Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

Lämmin kesäilta, lähes 24°C , aurinkoista ja tyyntä.

Pöllökallion erikoisuus on muinaisen Ancylus- järven rantakivikko. Se onkin rauhoitettu alue.  Geologi Antti Salla johdatti 20 hengen ryhmän polkua pitkin ”rannalle”. Saimme kuulla kiinnostavan tarinan, miten kivikko liittyy Itämeren kehityshistoriaan.

Kivikkorannan laitamilla kasvoi metsälehmuksia. Ne ovat multavien lehtojen ja kivisten kalliorinteiden puita.  Retkeläiset pohtivat, miten lehmukset saataisiin säilymään rauhoitetun kivikon läheisyydessä.

Metsälehmus

Matka jatkui sileämmälle kalliolle, jossa tutkittiin kallion pinnan rapautumista ja perehdyttiin raidallisen suonigneissin syntyyn muinaisen vuoriston juuriosissa.  Keskusteltiin siitä, miten kasvillisuus on hivuttautunut kiven päälle, ensimmäisten joukossa on karttajäkälä.

Kivilajit kiinnostivat ja Antti selvittikin, miten tunnistetaan graniitin neljä päämineraalia (kalimaasälpä, plagioklaasi, kvartsi ja biotiitti). Ne erottuivatkin hyvin siirtolohkareen pinnasta.

Polkusara kasvoi nimensä mukaisesti polulla.  Kielot ja metsätähdet olivat kukassa, myös mänty kukki ja pölläytteli siitepölyään.

Polkusara

Mänty kukkii

Puron varren metsikössä kömpi pieni rupikonna, joka herätti kiinnostusta. Hiidenporras-saniaiset olivat kasvaneet jo täyteen mittaansa.  Polun reunalta löytyi ontoksi lahonnut kanto, jossa kovempaa puuainesta olevat oksat olivat enää jäljellä.

Rupikonna

Rinnettä kavutessa kiven pinnalta löytyi ”kävelevä jäkälän pala”. Tarkemmassa tarkastelussa se osoittautui harsokorennon toukaksi.

Harsokorennon toukka kädellä

Kallion laella kukkivasta aroniasta löytyi kiinnostavaa katsottavaa. Kurkkuhämähäkki oli virittänyt verkkonsa ja seppäkuoriainen möyri kukkien terälehtien seassa.  Monelle oli uusi asia, että kovakuoriaisetkin toimivat tehokkaina kukkien pölyttäjinä.

Kurkkuhämähäkki

Seppäkuoriainen aronian kukissa

Mistä on kaikki hiekka tehty? Antti selvitti moreenin koostumusta ja kertoi, miten kaikki hiekka on aikojen kuluessa jauhautunut kiinteästä kalliosta. 

Retken aikana aika-käsite sai uusia ulottuvuuksia.  Puhuttiin miljoonista vuosista ja satoja vuosia sitten tapahtuneista muutoksista. Monia jäi askarruttamaan Antin toteamus, että tulevaisuudessa on todennäköisesti jälleen jääkausi.

Hiirenporras

 Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

Poutainen ja ajoittain aurinkoinen, mutta tuulinen päivä. Lämpötila +15 -18 astetta. Lähitaloista saapui lapsiperheitä kävellen ja muutama osallistuja oli tullut kauempaankin. Kaikkiaan retkeläisiä oli 21, joista 8 lasta. Lapsista suurin osa oli alle kouluikäisiä.

Urheilukenttää ympäröivillä viheralueilla voikukat kukkivat keltaisenaan. Aluksi tutkailimme avoimen alueen kasvillisuutta ja etsimme kukilta ja kasveilta erilaisia otuksia.  Melko kova tuuli piti perhoset piilossa. Tuulen tuomia, tiedotusvälineissäkin huomiota saaneita kaalikoita sen sijaan oli useita.

Kaalikoi

Peippikuoriainen

Seppäkuoriainen

Peippikuoriainen istuskeli valkopeipin lehdellä. Sitä voitiin ihailla lähelle tarkentuvilla kiikareilla. Selälleen joutunut seppäkuoriainen kiepautti itsensä niskojaan niksauttaen takaisin jaloilleen.

 Nokkosen ja valkopeipin erottaminen tuotti aikuisillekin vaikeuksia ja lapset saivat tuta eron, kun nokkoset polttivat jalkoja.

Siirryimme sitten metsän siimekseen luonnonsuojelualueelle. Haistelimme tuomen ja kielon kukkien tuoksuja, jotka olivat nuorten poikien mielestä ”Yök”.  Kostean painanteen reunoilta löytyi suo-orvokkikasvusto ja erilaiset saniaiset herättivät keskustelua.  Sienitaudin piinaamia valkovuokon lehtiä löytyi muutama. Sienien itiöpesäkkeet lehtien alapinnoilla näyttivät hyvin samannäköisiltä kuin saniaisten itiöpesäkkeet.

kaarnakuoriaisten toukkien syömäjälkiä

Rusohelokuoriainen

Myrskytuhojen kaatama puuaineis on oivaa elinympäristöä monelle hyönteiselle ja lahottajasienelle.  Katselimme kaarnakuoriaisten toukkien ”kirjoitusjälkiä” puiden rungoilla ja oksilla.  Luonnossa toimii tehokas ravintoketju, syöjällä on yleensä syöjänsä.  Rusohelokuoriaisen toukat saalistavat puiden kaarnan alla eläviä toukkia. Aikuinen kuoriainen on kauniin punainen, jolla on kampamaiset tuntosarvet. 

Lehtokuusama

Kiiltomato

Evästauko pidettiin kaatuneella puunrungolla, jonka kaarnan raosta löytyi kiiltomato.  Lähellä kukki lehtokuusama, jonka kukissa pörräsivät kimalaiset. Ainakin kartano-, pelto- ja mantukimalainen tunnistettiin.

Kääriäisen toukka oli tehnyt tuomen lehteen tiukan käärön. Se kaivettiin esiin kuvattavaksi. Monet muutkin retken havainnot päätyivät retkeläisten kuviin.

Kääriäisen toukka

Lintukuorossa olivat äänessä ainakin kultarinta, mustapää- ja lehtokerttu, sirittäjä, musta- ja laulurastas.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

Pitkähkö poutajakso päättyi sadepäivään ja illalla lämpötila oli noin +10 °C. Kolme urheaa retkeilijää uhmasi sadetta. Lähdimme kiertämään lampea ja tutustuimme rantojen kasvillisuuteen. Ruttojuuri oli edelleen voimissaan ja kevättulvien jäljiltä kosteat reunat pursuivat kasveja.

Hyönteiset olivat paenneet sadetta, sen sijaan nilviäiset liukuivat kosteilla lehdillä ja rinnettä rajaavalla puureunuksella.  Lehtokotiloita oli paljon, mutta hätkähdyttävin otus oli albiino ukkoetana. Vaalea väri johtuu geenimuunnoksesta. Tummaa väriä ei kehity yhtä paljon kuin normaalisti.

Suo-orvokki

Rentukka

Rannan läheisyydessä kukki suo-orvokkeja ja metsä oli paikka paikoin valkoisenaan kevättähtimöitä, mutta sateen vuoksi ne olivat sulkeneet kukkansa. Rentukat sen sijaan loistivat keltaisena, satoi tai paistoi.

Kevättähtimö

Lammen päässä availi kukkiaan melko harvinainen tulokaslaji, keltaraunioyrtti, ja äkkiseltään nokkoseksi luultava valkopeippi.  Veden rajassa luonnonvaraisen vehkan kukat hohtivat valkoisena.  Lammen reunalla oli raivattu puustoa ja aluskasvillisuus rehotti.  Metsäkortteet kasvoivat tiheänä kortemetsänä. Kotkansiipisaniaiset nousivat komeina kallionreunustalla.

Keltaraunioyrtti

Valkopeippi

Vehka

”Kortemetsä”

Kotkansiipi

Sinisorsalla oli pienet poikaset, jotka emo johdatti turvaan, mutta tuli kaiken varalta katsomaan mitä puuhailemme. Useita sirittäjiä, mustapääkerttu, kultarinta ja monet rastaat olivat äänessä.  Haarapääskyt olivat tehneet pesän sillan alle.  Sillan alle sujahti myös todennäköisesti vesisiippa, mutta lepakko ei suostunut näyttäytymään enää uudelleen.

Sinisorsa

Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

 Kevätretken uusi kohde oli Petikon ulkoilualue. Sää oli aurinkoinen, mutta iltaa kohti viileni. Lämpötila n. +14 °C, illalla lähellä + 10 °C

Kymmenen hengen ryhmänä siirryimme ensin lammikon äärelle. Vaikka vesi oli savesta sameaa, yllättävän paljon kaikenlaista katsottavaa löytyi. Punavatsaiset vesiliskot piirittivät naarasta selkäharja koholla ja kävivät välillä napsimassa muutaman  nuijapäisen sammakon poikasen suuhunsa. Isomalluaiset uivat selkäuintia ja kauhoivat pitkillä raajoillaan eteenpäin. Sukeltajakuoriaiset nousivat aika ajoin happitankkaukselle pintaan. Rannan lähistöllä luikerteli hevosjuotikkaita ja melko isokokoinen ui yli lammen poikki. Pohjamudassa ryömi sudenkorennon toukka, joka nostettiin vedestä lähempää tarkastelua varten. Isokokoisesta toukasta kuoriutuu kesällä aikuinen korento. Pintaa pitkin kiitivät hopeasepät ja vesimittarit.

Vesimittari

Sammakon nuijapäitä

Malluainen

Sukeltaja

Sudenkorennon toukka

 Jatkoimme kävelyä lenkkiteitä pitkin ja kuuntelimme lintujen konserttia. Kasveista tunnistettiin valkopeippi, kevätleinikki, vuohen- ja karhunputki sekä kevättähtimö sekä tutkailtiin nokkosen poltinkarvoja. Metsän reunassa vertailtiin pelto- ja metsäkortteen eroja. Sienihavaintoina kirjattiin kuusen- ja männykäpynahikas.

Hyönteismaailma hiljeni illan tullessa, mäihiäinen( korjaus 18.7. Ei ollutkaan mäihiäinen, vaan lyhysiipisiin kuuluva kovakuoriainen, kirjopisarainen) ja muutama leppäpirkko löytyi, nälvikkäät nakersivat mesiangervon lehtiin pieniä reikiä ja kuparilude paistatteli iltaa pajun norkolla. Pienenpieni otus kiipeili retkeläisen vaalealla puserolla, aluksi sitä luultiin punkiksi, mutta se osoittautuikin kärsäkkääksi. Määritys  lajitasolla: männynkukkakärsäkäs.

Nälvikäs mesiangervolla

Kirjopisarainen

Kuparilude

Männynkukkakärsäkäs

Lintulistaa:
Kultarinta
Mustarastas	useita
Peippo	useita
Punakylkirastas
Ruisrääkkä	2
Satakieli	2
Sepelkyyhky
Sirittäjä	useita
Västäräkki