Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2013

Merenrantaretki 21.8.2013

täyskuuAamu-usva verhoili alavia maita ja täysikuu loisti taivaalla, kun ryhmä suuntasi matkansa kohti Suomen eteläisintä kärkeä.

Luvat oli hankittu hyvissä ajoin, joten pääsimme sujuvasti Haliaksen lintuasemalle. Aurinkoisena aamupäivänä lintujen muutto ei ollut järin vilkasta.

Varpus-, ruskosuo- ja tuulihaukkoja nähtiin muutama. ruskosuohaukkavarpushaukka

merikotkaMerikotkakin ilmestyi näköpiiriin.

Pähkinähakkien parvi otti korkeutta ja merimetsot lentelivät vähän sinne sun tänne.

pähkinähakki

Pähkinähakki

merimetso

Merimetso

HaliasEvästauko lintuaseman pihassa muuttuikin kiinnostavaksi, koska lähistöllä lentelevät korennot eivät olleetkaan ihan tavallista sorttia.  Ne määritettiin lännensyyskorennoiksi, joita oli todella runsaasti.

Lännensyyskorento

Lännensyyskorento

Osa kasveista oli kuihtunut kuuman kesän paahteessa, mutta pikkuruinen keto kukoisti kauniina, kun keto-orvokitkin olivat alkaneet kukkia uudelleen. ketokukkiaKallioimarre on todellinen sinnittelijä, se säilyy vihreänä kuivuudesta huolimatta.  Kukkivat kanervikot olivat kauneimmillaan.

Kallioimarre

Kallioimarre

kanervat vastavalossa

Kaislikossa suhisi oikein kunnolla, veden rajassa järvikaislat kahisivat ja rannan puolella merikaislat.

meren rantaa kaisla

Rantalepikossa oli vielä muutama rantayrtti kukassa.yrttiKallionkolon vesilammikossa oli melko vähän otuksia. Yksi kotilo kiipeili reunalla.kotiloKaunis katajalude tipahti kalliolle marjovan katajan oksalta.katajaludeSitten siirryttiinkin hiekkadyyneille, joilta löytyi retken todellinen helmi, sinisiipisirkka.  Tämä uhanalainen laji viihtyy avoimilla hiekkadyyneillä.

Sinisiipisirkka

Sinisiipisirkka

Pienten säännöllisten kuoppien tekijä on muurahaiskorennon toukka, muurahaisleijona, joka vaanii saalistaan kuopan pohjalla.muurahaisleijonaPerhoslajeja nähtiin muutama, useita pikkukultasiipiä, muutama sitruunaperhonen ja useita gammayökkösiä, jotka lensivät uutterasti kanervien kukilla.gammayökkönen kävyllä

Loppukesän luontoa Timmermalmin luonnonsuojelualueella 20.8.2013

polkuPääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Lämmin elokuun ilta (17°) oli mainio retkisää tutustua luonnonsuojelualueen monipuoliseen luontoon. 11 hengen ryhmänä suunnistimme eteläosien kautta kohti alueen keskustaa ja koukkasimme kosteikon kautta kallion laelle. Alueen monipuolisuudesta saatiin hyvä käsitys.

Puistoalueen reunaojassa kasvoi komeaa haarapalpakkoa ja metsän reunasta löytyivät ensimmäiset tatit. Sieniä olikin ilmestynyt useita lajeja.

Haarapalpakko

Haarapalpakko

Punavyöseitikki                                                           Herkkutatti

punavyöseitikki herkkutatti

valevahvero

Valevahvero

Limasieniin kuuluva paranvoi levittäytyi sammalkasvustoon. Retkeläisten kanssa keskusteltiin limasienten kyvystä ”liikkua ameban lailla”.  Pökkelökääpä tihkui nestettä, ikään kuin se itkisi. Kynsikäävän itiöemät olivat järjestäytyneet kauniiksi ryhmäksi kuusen rungolle.

kynsikääpäparanvoi

Pökkelökääpä

Kynsikääpä                                                               Pökkelökääpä

Puolukat houkuttelivat poimimaan ja paikka paikoin niitä olikin runsaasti.puolukkaHieskoivun lehden läpikuultavan ”ikkunan” tekijäksi paljastui miinaajan toukka, joka jatkoi ateriointiaan lehden sisällä.

Miinaajan toukka

Miinaajan toukka

Polun reunan rapakivi on mukava havainto, suuri siirtolohkare innoitti osallistujia laskemaan sen painoa.

Rapakivi

Rapakivi

siirtolohkareHieman harvinaisemmista kasveista tehtiin hyviä havaintoja.

Kallioalueelta löytyi vielä kukkivia kalliokohokkeja. Toinen Vantaan alueella tiedossa olevista pikkutervakkokasvustoista oli elinvoimainen huolimatta kuivasta kesästä. Muutama kasvi kukkikin vielä.

kalliokohokkipikkutervakko

Kalliokohokki                                          Pikkutervakkko

 

Kokoperheen hyönteisretki Vantaan luontokoululla 17.8.2013

luontokoulullaPääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Sateen uhka ei haitannut innokkaita luontoharrastajia lämpimänä (+ 22 °C) elokuun päivänä. Yhteensä 34 (lapsia 20) retkeläistä kokoontui luontokoulun pihaan, josta jatkettiin oppaiden ohjaamana pienissä ryhmissä etsimään lähistön otuksia.

Kukkakärpäsiä lenteli useita lajeja syysmaitiaisten ja muiden syyskesän kukkien kukissa. Moni halusi vielä varmistaa, että eiväthän ampiaista matkivat kukkakärpäset pistä.  Myös muita kärpäsiä tutkittiin tarkemmin.

Kukkakärpäsiä

Kukkakärpäsiä

Raatokärpänen

Raatokärpänen

Punasänkiön vaaleanpunaiset kukat reunustivat tienvierustaa ja ranta-alpit kukkivat kostean ojan reunoilla.  Tammen terhot olivat jo melko kookkaita, mutta vielä aivan vihreitä.punasänkiö tammenterhot

Luteita ja niiden toukka-asteita kiipeili kasveilla ja leppäpirkot kipittivät etsimään kirva-ateriaa. Kirvoja olikin runsaasti ja niitä kerättiin purkkiin mikroskoopilla tarkastelua varten.

Nuoria viherluteita

Nuoria viherluteita

Nokkoskirjolude

Nokkoskirjolude

Kirvoja

Kirvoja

Seitsenpistepirkko

Seitsenpistepirkko

Monelle sylkikaskaan sylkipallerot olivat tuttuja, mutta harvemmin oli tutustuttu aikuiseen sylkikaskaaseen.

Sylkikaskas

Sylkikaskas

Pilvinen sää ei houkutellut perhosia lentoon. Ainoastaan tuikekoi ruokaili rapsikuoriaisten seurassa pietaryrtillä ja muutama tuomenkehrääjäkoi lepäili kasvien lehdillä.

Tuikekoi ja rapsikuoriaisia

Tuikekoi ja rapsikuoriaisia

Heinäsirkat soittelivat heinikossa ja löytyipä sieltä hepokattikin.

Töpökatti

Töpökatti

Metsälukki ja vaaksiainen pitkine jalkoineen herättivät kiinnostusta.  Kuolleena löytynyt vaaksiainen päätyi mikroskoopin valokeilaan.

_U0E8704vaaksiainen

Metsälukki                                                                  Vaaksiainen

Ensimmäisten sadepisaroiden putoillessa siirryttiin koulun sisätiloihin. Siellä oli hyvä pitää evästauko ja tutkia vuorotellen otuksia mikroskoopilla.  Aika ajoin syntyi jopa jonoa, kun verkkosilmät ja muut hyönteisten rakenteet vetivät huomion puoleensa.mikroskoopeillaMyös ötököistä kertova kuvaesitys keräsi katsojia. Ruokailun lomassa ratkottiin pöydille asetettuja rastitehtäviä.

Yökkösten yö Vantaalla 5.8.2013

perhosvaloLämmin elokuun yö, vielä kello 23 oli + 21 °C lämmintä.  Perhosvalo sytytettiin houkuttelemaan yön siivekkäitä.  Lämmin ilta enteili hyvää lentosäätä, koska viileässä ja kosteassa säässä perhoset eivät lennä.

Metsän reunaan viritetty valkoinen lakana palveli havainnointialustana. Pihapiirin puna- ja sinisävyiset kukat sekä voimakkaasti tuoksuvat valkoiset narsissitupakat toimivat lisähoukuttimina.

Yöperhosten tarkkailussa mitään otusta ei pyydystetä ja kerätä talteen, joten ne pääsevät takaisin luontoon ja voivat tulla uudestaankin vierailemaan pihapiiriin.

vesiperhonen surviaiskoi

Vesiperhonen                                                 Surviaiskoi

Ennen puoltayötä valolle saapui muutama yökkönen ja kääriäisiä.  Useita lajeja vesiperhosia laskeutui lakanalle. Pitkiä tuntosarviaan heilutteleva surviaiskoi oli melko vaatimattoman näköinen lukuun ottamatta valtavan pitkiä vaaleita tuntosarviaan. 

Kirvakorentoja oli useita ja yksi istahti käsivarrelle ja luuli saavansa mainion makupalan, koska pieni nipistys iholla kertoi hyvästä yrityksestä.

Kirvakorento

Kirvakorento

Puolen yön jälkeen alkoi yökkösiä saapua runsaammin.   Yö oli pimennyt riittävästi, joten valon hehku veti vastustamattomasti puoleensa.

Gammayökkösiin kuuluvia lajeja oli useita. Vähitellen alkoi tulla ”metallia”.  Tina- ja messinkiyökkösten siipikuviot kimaltelivat valossa. 

Tinayökkönen

Tinayökkönen

Messinkiyökkönen

Messinkiyökkönen

Gammayökkösiä: Ylinnä kysymysmerkkiyökkönen

kysymysmerkkiyökkönen gammis gammayökkönen

Pihlajakehrääjän ulkomuoto on sitten aivan toisenlainen. Karvainen perhonen on kuin turkiksiin sonnustautunut.  Samantapainen ulkomuoto on kyttyränirkolla, joka jäi lepäilemään valon loisteeseen.

Pihlajakehrääjä

Pihlajakehrääjä

Kyttyränirkko

Kyttyränirkko

Äkkiseltään voisi kirjokallioyökköstä luulla jäkälän peittämäksi puun kuoren palaksi.  Voi vain kuvitella miten hyvin se sulautuu ympäristöön levätessään puun rungolla.

Kirjokallioyökkönen

Kirjokallioyökkönen

Niitty-yökkösiä oli useita, samoin suruyökkösiä, osalla tosin oli jo melko kuluneet siivet. Mittariperhosia lenteli useita lajeja.

Niitty-yökkönen

Niitty-yökkönen

Suruyökkönen

Suruyökkönen

Noin kello yhden aikaan saapui sitten yön kohokohta. Keltaritariyökkönen ei ole ihan niitä tavallisimpia yöperhosia. Kymmenisen vuotta sitten se oli vielä suurharvinaisuus Suomessa.   2000-luvulla siitä on tehty jo runsaasti havaintoja.

Keltaritariyökkönen

Keltaritariyökkönen

Valo sammui kello yhden jälkeen ja perhoset suuntasivat kulkunsa kuka minnekin.

Sudenkorentoretki Lepsämänjoelle 1.8.2013

Lepsämänjoki

 Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Lämmin aurinkoinen iltapäivä (+22 °C), mutta uhkaavia sadepilviä oli taivaalla.

Retkeläiset (11 henkilöä) tähystivät ensin Länsi-Keimolantien sillalta joen yllä lenteleviä korentoja.ryhmä sillalla

Neidonkorennot kimalsivat auringossa kuin vihreät jalokivet. Kun auringonvalo osui hieman eri suunnasta, korennot näyttivät tummansinisiltä.

Neidonkorento koiras

Neidonkorento koiras

Suomessa rauhoitettuja kirjojokikorentoja lenteli useita yksilöitä virtaavan veden yläpuolella. Myös ruskoukonkorento vartioi reviiriään kiitämällä lähellä veden pintaa.

Kirjojokikorento naaras

Kirjojokikorento naaras

Ruskoukonkorento

Ruskoukonkorento

Sillan alta siirryttiin heinäiselle niitylle, jolta löydettiin muutama vielä kukassa oleva idännurmikaunokki ja melko laaja rantahirvenjuurikasvusto. Joen toiselta rannalta kiikaroitiin lehtopalsamia, jota löytyikin muutama yksilö.

Rantahirvenjuuri

Rantahirvenjuuri

sulkakoipikorento koiras

Sulkakoipikorento koirassulkakoipikorento naarasSulkakoipikorento naaras poseerasi hienosti yhden retkeläisen puseron hihalla, lajista nähtiin myös koiras.

Myös välkekorento ja sirokeijukorento löydettiin joen tuntumasta.

Sirokeijukorento

Sirokeijukorento

Heinäsirkkoja kuvattiin innokkaasti, samoin naskaliludetta ja kupariludetta.kuparilude naskalilude

Kuparilude                                                       Naskalilude

Tummat pilvet lähenivät uhkaavasti, kun ryhmä siirtyi läheiselle kedolle. Sieltä löydettiin tummasyyskorento.

Tummasyyskorento

Tummasyyskorento

 Rankka sadekuuro saapui kohdalle ja ryhmä kirmasi sateensuojaan kedon laidalla olevaan polttopuukatokseen. Kaiken kaikkiaan nähtiin seitsemän korentolajia, muutama olisi vielä voitu nähdä, ellei sade olisi osunut kohdalle.

Kello olikin sitten jo 18.00, kun sade taukosi ja ryhmäläiset kiiruhtivat kotimatkalle.