Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Pilvinen, mutta lämmin (+17) aamupäivä ja syksyinen sienimetsä olivat saaneet liikkeelle 64 retkeläistä. Tasakallion tien parkkipaikka tuli hetkessä täyteen, mutta autojen parkkeeraus sujui mallikkaasti lisäparkkipaikalle  traktorimuseon eteen, johon oli saatu lupa.

Osallistujat arvelivat, että eipä taida sieniä liiemmin löytyä, mutta polun reunan metsiköistä kertyi kuitenkin runsas saalis, jossa oli kymmeniä eri sienilajeja.

Aluksi puhuttiin lyhyesti sienistä ja niiden merkityksestä. Polulla näkyikin selvästi sienten merkitys. Hevosen lantakasassa oli pieni sieni kasvattanut kauniit itiöemät ja vanhan kannon vallannut kantonapanahakas oli levittäytynyt kaikkialle kantoon.

Sienilläkin on omat vaivansa. Home oli pesiytynyt sienen lakkiin.

Kovin paljon ei kasveja ehditty tutkailla, mutta kauniin vihreänä kiemurteleva riidenlieko keräsi katseita. Pitkospuilla tutkailtiin vesikasveja ja etsittiin syksyn viimeisiä kihokkeja rahkasammalen seasta.

Hyönteiselo oli melko hiljaista, määrätietoisesti kiiruhtava heinähukan toukka päätyi retkeläisten ihailtavaksi.

Ryhmä eteni omaan tahtiinsa Storträskin etelärannalle, jossa pidettiin evästauko ja perehdyttiin sienien tunnistamiseen.

Sieniseuran puheenjohtaja Jorma Palmén esitteli ansiokkaasti sienten tuntomerkkejä ja kertoi valkokärpässienen myrkyllisyydestä.

Sienisaalista:

Herkkutatti ja punikkitatti

Leppähelokka ja keltavinokas

Metsähallitus oli aloittanut alueen kehittämisen. Polulla oli kävijälaskuri ja opastaulu koirien kiinnipitämisestä.

Iso opastaulu oli pystytetty parkkipaikalle ja lammen rannalle.

Toistaiseksi nuotiopaikkana on vain kaivonrengas, jossa nuotiopuut savuttivat melkoisesti, mutta retkeläiset kuuntelivat kiinnostuneina sienitietoutta.