Lämmin elokuun yö, vielä kello 23 oli + 21 °C lämmintä.  Perhosvalo sytytettiin houkuttelemaan yön siivekkäitä.  Lämmin ilta enteili hyvää lentosäätä, koska viileässä ja kosteassa säässä perhoset eivät lennä.

Metsän reunaan viritetty valkoinen lakana palveli havainnointialustana. Pihapiirin puna- ja sinisävyiset kukat sekä voimakkaasti tuoksuvat valkoiset narsissitupakat toimivat lisähoukuttimina.

Yöperhosten tarkkailussa mitään otusta ei pyydystetä ja kerätä talteen, joten ne pääsevät takaisin luontoon ja voivat tulla uudestaankin vierailemaan pihapiiriin.

Vesiperhonen                                                 Surviaiskoi

Ennen puoltayötä valolle saapui muutama yökkönen ja kääriäisiä.  Useita lajeja vesiperhosia laskeutui lakanalle. Pitkiä tuntosarviaan heilutteleva surviaiskoi oli melko vaatimattoman näköinen lukuun ottamatta valtavan pitkiä vaaleita tuntosarviaan. 

Kirvakorentoja oli useita ja yksi istahti käsivarrelle ja luuli saavansa mainion makupalan, koska pieni nipistys iholla kertoi hyvästä yrityksestä.

Puolen yön jälkeen alkoi yökkösiä saapua runsaammin.   Yö oli pimennyt riittävästi, joten valon hehku veti vastustamattomasti puoleensa.

Gammayökkösiin kuuluvia lajeja oli useita. Vähitellen alkoi tulla ”metallia”.  Tina- ja messinkiyökkösten siipikuviot kimaltelivat valossa. 

Gammayökkösiä: Ylinnä kysymysmerkkiyökkönen

Pihlajakehrääjän ulkomuoto on sitten aivan toisenlainen. Karvainen perhonen on kuin turkiksiin sonnustautunut.  Samantapainen ulkomuoto on kyttyränirkolla, joka jäi lepäilemään valon loisteeseen.

Äkkiseltään voisi kirjokallioyökköstä luulla jäkälän peittämäksi puun kuoren palaksi.  Voi vain kuvitella miten hyvin se sulautuu ympäristöön levätessään puun rungolla.

Niitty-yökkösiä oli useita, samoin suruyökkösiä, osalla tosin oli jo melko kuluneet siivet. Mittariperhosia lenteli useita lajeja.

Noin kello yhden aikaan saapui sitten yön kohokohta. Keltaritariyökkönen ei ole ihan niitä tavallisimpia yöperhosia. Kymmenisen vuotta sitten se oli vielä suurharvinaisuus Suomessa.   2000-luvulla siitä on tehty jo runsaasti havaintoja.

Valo sammui kello yhden jälkeen ja perhoset suuntasivat kulkunsa kuka minnekin.