Aihearkisto: Uncategorized

Hatlamminsuo Riihimäki 15.6.2013

Hatlamminsuo 2

 Erinomainen sää suoretkelle (+20 °C), vaihtelevaa pilvisyyttä ja ajoittain kova tuuli. Edellisenä päivänä oli satanut.

Retki alkoi suon eteläpään korvesta, joka muuttuu keskemmällä rämeeksi.  Hatlmminsuo 4Hatlamminsuo 1 Hatlamminsuo 3

Suon keskellä on avovettä ja nevaa.

Karpaloiden kukinta muutti mättäät vaaleanpunaisiksi hattaroiksi. Harvoin näkee näin runsasta kukintaa. Hilloissakin oli runsaasti raakileita, luvassa hyvä hillavuosi. karpalot

Perhoset lähtivät päivän edetessä liikkeelle. Suokeltaperhonen kiiti kovaa vauhtia, sen sijaan juolukkasinisiipi eteni hieman hitaammin. Useita hopeatäpliä oli lennossa.  Ainakin räme- ja pursuhopeatäplä tunnistettiin. Saraniittyperhosia lenteli monessa paikassa. Koisasiipi oikoi siipiään ja tumma vesiperhonen piiloutui männyn oksan suojaan.

Koisasiipi

Koisasiipi

rämehopeatäplä

Rämehopeatäplä

vesiperhonen

Vesiperhonen

Hyttyset eivät retkeläisiä juuri häirinneet. Yksi paarma lennähti lähistölle ja tuijotti tuimasti.  paarma

Korentoja lenteli runsaasti.

Pikkulampikorentoa päästiin ihailemaan lähietäisyydeltä. Yksi yksilö kapusi juuri kuoriutuneena kortta pitkin odotellessaan siipien avautumista.lampikorento

Pikkulampikorento

Pikkulampikorento

Lehtikuoriaisten (Donacia sp.) lempi leiskui vehkan kukalla ja hämähäkit saalistivat pitkospuiden päällä ja reunoilla.

Donacia 1

hämähäkki

Pitkälehtikihokki

Pitkälehtikihokki

Yksi suon kiinnostavista kasvilajeista on pitkälehtikihokki, joita nähtiin avoimella alueella.  Veden tuntumassa kasvoi myös leväkköä.

leväkkö

Leväkkö

Suoluontoa Gubbmossenin luonnonsuojelualueella 9.6.2013

Gubbmossen tupasvilla

Pääkaupunkiseudun luontoretket/ Vantaan ympäristökeskus

Mukavan lämmin (+21 °C) kesäpäivä oli mainio retkipäivä asutuksen lähistöllä olevalle suolle.  Kaikkiaan 11 henkilöä aloitti retken tutustumalla parkkipaikan laitamilla puutarhakasveihin, jotka olivat levittäytyneet lähiluontoon.  Illakot ja vuorikaunokit olivat täydessä kukassa.

Illakko

Illakko

Retki jatkui kohti varsinaista suota.  Reunamien isovarpuisella rämeellä kukki vielä muutamia suopursuja ja juolukoita. Avosuon aluetta on hieman vaikea huomata, mutta avoimilla paikoilla sammalmättäitä koristivat sekä pikku- että isokarpalon kukat. Aikoinaan kaivetut ojat ovat nyt kasvamassa umpeen ja peittymässä sammaleen alle.  Kosteikon reunalla virtaa oja, jossa viihtyvät monet vesikasvit, mm. rantapalpakko.

pikkukarpaloisokarpalo

Vasemmalla pikkukarpalo, oikealla isokarpalo

Gubbmossen

rantapalpakko

Kihokkien löytäminen vaati tarkkuutta. Kun tottui löytämään, niin niitä sitten olikin runsaasti. Pääsimme myös seuraamaan miten kihokki ”saalistaa”. Pursuhopeatäplät olivat juuri lähteneet liikkeelle ja yksi liiteli liian läheltä kihokin tahmaisia pyyntinystyjä.  kihokki ja saalis

Perhosia oli liikkeellä jonkin verran, metsämittari oli ehkä runsain.

Metsämittari

Metsämittari

Sudenkorennot kiertelivät saalistamassa ja ainakin merisinikorento, vaskikorento ja ruskohukankorento tunnistettiin.

 vaskikorento 1

vaskikorento 2

Vaskikorento

Merisinikorento

Merisinikorento

 Yksi komeimmista petoluteista, äkälude vaani saalista kasvillisuuden seassa.

Äkälude

Äkälude

Hilla, lakka vai muurain, sitä pohtiessa löytyi leukaperhonen syömässä lähes kuihtuneen kukan siitepölyä. Leukaperhoset ovat alkeellisimpia perhosia.

Kirjoleukaperhonen

Kirjoleukaperhonen

 Harvinaisen iso ja lähes kerrannaiskukkainen lakankukka löytyi polun reunalta.lakka kerrannainen

 Kun kumartuu hieman alemmas ja tähystää luontoa tarkoin silmin löytää aina uutta katsottavaa.harri ja ryhmä

Lehdon luontoa Pitkäkosken luonnonsuojelualueella 5.6.2013

PitkäkoskiPääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

 Helteinen sää (+24°C) ja lähes tyyni kesäilta.

 Kiersimme 7 henkilön ryhmän kanssa parkkipaikalta polkua pitkin luonnonsuojelualueen portille. Tuomenkehrääjäkoiden lehdettömiksi kaluamat puut tekivät maisemasta oudon näköisen. Toukkia oli tuhansittain, niitä tipahteli puista ja kulki pitkin aluskasvillisuuden lehtiä. Kun toukilta päättyi oksan tarjoama reitti, jatkettiin alas laskeutumista itse kehrätyn siimalangan varassa.polun varressa

 laskeutuminen

Kesä oli edennyt reippain askelin ja hyönteiselo oli vilkasta. Juuri kuoriutunut pikkuversokääriäinen kohtasi tarmokkaasti etenevän tuomenkehrääjäkoin toukan.

kaunotar ja kulkuri

Pikkuversokääriäinen

Verilude taiteli voikukan  siemenhahtuvien päällä ja nokkalude imi nestettä nokkosen lehden alapinnalta. Heisinälvikäät olivat elämänsä alkutaipaleella ja järsivät koiranheiden lehtiä kiivaaseen tahtiin. Putkikärsäkkäät olivat ihastuneet toisiinsa.

Nokkalude

Nokkalude

verilude

Verilude

heisinälvikäs

Heisnälvikkään toukkia

putkikärsäkkäät

 Joen rannalla tutustuttiin paikka paikoin voimakkaasti leviävään pajuasteriin. Lehtotähtimö kukoisti valkoisenaan ja joen toisella rannalla näkyi myös keltarohtoyrtti kukkivan.  Kartioakankaali näytti varjossa kasvavana vähän vähemmän tanakalta. Aiemmin sen nimi on ollutkin tanakka akankaali.

Lehtotähtimökartioakankaali

Matkaa jatkettiin pyörätietä pitkin ja tunnistettiin tien vieren kasveja. Ojakellukka oli jo kääntänyt loppukukkineet kukkansa ylöspäin, kun siemenet olivat alkaneet kypsyä.Ojakellukka

 ryhmä portilla

 

Yölaulajaretki Pikkujärven luonnonsuojelualueelle 2.6.2013

Pikkujärvi

Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

Helteinen päivä jatkui todella lämpimänä iltana, retken alkaessa lämpötila oli 25 °C ja retken päättyessä vielä jopa 18 °C. Aloitimme kello 21 ja saavuimme takaisin lähtöpaikalle 23.30.

Pienenpieni hiekkakenttä kävi ahtaaksi, kun 12 retkeläistä ja oppaat parkkeerasivat autonsa retken alkaessa.  Satakieli oli aloittanut laulunsa.

ketohärkki

Ketohärkki

Siirryimme ojanreunassa kulkevaa polkua pitkin Kehä III:n vierustan kävelytielle ja koukkasimme sieltä kohti pumppaamoa. Tien pientareilta tunnistimme mm. ketohärkin, aitovirnan ja rantanenätin. Muutamissa keltakurjenmiekoissa olivat kukat auenneet. keltakurjenmiekka

Liikenteen melu vaikeutti lintujen äänten kuulemista. Voimakasääninen punavarpunen sai vihellyksensä kuuluviin ja niitä kuultiin ja nähtiin useita yksilöitä. Satakielet vasta virittelivät säkeitään alkuillasta. Hämärän tullessa laulu raikui paremmin.retkiporukka

Polun varrella oli useita tuomia, joista lehdet olivat hävinneet tuomenkehrääjäkoiden toukkien ravinnoksi. Jäljellä oli harsoon kiedottu ”kummituspuu”. Toukat olivat jo lähes täysikokoisia ja syöneet puun lehdettömäksi.  Ongelmaksi näytti muodostuvan se, että matka päättyi oksan päähän ja toukkien piti ”keksiä” miten taival jatkuisi.

tuomenkehrääjäkoi 3

Tuomenkerääjäkoin toukkia ja seittiä

tuomenkehrääjäkoi 1 tuomenkehrääjäkoi 2

Aikuinen tuomenkehrääjäkoi

Aikuinen tuomenkehrääjäkoi

Niityltä kuului ruisrääkän käheän nariseva ääni. Valkoposkihanhet (2 kpl) lensivät yli. Viitakerttunen aloitti laulunsa, joka koostuu eri lintulajien matkinnoista, joita se toistelee rauhalliseen tahtiin. Kehätien meteli peitti pahasti alleen viitasirkkalinnun mekaanisen säksätyksen.

Tuttuun tapaan katselimme myös pikkuotuksia. Polun reunassa heinänkorrella keikkui villakilpikirva. Savupussikkaan toukka oli kiinnittäytynyt pumppaamon ilmanvaihtotorveen. Se kerää ympärilleen ”rojuista” suojuksen. Haiskiainen pinkoi tiellä kovaa vauhtia eteenpäin ja idänlehtikuoriainen tasapainoili lepän lehdellä.

Villakilpikirva

Villakilpikirva

Savupussikas

Savupussikas

Haiskiainen

Haiskiainen

Idänlehtikuoriainen

Idänlehtikuoriainen

Sienistä kiinnostuneillekin oli tarjolla katsottavaa. Kevätkäävät olivat putkahtaneet tien reunaan.  

Kevätkääpä

Kevätkääpä

Luonto- ja geologiaretki Pöllökalliolle 29.5.2013

rantakivikkoPääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

Lämmin kesäilta, lähes 24°C , aurinkoista ja tyyntä.

Pöllökallion erikoisuus on muinaisen Ancylus- järven rantakivikko. Se onkin rauhoitettu alue.  Geologi Antti Salla johdatti 20 hengen ryhmän polkua pitkin ”rannalle”. Saimme kuulla kiinnostavan tarinan, miten kivikko liittyy Itämeren kehityshistoriaan.

Kivikkorannan laitamilla kasvoi metsälehmuksia. Ne ovat multavien lehtojen ja kivisten kalliorinteiden puita.  Retkeläiset pohtivat, miten lehmukset saataisiin säilymään rauhoitetun kivikon läheisyydessä.

Metsälehmus

Metsälehmus

Matka jatkui sileämmälle kalliolle, jossa tutkittiin kallion pinnan rapautumista ja perehdyttiin raidallisen suonigneissin syntyyn muinaisen vuoriston juuriosissa.  Keskusteltiin siitä, miten kasvillisuus on hivuttautunut kiven päälle, ensimmäisten joukossa on karttajäkälä.

karttajäkälä kallion juonteet

Kivilajit kiinnostivat ja Antti selvittikin, miten tunnistetaan graniitin neljä päämineraalia (kalimaasälpä, plagioklaasi, kvartsi ja biotiitti). Ne erottuivatkin hyvin siirtolohkareen pinnasta.

Polkusara kasvoi nimensä mukaisesti polulla.  Kielot ja metsätähdet olivat kukassa, myös mänty kukki ja pölläytteli siitepölyään.kielo metsätähti

Polkusara

Polkusara

Mänty kukkii

Mänty kukkii

Puron varren metsikössä kömpi pieni rupikonna, joka herätti kiinnostusta. Hiidenporras-saniaiset olivat kasvaneet jo täyteen mittaansa.  Polun reunalta löytyi ontoksi lahonnut kanto, jossa kovempaa puuainesta olevat oksat olivat enää jäljellä.sisäinen oksisto

Rupikonna

Rupikonna

Rinnettä kavutessa kiven pinnalta löytyi ”kävelevä jäkälän pala”. Tarkemmassa tarkastelussa se osoittautui harsokorennon toukaksi.

Harsokorennon toukka kädellä

Harsokorennon toukka kädellä

Kallion laella kukkivasta aroniasta löytyi kiinnostavaa katsottavaa. Kurkkuhämähäkki oli virittänyt verkkonsa ja seppäkuoriainen möyri kukkien terälehtien seassa.  Monelle oli uusi asia, että kovakuoriaisetkin toimivat tehokkaina kukkien pölyttäjinä.

Kurkkuhämähäkki

Kurkkuhämähäkki

Seppäkuoriainen aronian kukissa

Seppäkuoriainen aronian kukissa

Mistä on kaikki hiekka tehty? Antti selvitti moreenin koostumusta ja kertoi, miten kaikki hiekka on aikojen kuluessa jauhautunut kiinteästä kalliosta. 

Retken aikana aika-käsite sai uusia ulottuvuuksia.  Puhuttiin miljoonista vuosista ja satoja vuosia sitten tapahtuneista muutoksista. Monia jäi askarruttamaan Antin toteamus, että tulevaisuudessa on todennäköisesti jälleen jääkausi.

Hiirenporras

Hiirenporras

kallioPöllökallio

Koko perheen luontoretki Tammiston luonnonsuojelualueelle 25.5.2013 kello 10.30 – 12.30

voikukkapelto

 Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

Poutainen ja ajoittain aurinkoinen, mutta tuulinen päivä. Lämpötila +15 -18 astetta. Lähitaloista saapui lapsiperheitä kävellen ja muutama osallistuja oli tullut kauempaankin. Kaikkiaan retkeläisiä oli 21, joista 8 lasta. Lapsista suurin osa oli alle kouluikäisiä.

Urheilukenttää ympäröivillä viheralueilla voikukat kukkivat keltaisenaan. Aluksi tutkailimme avoimen alueen kasvillisuutta ja etsimme kukilta ja kasveilta erilaisia otuksia.  Melko kova tuuli piti perhoset piilossa. Tuulen tuomia, tiedotusvälineissäkin huomiota saaneita kaalikoita sen sijaan oli useita.

kaalikoi

Kaalikoi

Peippikuoriainen

Peippikuoriainen

Seppäkuoriainen

Seppäkuoriainen

Peippikuoriainen istuskeli valkopeipin lehdellä. Sitä voitiin ihailla lähelle tarkentuvilla kiikareilla. Selälleen joutunut seppäkuoriainen kiepautti itsensä niskojaan niksauttaen takaisin jaloilleen.

 Nokkosen ja valkopeipin erottaminen tuotti aikuisillekin vaikeuksia ja lapset saivat tuta eron, kun nokkoset polttivat jalkoja.

Siirryimme sitten metsän siimekseen luonnonsuojelualueelle. Haistelimme tuomen ja kielon kukkien tuoksuja, jotka olivat nuorten poikien mielestä ”Yök”.  Kostean painanteen reunoilta löytyi suo-orvokkikasvusto ja erilaiset saniaiset herättivät keskustelua.  Sienitaudin piinaamia valkovuokon lehtiä löytyi muutama. Sienien itiöpesäkkeet lehtien alapinnoilla näyttivät hyvin samannäköisiltä kuin saniaisten itiöpesäkkeet.

kaarnakuoriainen

kaarnakuoriaisten toukkien syömäjälkiä

helokuoriainen

Rusohelokuoriainen

Myrskytuhojen kaatama puuaineis on oivaa elinympäristöä monelle hyönteiselle ja lahottajasienelle.  Katselimme kaarnakuoriaisten toukkien ”kirjoitusjälkiä” puiden rungoilla ja oksilla.  Luonnossa toimii tehokas ravintoketju, syöjällä on yleensä syöjänsä.  Rusohelokuoriaisen toukat saalistavat puiden kaarnan alla eläviä toukkia. Aikuinen kuoriainen on kauniin punainen, jolla on kampamaiset tuntosarvet. 

lehtokuusama

Lehtokuusama

kiiltomato
Kiiltomato

Evästauko pidettiin kaatuneella puunrungolla, jonka kaarnan raosta löytyi kiiltomato.  Lähellä kukki lehtokuusama, jonka kukissa pörräsivät kimalaiset. Ainakin kartano-, pelto- ja mantukimalainen tunnistettiin.

Kääriäisen toukka oli tehnyt tuomen lehteen tiukan käärön. Se kaivettiin esiin kuvattavaksi. Monet muutkin retken havainnot päätyivät retkeläisten kuviin.

kääriäisen toukka

Kääriäisen toukka

kuvaus

Lintukuorossa olivat äänessä ainakin kultarinta, mustapää- ja lehtokerttu, sirittäjä, musta- ja laulurastas.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kevätseuranta Rekolanojalla 22.5.2013

Ankkapuisto

Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

Pitkähkö poutajakso päättyi sadepäivään ja illalla lämpötila oli noin +10 °C. Kolme urheaa retkeilijää uhmasi sadetta. Lähdimme kiertämään lampea ja tutustuimme rantojen kasvillisuuteen. Ruttojuuri oli edelleen voimissaan ja kevättulvien jäljiltä kosteat reunat pursuivat kasveja.

Hyönteiset olivat paenneet sadetta, sen sijaan nilviäiset liukuivat kosteilla lehdillä ja rinnettä rajaavalla puureunuksella.  Lehtokotiloita oli paljon, mutta hätkähdyttävin otus oli albiino ukkoetana. Vaalea väri johtuu geenimuunnoksesta. Tummaa väriä ei kehity yhtä paljon kuin normaalisti.

ukkoetana lehtokotilo

orvokki

Suo-orvokki

Rentukka

Rentukka

Rannan läheisyydessä kukki suo-orvokkeja ja metsä oli paikka paikoin valkoisenaan kevättähtimöitä, mutta sateen vuoksi ne olivat sulkeneet kukkansa. Rentukat sen sijaan loistivat keltaisena, satoi tai paistoi.

Kevättähtimö

Kevättähtimö

Lammen päässä availi kukkiaan melko harvinainen tulokaslaji, keltaraunioyrtti, ja äkkiseltään nokkoseksi luultava valkopeippi.  Veden rajassa luonnonvaraisen vehkan kukat hohtivat valkoisena.  Lammen reunalla oli raivattu puustoa ja aluskasvillisuus rehotti.  Metsäkortteet kasvoivat tiheänä kortemetsänä. Kotkansiipisaniaiset nousivat komeina kallionreunustalla.

Keltaraunioyrtti

Keltaraunioyrtti

Valkopeippi

Valkopeippi

Vehka

Vehka

"Kortemetsä"

”Kortemetsä”

Kotkansiipi

Kotkansiipi

Sinisorsalla oli pienet poikaset, jotka emo johdatti turvaan, mutta tuli kaiken varalta katsomaan mitä puuhailemme. Useita sirittäjiä, mustapääkerttu, kultarinta ja monet rastaat olivat äänessä.  Haarapääskyt olivat tehneet pesän sillan alle.  Sillan alle sujahti myös todennäköisesti vesisiippa, mutta lepakko ei suostunut näyttäytymään enää uudelleen.

Sinisora

Sinisorsa

 

Kevätseuranta Petikossa 15.5. 2013

lammikolla

Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

 Kevätretken uusi kohde oli Petikon ulkoilualue. Sää oli aurinkoinen, mutta iltaa kohti viileni. Lämpötila n. +14 °C, illalla lähellä + 10 °C

Kymmenen hengen ryhmänä siirryimme ensin lammikon äärelle. Vaikka vesi oli savesta sameaa, yllättävän paljon kaikenlaista katsottavaa löytyi. Punavatsaiset vesiliskot piirittivät naarasta selkäharja koholla ja kävivät välillä napsimassa muutaman  nuijapäisen sammakon poikasen suuhunsa. Isomalluaiset uivat selkäuintia ja kauhoivat pitkillä raajoillaan eteenpäin. Sukeltajakuoriaiset nousivat aika ajoin happitankkaukselle pintaan. Rannan lähistöllä luikerteli hevosjuotikkaita ja melko isokokoinen ui yli lammen poikki. Pohjamudassa ryömi sudenkorennon toukka, joka nostettiin vedestä lähempää tarkastelua varten. Isokokoisesta toukasta kuoriutuu kesällä aikuinen korento. Pintaa pitkin kiitivät hopeasepät ja vesimittarit.

Vesimittari

Vesimittari

Sammakon nuijapäitä

Sammakon nuijapäitä

malluainen

Malluainen

Sukeltaja

Sukeltaja

Sudenkorennon toukka

Sudenkorennon toukka

 Jatkoimme kävelyä lenkkiteitä pitkin ja kuuntelimme lintujen konserttia. Kasveista tunnistettiin valkopeippi, kevätleinikki, vuohen- ja karhunputki sekä kevättähtimö sekä tutkailtiin nokkosen poltinkarvoja. Metsän reunassa vertailtiin pelto- ja metsäkortteen eroja. Sienihavaintoina kirjattiin kuusen- ja männykäpynahikas.

Hyönteismaailma hiljeni illan tullessa, mäihiäinen( korjaus 18.7. Ei ollutkaan mäihiäinen, vaan lyhysiipisiin kuuluva kovakuoriainen, kirjopisarainen) ja muutama leppäpirkko löytyi, nälvikkäät nakersivat mesiangervon lehtiin pieniä reikiä ja kuparilude paistatteli iltaa pajun norkolla. Pienenpieni otus kiipeili retkeläisen vaalealla puserolla, aluksi sitä luultiin punkiksi, mutta se osoittautuikin kärsäkkääksi. Määritys  lajitasolla: männynkukkakärsäkäs.

nälvikäs mesiangervolla

Nälvikäs mesiangervolla

mäihiäinen

Kirjopisarainen

Kuparilude

Kuparilude

männynkukkakärsäkäs

Männynkukkakärsäkäs

Lintulistaa:

 

Kultarinta

 

Mustarastas

useita

Peippo

useita

Punakylkirastas

 

Ruisrääkkä

2

Satakieli

2

Sepelkyyhky

 

Sirittäjä

useita

Västäräkki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sipoonkorven vaellus 11.5.2013

sinivuokko

Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

Aurinkoinen ja lämmin (iltapäivällä lähes +19 °C) sää oli mitä mainioin keväiselle retkelle. Luonto oli kirinyt kiinni kevään myöhästymistä. Kevätkukkijat, perhoset ja muu elo oli runsastunut muutamassa päivässä.

Kuusijärvelle kokoontui 32 retkeläistä + oppaat ja autokolonna suuntasi kohti Byabäckenin pysäköintipaikkaa. Retken aluksi ihastelimme täydessä kukoistuksessa olevaa pystykiurunkannusten ja pikkukäenrieskojen värittämää niittyä. Myös mukulaleinikit olivat kukassa. Metsän siimeksestä löytyi vielä kukkivia näsiäpensaita.

näsiä

Näsiä

kiurunkannus

Kiurunkannus ja pikkukäenrieska

Kapusimme jyrkkää rinnettä kohti Fallträskiä, josta suuntasimme kohti Ängesbölen tulentekopaikkaa. Rinne oli paikoin sinisenään sinivuokkoja. Kevätkukkijoista tunnistettiin imikkä sekä ihasteltiin valkovuokkoja. Yksittäiset kevätlinnunsilmät olivat jo kukassa. Taukopaikan läheisyydessä katseltiin ja kosketeltiin limasientä ja kuvattiin innokkaasti vuokonpahkapikaria.

vuokonpahkapikari

Vuokonpahkapikari

limasieni

Limasieni

Rupikonna paistatteli päivää varpujen seassa ja löytyipä tien varren ojasta sammakonkutuakin.

Rupikonna

Rupikonna

Tarkkaavaiset kulkijat löysivät kaunomaljakkaita, jotka pilkottivat kellanoranssina karikkeen seassa. Tämä melko harvinainen lehtojen ja kuusimetsien laji sinistyy kosketeltaessa. Korvasieniä nähtiin vain muutama.

Kaunomaljakas

Kaunomaljakas

Metsässä oli vielä paljon kevätkosteutta, osa poluista oli kuraisia, ja pieniä lammikoita oli siellä täällä. Lammikoiden äärellä olisi voinut viipyä pitempäänkin, koska lammesta löytyi paljon kiinnostavaa katsottavaa. Vesiperhosen toukat raahautuivat hitaasti eteenpäin naamioituneena karikkeesta keräämänsä kotelon suojissa. Pieni vesipunkki uiskenteli pinnassa ja vesisiira haahuili pohjalla. Hyttyset eivät vielä kiusanneet kulkijoita, koska ne olivat vasta toukkina lammikossa.Sipoonkorpi

vesiperhonen

Vesiperhonen

rivikääpä

Rivikääpä

Kantokääpä " itkee"

Kantokääpä ” itkee”

Byabäcken kaatuneita puitaevästys

Lintujen laulukuorossa olivat äänessä mm. sirittäjä pajulintu, peippo, rautiainen, peukaloinen, vihervarpunen, laulurastas ja punarinta.

Kevätretki Königstedin lehtoon 2.5.2013

retkiporukka 1

Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

Aurinkoinen sää, mutta vielä hyvin viileä, noin +8 °C

Historiallinen lehto ja sen ympäristö houkuttelivat 28 retkeläistä iltakävelylle kello 18.00 – 20.00. Kevään eteneminen oli kolmisen viikkoa myöhässä viime vuosiin verrattuna. Retkelle lähdettiin Seutulan kappelin pihalta. Sen parkkipaikka on hyvä ja tilava suuremmallekin autojoukolle.

Tammien ja vaahteroiden aluskasvillisuutta tunnistettiin ja pohdittiin lehtipuiden lehtimassan nopeaa hajoamista humukseksi. Jopa kovat tammen lehdet näyttivät maatuvan ruohovartisten kasvien puskiessa lehtikatteen läpi.

Pähkinäpensaan emikukinto

Pähkinäpensaan emikukinto

Pihlajan silmut olivat vielä liian pieniä maisteltaviksi, mutta mesiangervon tuoreita lehtiä tuoksuteltiin ja muisteltiin tuttua kesäistä tuoksua. Retkeläiset tunnistivat pähkinäpensaan, mutta sen kauniit emikukat jäävät usein vaille huomiota. Syksyllä täysikasvuiset pähkinät sen sijaan olivat monelle tuttuja.

kevätpiippo

Kevätpiippo

Joen rantaan laskeuduttiin jyrkkää törmää, ja rinteessä ensimmäiset mukulaleinikit availivat nuppujaan. Peltokortteen pontevannäköiset itiöversot sojottivat entisen pellon reunamilla. Koiranputki ja vuohenputki sekä metsäkurjenpolvi tunnistettiin ensimmäisten lehtien perusteella. Kevätpiipon kukinta oli jo alkanut.

retkiporukka 2

Vantaan joen rannat paikkapaikoin vallannut pajuasteri uinui vielä talviuntaan, mutta viime vuoden kuivunut varsisto kertoi voimakkaasta kasvusta. Muutaman viikon kuluttua ranta peittyy jälleen asterien vihreyteen.

mukulaleinikki

Mukulaleinikki

Isomaksaruoho

Isomaksaruoho

valkovuokko

Valkovuokko

nahkajäkälä

Nahkajäkälä

sammakko

Kevääseen heräännyt sammakko

Retken lopuksi kiersimme katsomaan luonnonsuojelualueen komeaa kalliorinnettä ja sen kasvillisuutta. Jopa yksi lattakoi lennähti kallion seinämään lepäämään. Jäkälien ja sammalten runsasta lajimäärää tutkailtiin ja pohdittiin jäkälien kasvuvauhtia.

Kasvilajilistaa:

Isomaksaruoho

Kallioimarre

Karhunputki

Kevätleinikki

Kevätpiippo

Koiranputki

Mesiangervo

Metsäkurjenpolvi

Mukulaleinikki

Pajuasteri

Pelkokorte

Peltokanankaali

Terttuselja

Valkovuokko

Vuohenputki