Syksyn värit loistivat koko komeudessaan, mutta muistoja kesästäkin oli jäljellä, kun retkeilimme Raaseporissa. Lämmin meri pitää kylmän loitolla. Kasvit, jotka sisämaassa olivat jo hallan nujertamia, vihersivät vielä.
Kuuman ja kuivan kesän sekä lämpimänä jatkuneen syksyn ansiosta puihin oli kehittynyt kaunis syysväritys. Vaahteran lehdet loistivat keltaisina, samoin hevoskastanja. Tervaleppien lehdet sen sijaan putoavat vihreinä. Puun ei tarvitse kantaa huolta typestä, sillä juuristossa elävät bakteerit sitovat sitä ilmasta puun käyttöön. Keväällä siis riittää rakennusainetta uuteen lehtivihreään.
Osa puista valmistaa keltaisen värin lisäksi oransseja ja viininpunaisia väriaineita. Kun lehtivihreä hajoaa, tulevat nämä karotenoidit ja antosyaanivärit esiin.
Mäntykankailla mustikan lehdet punersivat kauniisti. Paikka paikoin maaruska oli komeaa.


Lehtikuusi on ainoa havupuumme, joka pudottaa vuosittain kaikki neulasensa. Syksyn tullessa männystä kellastuvat ja putoavat kolmannen vuoden neulaset.
Tammen lehdet voivat jäädä puuhun ruskeina koko talveksi tai kellastua ja pudota jo syksyllä. Oliko joku yrittänyt sytyttää nuotiota kantoon? Hiiltynyt pinta kannossa on kuitenkin sieni, joka levittäytyy mustaksi alustapahkaksi.
Meren lahden järviruo’ot olivat syksyn ruskistamia. Auringon lämmittäessä kasvustosta lähtivät viimeiset vesiperhoset lentoon. Ne ovat melko hitaita lentäjiä, joten sillalla lepäilevä syyskorento sai niistä helposti syötävää.
Laulujoutsenta pidetään talven tuojana. Sanotaanhan, että kesä hanhen hartioilla, talvi joutsenen takana. Mitäpä siitä nyt sitten pitäisi tulevista säistä päätellä, kun muutama joutsen ruokaili sänkipellolla!