat kauneimmillaan.

Kallioimarre

Kaislikossa suhisi oikein kunnolla, veden rajassa järvikaislat kahisivat ja rannan puolella merikaislat.

Rantalepikossa oli vielä muutama rantayrtti kukassa.Kallionkolon vesilammikossa oli melko vähän otuksia. Yksi kotilo kiipeili reunalla.Kaunis katajalude tipahti kalliolle marjovan katajan oksalta.Sitten siirryttiinkin hiekkadyyneille, joilta löytyi retken todellinen helmi, sinisiipisirkka.  Tämä uhanalainen laji viihtyy avoimilla hiekkadyyneillä.

Sinisiipisirkka

Pienten säännöllisten kuoppien tekijä on muurahaiskorennon toukka, muurahaisleijona, joka vaanii saalistaan kuopan pohjalla.Perhoslajeja nähtiin muutama, useita pikkukultasiipiä, muutama sitruunaperhonen ja useita gammayökkösiä, jotka lensivät uutterasti kanervien kukilla.

 Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Lämmin aurinkoinen iltapäivä (+22 °C), mutta uhkaavia sadepilviä oli taivaalla.

Retkeläiset (11 henkilöä) tähystivät ensin Länsi-Keimolantien sillalta joen yllä lenteleviä korentoja.

Neidonkorennot kimalsivat auringossa kuin vihreät jalokivet. Kun auringonvalo osui hieman eri suunnasta, korennot näyttivät tummansinisiltä.

Neidonkorento koiras

Suomessa rauhoitettuja kirjojokikorentoja lenteli useita yksilöitä virtaavan veden yläpuolella. Myös ruskoukonkorento vartioi reviiriään kiitämällä lähellä veden pintaa.

Kirjojokikorento naaras

Ruskoukonkorento

Sillan alta siirryttiin heinäiselle niitylle, jolta löydettiin muutama vielä kukassa oleva idännurmikaunokki ja melko laaja rantahirvenjuurikasvusto. Joen toiselta rannalta kiikaroitiin lehtopalsamia, jota löytyikin muutama yksilö.

Rantahirvenjuuri

Sulkakoipikorento koirasSulkakoipikorento naaras poseerasi hienosti yhden retkeläisen puseron hihalla, lajista nähtiin myös koiras.

Myös välkekorento ja sirokeijukorento löydettiin joen tuntumasta.

Sirokeijukorento

Heinäsirkkoja kuvattiin innokkaasti, samoin naskaliludetta ja kupariludetta.

Tummat pilvet lähenivät uhkaavasti, kun ryhmä siirtyi läheiselle kedolle. Sieltä löydettiin tummasyyskorento.

Tummasyyskorento

 Rankka sadekuuro saapui kohdalle ja ryhmä kirmasi sateensuojaan kedon laidalla olevaan polttopuukatokseen. Kaiken kaikkiaan nähtiin seitsemän korentolajia, muutama olisi vielä voitu nähdä, ellei sade olisi osunut kohdalle.

Kello olikin sitten jo 18.00, kun sade taukosi ja ryhmäläiset kiiruhtivat kotimatkalle.

  Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Helteisen päivän iltana lämmintä oli 22° ja retken päättyessä puolen yön jälkeen vielä 16 °C. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna vietettiin valtakunnallista Lepakkobongausta.  Siihen sopi mainiosti myös yöperhosten havainnointi.

Retkelle osallistui 62 henkilöä (14 lasta). Hakunilan urheilupuiston parkkipaikalta käveltiin joen reunaa seuraillen kohti kartanoa.

Kartanon tyylikäs pihapiiri huokuu arvokkuutta päiväsaikaan, mutta yöllä komeiden vanhojen puiden lomassa käy melkoinen kuhina. Monelle retkeläiselle oli yllätys, kuinka monipuolinen ja runsas kesäyön lajisto on.Kartanon puisto lähialueineen on yksi parhaita Vantaan lepakkoalueita.  Se on myös hyvää perhosaluetta, onhan alueelta  löydetty jopa Suomelle uusia mikroperhoslajeja.

Håkansbölen kartano

Detektori alkoikin rätistä, kun vesisiipat liitivät pitkin lammen pintaa.Juuri ennen pimeyden laskeutumista oli mahdollista myös nähdä lepakot lennossa veden yllä.

Detektori

Puistossa on hyviä kolopuita, joissa lepakot voivat viettää päivän. Illan tullessa ne lähtevät saalistuslennolle.

Pohjanlepakko

Perhosvalo oli sytytetty hyvissä ajoin, ja illan pimetessä valon houkuttelemana valkoiselle lakanalle saapui hyvin suuri joukko erilaisia hyönteisiä.Retkeläiset siirtyivät valon ääreen ja samalla kerrottiin lisää lepakoista, tutustuttiin lepakon pönttöön ja keskusteltiin lepakoiden elintavoista.

Useita yökköslajeja, mm. isomorsius-, suru-, gamma- ja laikkupronssiyökkönen, laskeutui lakanalle valon houkuttelemana. Muita perhoslajeja olivat mittarit, keltasiivet, kääriäiset, koisat jne.   Sääskiä ja vaaksiaisia oli useita lajeja. Muutama lyhytsiipinen, vesiperhonen sekä maakiitäjäinen lennähti kohti lakanaa.

Isomorsiusyökkönen

Suruyökkönen

Gammayökkönen

Laikkupronssiyökkönen

Vaaksiainen

Sääski

Retki jatkui valon luota kohti Poni-Hakaa.  Detektorilla havaittiin useita pohjanlepakoita, jotka kiitivät ohi hyvinkin läheltä saalistaessaan pikkuotuksia.  Korvayökkö ei suvainnut tulla ”havaintoetäisyydelle” tällä kertaa. Pari kappaletta rupikonnia sen sijaan osui kävelyreitille.

 Retkeläiset olivat hyvin tyytyväisiä, moni tutustui lepakoiden ja yöperhosten maailmaan ensimmäistä kertaa.

Aurinkoinen ja lämmin aamu (20 °C)

Retkelle lähdettiin aamuvarhaisella kohti Länsi-Uuttamaata. Kallioiden kasvillisuus kärsi kovasti pitkään jatkuneesta kuivuudesta. Varjoisimmilla rinteillä ja kosteissa painanteissa kasvit vihersivät vielä.

Retkellä nähtiin useita perhoslajeja sekä tutustuttiin kuivien alueiden kasvillisuuteen. Hyvä sää oli houkutellut perhoset lentoon.

Hyönteishavaintoja

Hopeatäpliä nähtiin ainakin 5 lajia (keisarinviitta, rinne-, keto-, orvokki- ja angervohopeatäplä), sinisiipiä useita lajeja ( keto-, kangas-, niitty- ja hopeasinisiipi). Tesmaperhosia, lauhahiipijöitä ja metsänokiperhosia oli runsaasti. Ilahduttavan monta loistokultasiipeä osui matkan varrelle. Retken kohokohta oli apolloperhosten ilmaantuminen.

Rinnehopeatäplä

Orvokkihopeatäplä

Ketohopeatäplä

Keisarinviitta

Loistokultasiipi

Apollo

Pienikokoisista perhosista mukavia havaintoja olivat pikkukeltasiipi ja punakeltakoisa.

Lepän lehdellä linnun ulostetta matkiva toukka osoittautui leppäyökkösen toukaksi.

Leppäyökkösen toukka

Luteita tunnistettiin useita lajeja, ja kallion rehevämmällä rinteellä kotiloiden seurassa istuskeli lehtohepokatti.

Metsäruutulude

Juovanaskalilude

Lehtohepokatti kotiloiden seurassa

Kaunis tummatarhakotilo ent. mustahuulitarhakotilo oli kavunnut voikukan lehden päälle. Aamuvarhaisella kotiloita (esim. lehtokotilo) oli aterioimassa pensaissa.

                           Tummatarhakotilo

Kasvihavaintoja

Kuivilla kallioilla kultapiiskut olivat jo kukkineet ja isomaksaruohot sinnittelivät paahteessa.  Hieman rehevimmillä paikoilla ahdekaunokit ja valkomesikät olivat täydessä kukassa ja houkuttelivat perhosia ja mesipistiäisiä puoleensa, samoin kuin takiaiset ja pelto-ohdakkeet.

Ahdekaunokki

Valkomesikkä

Seittitakiainen

Siellä täällä loistivat keltaisenaan keltakannusruohot ja pietaryrtit.  

Pellon pientareella kasvoi piennarmataraa ja pellolla kasvoi rypsin seassa siellä täällä sikuria.

Piennarmatara

Sikuri

 Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Helteinen sää, jota oli jatkunut jo pitkään, lämpötila 24 °C. Yhteensä 23 hengen ryhmä, jossa 9 lasta, lähti tutkimaan millaisia ötököitä löytyy ulkoilualueen niityltä. Niityn keskelle oli niitetty kulku-ura, jota pitkin oli helppo edetä. Aurinkoisena päivänä löytyi paljon katsottavaa.

Perhosia oli liikkeellä runsaasti. Punatäpliä löytyi useita ja tesmaperhosia ja lauhahiipijöitä lenteli lähes kaikkialla. Myös muutama lanttuperhonen nähtiin.

Punatäplä

Tesmaperhonen

Lauhahiipijä

Lähelle tarkentuvilla kiikareilla, joita oli tarjolla retkeläisille, tutkailtiin monen otuksen kauniita yksityiskohtia. Kiikareilla katsoessa ei tarvitse mennä niin lähelle otusta kuin suurennuslasin kanssa touhutessa.

Heinäsirkan ja hepokatin tunnistamista harjoiteltiin. Heinätöpökatti suostui poseeraamaan kuvaajalle. Heinäsirkkoja löytyi monenvärisiä.

Heinätöpökatti

Heinäsirkka

Lammikon läheisyydessä lenteli siniukonkorento ja elokorento, neidonkorento sekä useita hentokorentoja. Nuori retkeläinen pohti korentojen näkökykyä ja miten ne pystyvät havainnoimaan ympäristöään niin hyvin, kun niillä on kuitenkin niin pienet aivot. Sukeltajakuoriaiset kävivät välillä tankkaamassa happea lammen pinnassa.

Elokorento

Jääriä oli etenkin karhunputken kukinnoilla monia eri lajeja. Runkohaapsanen kapusi heinänkortta ja sitä päästiin ihailemaan lähietäisyydeltä, kun se lennähti oppaan puserolle.

Nelivyöjääriä

Runkohaapsanen

Hämähäkin ”pesä” oli heinikon suojassa ja kemppien toukka-asteet (Trioza dispar- kemppi) olivat vallanneet voikukan lehden alapinnan.

Kempin toukka-asteita lehden alapinnalla

Luteita nähtiin monia eri lajeja. Lähitarkasteluun pääsi juovanaskalilude, joka on petohyönteinen. Se saalistaa muita hyönteisiä ja imee ne kärsällään ravinnokseen.

Juovanaskalilude

 Meripihkakotilo sai osakseen paljon huomiota ja sitä kuljetettiinkin hartaasti kämmenellä retken aikana.

Meripihkakotilo

Otukset, jotka napattiin lasipurkkiin lähempää tarkastelua varten, vapautettiin hellävaraisesti takaisin luontoon.

Evästauon jälkeen jatkettiin vielä hieman eteenpäin, mutta koko retken aikana edettiin vain muutama sata metriä parkkipaikalta, kun katsottavaa riitti yllin kyllin, ja kaikkiin otuksiin ei edes ehditty tutustua tarkemmin.

Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Puolipilvinen sää ( + 23 °C) ja enteitä ukkoskuuron tulosta.  Sateeton kausi oli jatkunut pitkään.  23 henkilön ryhmä siirtyi autoilla ja polkupyörillä lähemmäksi ketoa. Näin vältettiin yli kilometrin kävely tien reunassa.

Pieni kallioketo, noin 1,1 ha on arvokas perinnemaisemakohde, jota Vantaan ympäristöyhdistys on hoitanut.

Ryhmämme tutustui aluksi paikalla sijanneen asumuksen puutarhakasveihin. Kirsikkapuita, saksankirveliä, syreenejä sekä laaja isopiiskuesiintymä. 

Saksankirveli

Kalliorinteeltä löydettiin ketokäenminttuja ja ihasteltiin keltamatarakasvustoa sekä peurankelloa. Heinäratamo lopetteli kukintaansa, sen sijaan ketoneilikka kukki vielä komeasti.

Ketoneilikka

Jumbon kauppakeskuksen rakennustyömaalta pelastettu jaakonvillakko kukki, samoin löytyi yksittäisiä kukkivia isomaksaruohoja. Musta-apilassa oli vielä muutama tuore kukka.

Jaakonvillakko

Musta-apila

Alempana rehevällä niityllä on mielenkiintoinen mansikkakasvusto. Sen arvellaan olevan virginianmansikkaa. Toinen erikoisuus on uudenmaanminttu, joka on yksi jalomintun risteymä. Suomessa tavataan kolmea jalomintun risteymämuotoa: suomenminttu, uudenmaanminttu ja jalominttu.

Virmajuuri

Kissankello

Keltamatara

Hyönteishavaintoja tehtiin runsaasti.  Tuomenkehrääjäkoit kuoriutuivat koteloistaan ja niitä lenteli runsaasti tuomien lähellä. Tesmaperhosia oli useita, samoin lauhahiipijöitä. Myös amiraali ja niittysinisiipi havaittiin. Kultakuoriainen kömpi koiranputken kukassa ja useita ludelajeja tunnistettiin.

Vielä vailla suomalaista nimeä olevan kaskaan ( Igutettix oculatus) vioituksia oli runsaasti syreenin lehdillä. Kaskaasta on tehty ensimmäit havainnot Suomessa vuonna 1999 ja Vantaallakin  muutama vuosi sitten.

Igutettix oculatus -kaskas

Lauhahiipijä

Tuomenkehrääjäkoi

Vantaan ympäristöyhdistyksen laatima lajilista

peruskasvistokartoitus tehty v. 2000; täydennetään uusia lajeja tavattaessa; tehdään tarvittavia korjauksia määrityksiin

 (*  vain tontin tien päähän v. 1999 tuodussa sorakasassa