Pohjois-Tansaniasta löytyy hyvin monipuolista luontoa.  Savannitkaan eivät ole pelkkää heinikkoa. Tulivuoret ovat tupruttaneet ympärilleen tuhkaa ja vaikuttaneet kasvillisuuteen. Vaikka sateesta ei ole tietoakaan, säilyvät pohjavesimetsät vihreinä. Manyaran kansallispuisto on parhaita paikkoja tutustua näihin elämää täynnä oleviin vihreisiin metsiin. Elokuvista tuttua savannia riittää esimerkiksi Tarangiressa silmänkantamattomiin, helmikuussa ruoho vielä vihertää ja lintuelo on runsasta.

Retkemme suuntautui kolmeen luontotyypiltään erilaiseen kohteeseen: Arusha, Manyara ja Tarangire.  Päivät kuluivat retkeillessä ja siirtymätaipaleet paikasta toiseen eivät vieneet liikaa aikaa.

Linnut

Etelänkalkkunasarvekas

Linturetki alkoi jo Arushan hotellin pihalla varhain torstaiaamuna, kun useita hopeasarvinokkia  istuskeli viereisen puiston latvuksissa. Myöhemmin laji osoittautui helposti nähtäväksi sekä Arushan että Manyaran kansallispuistoissa. Lähisukulainen, etelänkalkkunasarvekas, näyttäytyi useaan kertaan. Huikean suuret linnut kävelevät verkkaiseen tahtiin maata tutkien. Lennossa siipisulat ovat hätkähdyttävän valkoiset.

Lintujen havainnoimista haittasi varsin paljon se, että autosta ei voinut poistua. Monet äänet olivat täysin outoja. Hyviä paikkoja pikkulintujen tarkkailuun olivat hotellien pihat ja puutarhat sekä kansallispuistojen picnic-paikat.

Paras evästyspaikka sijaitsi Manyaran kansallispuistossa. Lukuisat pikkulinnut ja vähän kookkaammatkin lepäilivät puiden varjossa ja tulivat mielellään tutkimaan, jos vierailijoilta jäisi joitakin tähteitä.  Upea kivikkosatakieli piileskeli aluksi, mutta voitti luontaisen ujoutensa ja asettui komeasti poseeraamaan maahan noin 10 metrin etäisyydelle. Sinipääpeipot ja maasepät hyörivät pöytien ympärillä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tansanian endeemi, tuhkakottarainen oli erittäin runsas Tarangiren kansallipuistossa. Loistokottaraisten rinnalla laji näyttää kyllä melko vaatimattomalta.

Petolintujen lajilista jäi varsin lyhyeksi. Staijaaminen autosta ei ole helppoa. Mutta runsaimmilta korppikotkilta ei voi välttyä. Paras korppikotkahavainto koski Manyarassa nähtyä palmukorppikotkaa. Ja ehdottomasti sympaattisin petolintu oli aivan auton vieressä istuskellut afrikankääpiöhaukka.

Pöllöt ovat jokaisen retkeilijän toivelistalla.Löysimme kolme lajia. Merun alarinteeltä löysimme valtavan kookkaan savannihuuhkajan, joka ystävällisesti jäi istumaan lähipuuhun.  Sama laji huuteli aktiivisesti Manyaran hotellin alapuolella – aamuhämärissä ja jopa aamupäivällä. Kuulosti siltä kuin äänessä olisi ollut kaksi lintua (koiras ja naaras). Tarangiressä havaittiin kaksi savannivarpuspöllöä ja täydessä vauhdissa nähty kolonsa suulla istuskellut tornipöllö. Jälkimmäisen havaitsija sai autossa spontaanit aplodit!

Ensimmäiset pikkuflamingot – ehkä muutama tuhat lintua – havaittiin Momella-järvillä ja olimme tyytyväisiä. Mutta näkymä, joka avautui Manyara-hotellin pihalta, mykisti kaikki. Lintuja oli järvellä 20000 yksilöä tai jopa enemmän.

Suurikokoiset linnut olivat siedettävän helppoja tunnistaa. Mutta lähes tulkoon toivottomiksi todettiin mm. hertut ja kiurut. Äänten ja laulujen tuntemus olisi välttämätöntä.