Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Lämmin aurinkoinen iltapäivä (+22 °C), mutta uhkaavia sadepilviä oli taivaalla.

Retkeläiset (11 henkilöä) tähystivät ensin Länsi-Keimolantien sillalta joen yllä lenteleviä korentoja.

Neidonkorennot kimalsivat auringossa kuin vihreät jalokivet. Kun auringonvalo osui hieman eri suunnasta, korennot näyttivät tummansinisiltä.

Neidonkorento koiras

Suomessa rauhoitettuja kirjojokikorentoja lenteli useita yksilöitä virtaavan veden yläpuolella. Myös ruskoukonkorento vartioi reviiriään kiitämällä lähellä veden pintaa.

Kirjojokikorento naaras

Ruskoukonkorento

Sillan alta siirryttiin heinäiselle niitylle, jolta löydettiin muutama vielä kukassa oleva idännurmikaunokki ja melko laaja rantahirvenjuurikasvusto. Joen toiselta rannalta kiikaroitiin lehtopalsamia, jota löytyikin muutama yksilö.

Rantahirvenjuuri

Sulkakoipikorento koirasSulkakoipikorento naaras poseerasi hienosti yhden retkeläisen puseron hihalla, lajista nähtiin myös koiras.

Myös välkekorento ja sirokeijukorento löydettiin joen tuntumasta.

Sirokeijukorento

Heinäsirkkoja kuvattiin innokkaasti, samoin naskaliludetta ja kupariludetta.

Tummat pilvet lähenivät uhkaavasti, kun ryhmä siirtyi läheiselle kedolle. Sieltä löydettiin tummasyyskorento.

Tummasyyskorento

 Rankka sadekuuro saapui kohdalle ja ryhmä kirmasi sateensuojaan kedon laidalla olevaan polttopuukatokseen. Kaiken kaikkiaan nähtiin seitsemän korentolajia, muutama olisi vielä voitu nähdä, ellei sade olisi osunut kohdalle.

Kello olikin sitten jo 18.00, kun sade taukosi ja ryhmäläiset kiiruhtivat kotimatkalle.

  Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Helteisen päivän iltana lämmintä oli 22° ja retken päättyessä puolen yön jälkeen vielä 16 °C. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna vietettiin valtakunnallista Lepakkobongausta.  Siihen sopi mainiosti myös yöperhosten havainnointi.

Retkelle osallistui 62 henkilöä (14 lasta). Hakunilan urheilupuiston parkkipaikalta käveltiin joen reunaa seuraillen kohti kartanoa.

Kartanon tyylikäs pihapiiri huokuu arvokkuutta päiväsaikaan, mutta yöllä komeiden vanhojen puiden lomassa käy melkoinen kuhina. Monelle retkeläiselle oli yllätys, kuinka monipuolinen ja runsas kesäyön lajisto on.Kartanon puisto lähialueineen on yksi parhaita Vantaan lepakkoalueita.  Se on myös hyvää perhosaluetta, onhan alueelta  löydetty jopa Suomelle uusia mikroperhoslajeja.

Håkansbölen kartano

Detektori alkoikin rätistä, kun vesisiipat liitivät pitkin lammen pintaa.Juuri ennen pimeyden laskeutumista oli mahdollista myös nähdä lepakot lennossa veden yllä.

Detektori

Puistossa on hyviä kolopuita, joissa lepakot voivat viettää päivän. Illan tullessa ne lähtevät saalistuslennolle.

Pohjanlepakko

Perhosvalo oli sytytetty hyvissä ajoin, ja illan pimetessä valon houkuttelemana valkoiselle lakanalle saapui hyvin suuri joukko erilaisia hyönteisiä.Retkeläiset siirtyivät valon ääreen ja samalla kerrottiin lisää lepakoista, tutustuttiin lepakon pönttöön ja keskusteltiin lepakoiden elintavoista.

Useita yökköslajeja, mm. isomorsius-, suru-, gamma- ja laikkupronssiyökkönen, laskeutui lakanalle valon houkuttelemana. Muita perhoslajeja olivat mittarit, keltasiivet, kääriäiset, koisat jne.   Sääskiä ja vaaksiaisia oli useita lajeja. Muutama lyhytsiipinen, vesiperhonen sekä maakiitäjäinen lennähti kohti lakanaa.

Isomorsiusyökkönen

Suruyökkönen

Gammayökkönen

Laikkupronssiyökkönen

Vaaksiainen

Sääski

Retki jatkui valon luota kohti Poni-Hakaa.  Detektorilla havaittiin useita pohjanlepakoita, jotka kiitivät ohi hyvinkin läheltä saalistaessaan pikkuotuksia.  Korvayökkö ei suvainnut tulla ”havaintoetäisyydelle” tällä kertaa. Pari kappaletta rupikonnia sen sijaan osui kävelyreitille.

 Retkeläiset olivat hyvin tyytyväisiä, moni tutustui lepakoiden ja yöperhosten maailmaan ensimmäistä kertaa.

Aurinkoinen ja lämmin aamu (20 °C)

Retkelle lähdettiin aamuvarhaisella kohti Länsi-Uuttamaata. Kallioiden kasvillisuus kärsi kovasti pitkään jatkuneesta kuivuudesta. Varjoisimmilla rinteillä ja kosteissa painanteissa kasvit vihersivät vielä.

Retkellä nähtiin useita perhoslajeja sekä tutustuttiin kuivien alueiden kasvillisuuteen. Hyvä sää oli houkutellut perhoset lentoon.

Hyönteishavaintoja

Hopeatäpliä nähtiin ainakin 5 lajia (keisarinviitta, rinne-, keto-, orvokki- ja angervohopeatäplä), sinisiipiä useita lajeja ( keto-, kangas-, niitty- ja hopeasinisiipi). Tesmaperhosia, lauhahiipijöitä ja metsänokiperhosia oli runsaasti. Ilahduttavan monta loistokultasiipeä osui matkan varrelle. Retken kohokohta oli apolloperhosten ilmaantuminen.

Rinnehopeatäplä

Orvokkihopeatäplä

Ketohopeatäplä

Keisarinviitta

Loistokultasiipi

Apollo

Pienikokoisista perhosista mukavia havaintoja olivat pikkukeltasiipi ja punakeltakoisa.

Lepän lehdellä linnun ulostetta matkiva toukka osoittautui leppäyökkösen toukaksi.

Leppäyökkösen toukka

Luteita tunnistettiin useita lajeja, ja kallion rehevämmällä rinteellä kotiloiden seurassa istuskeli lehtohepokatti.

Metsäruutulude

Juovanaskalilude

Lehtohepokatti kotiloiden seurassa

Kaunis tummatarhakotilo ent. mustahuulitarhakotilo oli kavunnut voikukan lehden päälle. Aamuvarhaisella kotiloita (esim. lehtokotilo) oli aterioimassa pensaissa.

                           Tummatarhakotilo

Kasvihavaintoja

Kuivilla kallioilla kultapiiskut olivat jo kukkineet ja isomaksaruohot sinnittelivät paahteessa.  Hieman rehevimmillä paikoilla ahdekaunokit ja valkomesikät olivat täydessä kukassa ja houkuttelivat perhosia ja mesipistiäisiä puoleensa, samoin kuin takiaiset ja pelto-ohdakkeet.

Ahdekaunokki

Valkomesikkä

Seittitakiainen

Siellä täällä loistivat keltaisenaan keltakannusruohot ja pietaryrtit.  

Pellon pientareella kasvoi piennarmataraa ja pellolla kasvoi rypsin seassa siellä täällä sikuria.

Piennarmatara

Sikuri

 Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Helteinen sää, jota oli jatkunut jo pitkään, lämpötila 24 °C. Yhteensä 23 hengen ryhmä, jossa 9 lasta, lähti tutkimaan millaisia ötököitä löytyy ulkoilualueen niityltä. Niityn keskelle oli niitetty kulku-ura, jota pitkin oli helppo edetä. Aurinkoisena päivänä löytyi paljon katsottavaa.

Perhosia oli liikkeellä runsaasti. Punatäpliä löytyi useita ja tesmaperhosia ja lauhahiipijöitä lenteli lähes kaikkialla. Myös muutama lanttuperhonen nähtiin.

Punatäplä

Tesmaperhonen

Lauhahiipijä

Lähelle tarkentuvilla kiikareilla, joita oli tarjolla retkeläisille, tutkailtiin monen otuksen kauniita yksityiskohtia. Kiikareilla katsoessa ei tarvitse mennä niin lähelle otusta kuin suurennuslasin kanssa touhutessa.

Heinäsirkan ja hepokatin tunnistamista harjoiteltiin. Heinätöpökatti suostui poseeraamaan kuvaajalle. Heinäsirkkoja löytyi monenvärisiä.

Heinätöpökatti

Heinäsirkka

Lammikon läheisyydessä lenteli siniukonkorento ja elokorento, neidonkorento sekä useita hentokorentoja. Nuori retkeläinen pohti korentojen näkökykyä ja miten ne pystyvät havainnoimaan ympäristöään niin hyvin, kun niillä on kuitenkin niin pienet aivot. Sukeltajakuoriaiset kävivät välillä tankkaamassa happea lammen pinnassa.

Elokorento

Jääriä oli etenkin karhunputken kukinnoilla monia eri lajeja. Runkohaapsanen kapusi heinänkortta ja sitä päästiin ihailemaan lähietäisyydeltä, kun se lennähti oppaan puserolle.

Nelivyöjääriä

Runkohaapsanen

Hämähäkin ”pesä” oli heinikon suojassa ja kemppien toukka-asteet (Trioza dispar- kemppi) olivat vallanneet voikukan lehden alapinnan.

Kempin toukka-asteita lehden alapinnalla

Luteita nähtiin monia eri lajeja. Lähitarkasteluun pääsi juovanaskalilude, joka on petohyönteinen. Se saalistaa muita hyönteisiä ja imee ne kärsällään ravinnokseen.

Juovanaskalilude

 Meripihkakotilo sai osakseen paljon huomiota ja sitä kuljetettiinkin hartaasti kämmenellä retken aikana.

Meripihkakotilo

Otukset, jotka napattiin lasipurkkiin lähempää tarkastelua varten, vapautettiin hellävaraisesti takaisin luontoon.

Evästauon jälkeen jatkettiin vielä hieman eteenpäin, mutta koko retken aikana edettiin vain muutama sata metriä parkkipaikalta, kun katsottavaa riitti yllin kyllin, ja kaikkiin otuksiin ei edes ehditty tutustua tarkemmin.

Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Puolipilvinen sää ( + 23 °C) ja enteitä ukkoskuuron tulosta.  Sateeton kausi oli jatkunut pitkään.  23 henkilön ryhmä siirtyi autoilla ja polkupyörillä lähemmäksi ketoa. Näin vältettiin yli kilometrin kävely tien reunassa.

Pieni kallioketo, noin 1,1 ha on arvokas perinnemaisemakohde, jota Vantaan ympäristöyhdistys on hoitanut.

Ryhmämme tutustui aluksi paikalla sijanneen asumuksen puutarhakasveihin. Kirsikkapuita, saksankirveliä, syreenejä sekä laaja isopiiskuesiintymä. 

Saksankirveli

Kalliorinteeltä löydettiin ketokäenminttuja ja ihasteltiin keltamatarakasvustoa sekä peurankelloa. Heinäratamo lopetteli kukintaansa, sen sijaan ketoneilikka kukki vielä komeasti.

Ketoneilikka

Jumbon kauppakeskuksen rakennustyömaalta pelastettu jaakonvillakko kukki, samoin löytyi yksittäisiä kukkivia isomaksaruohoja. Musta-apilassa oli vielä muutama tuore kukka.

Jaakonvillakko

Musta-apila

Alempana rehevällä niityllä on mielenkiintoinen mansikkakasvusto. Sen arvellaan olevan virginianmansikkaa. Toinen erikoisuus on uudenmaanminttu, joka on yksi jalomintun risteymä. Suomessa tavataan kolmea jalomintun risteymämuotoa: suomenminttu, uudenmaanminttu ja jalominttu.

Virmajuuri

Kissankello

Keltamatara

Hyönteishavaintoja tehtiin runsaasti.  Tuomenkehrääjäkoit kuoriutuivat koteloistaan ja niitä lenteli runsaasti tuomien lähellä. Tesmaperhosia oli useita, samoin lauhahiipijöitä. Myös amiraali ja niittysinisiipi havaittiin. Kultakuoriainen kömpi koiranputken kukassa ja useita ludelajeja tunnistettiin.

Vielä vailla suomalaista nimeä olevan kaskaan ( Igutettix oculatus) vioituksia oli runsaasti syreenin lehdillä. Kaskaasta on tehty ensimmäit havainnot Suomessa vuonna 1999 ja Vantaallakin  muutama vuosi sitten.

Igutettix oculatus -kaskas

Lauhahiipijä

Tuomenkehrääjäkoi

Vantaan ympäristöyhdistyksen laatima lajilista

peruskasvistokartoitus tehty v. 2000; täydennetään uusia lajeja tavattaessa; tehdään tarvittavia korjauksia määrityksiin

 (*  vain tontin tien päähän v. 1999 tuodussa sorakasassa

Häiveperhonen saapui pihaan. Sitä veti puoleensä pihasaunan ovesta huokuva kosteus. Ovi kiinni ja banaani-punaviinitarjoilu käyntiin.  Pikkuhäivekin on vieraillut pihalla, tuleekohan tänä vuonna?

Häiveperhonen

Loistava retkisää (24°C),  aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta ajoittain hieman pilvisempää.  Suuntasimme kohti Hämettä ja aloitimme retken Parolan harjun laitamilta, josta matka jatkui Hyvinkäälle.  Kävelyteiden reunustat ja isojen teiden pientareet oli paikoin jo parturoitu, mutta pikkuteiden reunoilla lajirunsaus oli mahtava.

Kasvihavaintoja

Masmalo on kuivien ja hiekkaisten paikkojen laji, joka on rauhoitettu koko maassa.  Sen seuralaisena kukoisti laajoina esiintyminä keltamaite.

Kun poikkesimme sorapäällysteiselle metsän keskellä kulkevalle sivutielle, tuli vastaan todella runsaslajinen kalliorinne ja sen alapuolella oleva kosteikko. Vaaleanpunaisten ja sinisten kukkien yhdistelmässä kukkivat harakankellot, mäkitervakot, suo- ja huopaohdakkeet sekä käenkukat.  Kostean ojan pohjalta löytyi kurjenjalka ja pikkumatara sekä luhtalemmikki.  Metsävirna oli täynnä vaaleita kukkia, joissa on hennot violetinsiniset raidat.

Suo-ohdake

Käenkukka

Kurjenjalka

Metsävirna

 Kytäjän kirkon luota löytyi nuokkukohokki, mutta todellinen yllätys tuli vastaan Vihdin kunnan rajalla, kun eteemme avautui muutaman hehtaarin kokoinen pelto, joka oli valkoisenaan päivänkakkaroita. Tosin joukossa oli muutama saunakukkakin.

Nuokkukohokki

Hyönteishavaintoja

Perhoskesä on alkanut lupaavasti. Tesmaperhosia, piippopaksupäita sekä papurikkoja oli runsaasti. Samoin sinisiipiä sekä orvokki- ja niittyhopeatäpliä nähtiin useita. Pihlajaperhonen mennä viuhtoi kovaa vauhtia tielinjaa pitkin.

Tesmaperhonen

Papurikko

Kaunis litukkasurviaiskoi lepäili juolavehnän korrella ja silmäkirjokääriäinen oli laskeutunut raidan lehdelle. Täpläsiilikäs säpsähti lehtoon heinikosta.

Silmäkirjokääriäinen

 Muurahaispääkkö nakersi raidan lehteä. Nälvikkäillä oli menossa kolmiodraama ja ohdakekärsäkäs oli työntänyt kärsänsä syvälle ohdakkeen varteen saadakseen kasvinestettä ravinnokseen.  Heinäsirkat olivat aloittaneet soittonsa, mutta nummiokasirkalle ei soittotaitoa ole kehittynyt.

Muurahaispääkkö

Nälvikkäät

Ohdakekärsäkäs

Nummiokasirkka

 Sää suosi niin retkeläisiä kuin retken kohteitakin. Paljon  kiinnostavaa jäi vielä seuraavallekin retkelle.

 Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

Tasakalliontien parkkipaikalle kokoontui retken aluksi oppaiden ympärille 22 hengen ryhmä kuuntelemaan Luonnonkukkien päivän vuoden 2013 teemasta. Keskusteltiin mataroista ja osallistujat saivat sadan yleisimmän kasvin luettelon sekä muuta teemapäivän aineistoa.

Listaa retken kasvihavainnoista

Suuntasimme kohti Storträskin lampea. Polun varrella kasvavia kasveja tunnistettiin ja välillä tehtiin koukkauksia metsän puolelle.  Sieltä löytyikin mm. puukiipijän pesä.

Kangasmaitikka oli paikka paikoin jo kukassa, metsätähdet ja oravanmarjat olivat jo kukkineet.  Kukkivia maariankämmeköitä löydettiin useita, kosteikon reunalla suopursuissa oli enää muutama kukka jäljellä.

Maariankämmekkä

Lammen rannalta löytyi kihokkeja, joista osa oli ilmeisesti pyöreä- ja pitkälehtikihokin risteymiä.  Terttualpin keltaiset kukat erottuivat kauaksi. Suojaisassa lammen poukamassa oli runsaasti lumpeen kukkia ja olipa yksi ulpukkakin jo avannut kukkansa. 

Terttualpi

Lammen rannalla oli kalastajia, ja komea saaliiksi saatu hauki herätti huomiota.  Kaksi lampeen istutettua kirjolohta kellui kuolleena rantavedessä.  Sammakon nuijapäät olivat saapuneet helpon aterian äärelle ja nakersivat lahoavaa kalaa innokkaasti.

Saaliiksi saatu hauki

Yksi retken kohokohta oli ehdottomasti rantakäärme, joka uiskenteli aivan rannan tuntumassa. Monelle käärmeen näkeminen oli ”elis”.

Monipuolisesta luonnosta löytyi myös runsaasti erilaisia hyönteisiä. Metsäsittiäiset kömpivät polulla rauhalliseen tahtiinsa ja idänlehtikuoriainen nakersi lepän lehteä.  Kaunis metallinkiiltoinen käärökärsäkäs taiteli lehden päällä.  Hieman leppäpirkkoa muistuttava kuoriainen tunnistettiin muurahaispääköksi.  Lumpeen lehtiä nakersivat lummekuoriaiset.

Metsäsittiäinen

Idänlehtikuoriainen

Muurahaispääkkö

Käärökärsäkäs

Lummekuoriainen

Karhusiilikäs

Luumumittari

Perhosia ja korentoja lenteli jonkin verran.  Mittariperhosista tunnistettiin ainakin luumumittari ja lepänvalkomittari.  Karhusiilikäs levähti hetken polun reunassa ja jatkoi sitten matkaansa. Harsokorentoja lenteli useita.

Lepänvalkomittari

Harsokorento

Evästauko pidettiin lammen rannalla.  Siellä tunnistimme muutamien puiden ja pensaiden oksia ja lehtiä Ahti Mäkisen opastuksella.

”Puuoppia”

 Taukopaikan ”alkeellisuus” ihmetytti monia retkeläisiä. Kansallispuistoon toivottiin saatavan pikaisesti kunnon tauko- ja tulipaikka.